Musta surma

(Tarpeettomaksi jäänyt keskeneräinen luku, mutta tavallisesta ylimääräisestä materiaalista poiketen se ei ole kovinkaan keskeneräinen itsenäisenä kokonaisuutena. Linkit edustavat osittain käytettyjä lähteitä, mutta niiden lisääminen alkoi vasta enimmäisen kirjoituskerran jälkeen, koska tällainen ajatus juolahti mieleen kun tarkisti sisältöä muista lähteistä, ja siitä syystä joukossa on jopa pari National Geographicin artikkelia, vaikkei tiedelehtiä tulekaan käytettyä tiedon etsimiseen, koska niiden sisällön laatu vaihtelee liikaa. Myöhemmin sisältö on muuttunut kahden muun kirjoituskerran takia ja samalla linkkikokoelma on kasvanut. Pituus tietenkin vaikuttaa lähteiden laatuun, sillä lukua varten tarvittaisiin jo paljon yksityiskohtaisempia tietoja eikä niitä tahdo löytyä nykyaikaisista tietokirjoistakaan, koska kaikki tarinan kannalta ylimääräinen tieto on turhaa rönsyilyä.)

Viikinkiajan merkitys kansanluonteiden kehitykselle näkyy selvästi siinä, ettei vastarektiona syntynyt ristiretkiaika ole yhtä mielenkiintoinen vaan pikemminkin vastenmielinen ilmiö. Se oli vain jotain pahuutta, jolla kiusattiin yleviä orjakauppiaita, eikä sitä sovi tutkia liian tarkasti, jotta se saataisiin pysymään pahuutena, vaikka se on itse asiassa hyvin mielenkiintoinen ilmiö, jolla voi selittää monta viikinkejä ihailevia tutkijoita askarruttavaa mysteeriä.

Oliko Columbuksella tietoja ihanien viikinkien aikaisemmin tekemistä löytöretkistä, joiden avulla amerikkojen löytäminen voitaisiin lisätä verenhimoisien ryöväreiden ansioluetteloon?

Tästä aiheesta voi puhua sekavia niin kauan kuin kukaan ei tajua ottaa selvää tanskalaisien aikomuksesta tehdä ristiretki Grönlantiin, sillä vaikka tiedetään, että he yrittivät houkutella muita mukaan taistelemaan ihania rosvoja vastaan esittelemällä karttaa, jonka mukaan sieltä löytyisi meritie Intiaan,  suunnitelman markkinointia pitäisi ihan tutkiakin, jotta tiedettäisiin, onko se voinut tavoittaa Espanjan hovin jo ennen kuin  Columbuksen löytöretkiä alettiin valmistella. Se menee aivan liian vaikeaksi, koska on mukavampaa lukea saagoja ja haaveilla viikinkiajoista.

Suu käy, kädet heiluvat, viikingit ovat ihania, mutta mitään järjellistä suusta ei kuitenkaan tule ulos, ja tämähän sopii loistavasti orjanomistajan mielenmaisemiin, koska ne eivät toimi käytännössä, jollei ole tyhjästä syntynyttä paremmuudentunnetta, jonka avulla voi uskoa, että olipa itse millainen puupää tahansa, niin on kuitenkin pätevä komentelemaan niitä, jotka tajuavat oikeasti jotain.

Norjassa alettiin viedä kristinuskoa syrjäseuduille jo 1100-luvulla ja tässä yhteydessä piispoja ja katedraaleja ilmaantui sellaisiin paikkoihin kuin Islanti,  Grönlanti ja Färsaaret.

Grönlannin piispa lähti Vinlandiin, eli luultavasti Pohjois-Amerikkaan, käännyttämään pakanoita, eikä hänestä olla sen koommin kuultu mitään, ja vaikka pakanoiden on tässä yhteydessä ajateltu tarkoittavan alkuasukkaita, niin kyse on voinut olla viikingeistäkin, sillä näillä pakanoilla kerrotaan olleen katapultteja, joita Pohjois-Amerikan alkuasukkailla ei tiettävästi ollut. Viikingeillä katapultteja sen sijaan oli, joten kyse on pikemminkin ollut muualta tulleista rosvoista. Kuitenkin rosvojoukot olivat niin sekalaisia kokoelmia eri kansojen edustajia, että alkuasukkaatkin ovat varmasti kelvanneet mukaan.

Norjalaiset olivat syrjäisillä saarilla, ja varmaan Pohjois-Amerikassakin, hankkimassa norsunluuta, joka oli siinä määrin arvokasta tavaraa, että se on varmasti houkutellut rosvoja, ja vaikka kyse on ollut kertomusten perusteella onnenonkijoista, joilla oli karkeat ja väkivaltaiset tavat, niin ainakaan tässä yhteydessä he eivät ole olleet rosvoja vaan uhreja.

Grönlannin asutus alkoi hiipua vuoden 1350 tienoilla, jolloin läntinen siirtokunta autioitui. Syystä siihen on paljon teorioita, mutta yksikään niistä ei ole hyvä, sillä vaikka itäinen siirtokunta luultavasti kaatui siihen, että norsunluun hinta laski siksi, että sitä alettiin tuoda Eurooppaan enemmän Venäjältä ja toisaalta Afrikasta alettiin saada enemmän elefantin syöksyhampaita, eli siellä oli turha kärvistellä kun pieni jääkausi viilensi ilmastoa, niin se oli vasta 1400-luvun alkua eikä se kadonnut äkkiä kuin tuhka tuuleen vaan se kutistui vähitellen niin paljon, että rosvot pystyivät tuhoamaan paikat ja ottamaan väkeä vangeiksi.

Tiettävästi näihin tapahtumiin ei liity ristiretkiä, mutta paavit olivat kiinnostuneita näistä harvaan asutuista syrjäisistä paikoista, joten Grönlannin läntinen siirtokunta on voitu käydä hävittämässä ristiretken nimikkeellä ilman paavin lupaakin jos se on jäänyt rosvojen käsiin, koska on ollut mahdollista väittää, että kyse on ollut virallisesta ristiretkestä. Luvattomia ristiretkiä tehtiin myös vääristä syistä, joten kirkkolaitos tuskin olisi nostanut meteliä pelkästään sen takia, että aatteeseen sopivalle sotaretkelle jäi hankkimatta virallinen lupa.

Toinen huomion arvoinen katoamistemppu on tapahtunut Jäämeren tai Vienanmeren rannikolla, jossa on saagojen mukaan ollut Bjarmiaksi kutsuttu tärkeä paikka, mutta mitään muuta tietoja siitä ei ole säilynyt. Siellä eläneet bjarmit ovat myyttinen kansa, jota ei olla onnistuttu löytämään, eli kyse on voinut olla rosvojen muodostamasta yhteisöstä, jonka

hävittämisen jälkeen henkiin jääneet ovat paenneet kuka minnekin.

Näistä tapahtumista voi myös löytyä vastaus erilaiseen mysteeriin, sillä ristiretkiaatteen avulla yhdistettiin kansoja ja heimoja taistelemaan rosvoja vastaan ja usein lähdettiin sotimaan sinne, minne tutuilta tienoilta otettuja orjia myytiin, ja tämä sopii samoihin aikoihin levinneeseen mustaan surmaan, joka saapui perinteisen käsityksen mukaan Eurooppaan vuonna 1347 kaupankäynnin välityksellä. Tosin perinteisiä käsityksiä on paljon, koska mustasta surmasta kehittyi myöhemmin tärkeä osa eurooppalaista tarinankerrontaperinnettä, jossa se edustaa poikkeuksellisen kamalaa kulkutautia, vaikka rutto olikin ehtinyt tulla tutuksi jo tuhansia vuosia aiemmin ja 1300- luvulla se, että kolmannes väestöstä kuoli ruttoon, oli osa elämää.

Myöhemmin musta surma on alkanut kattaa muutkin ruttoepidemiat, mutta jos sen ajatellaan olleen 1300-luvun puolivälin pandemia, joka kehittyi kuuluisaksi kertomakulttuurin takia, niin tapahtumien selvittelemisessä on ongelmana se, ettei niitä olla viitsitty kirjoittaa muistiin kovinkaan tarkasti, koska se oli vain rutto. Näitä pandemioita oli silloin tällöin ja ne olivat aina aika samanlaisia, joten ei ollut syytä tallentaa joka kerta jälkipolville samanlaisia tapahtumia.

Myöhemmin on alkanut vaikuttaa myös se, että kun käy korkeakoulussa opiskelemassa jonkin tutkinnon, niin sitten saa olla asiantuntija ja on oikeutettu loukkaantumaan jos joku syyttää vaikkapa valehtelijaksi. Liikkeellä on aikalaiskertomuksista kehiteltyjä teorioita, jotka ovat iloisesti ristiriidassa myöhempien tukimustuloksien ja jopa muiden aikalaiskertomuksien kanssa, koska tässä yhteydessä on mahdollisuus hyödyntää korkeatasoisia tarinoita.

Edelleen suositun legendan mukaan musta surma saapui Pohjoismaihin Britanniasta lähteneen ruttolaivan mukana aluksi Norjaan, josta se levisi muualle, mutta aikalaistietojen mukaan musta surma oli Tanskassa jo vuotta aiemmin kuin Norjassa ja tarina ruttolaivasta on peräisin Islannista,  jonne tämä pandemia ei levinnyt ollenkaan, mutta aikalaistietojen mukaan musta surma oli Tanskassa jo vuotta aiemmin kuin Norjassa ja tarina ruttolaivasta on peräisin Islannista, jonne pandemia ei levinnyt ollenkaan. On syytä olettaa, että siellä on pidetty kiinni karanteeneista eikä muun maailman tapahtumista olla tiedetty juuri mitään, sillä vaikka se säästyi yhden teorian mukaan mustalta surmalta siksi, ettei siellä ollut rottia, noin viidenkymmenen vuoden kulutua siellä kuitenkin oli mustan surman kaltainen ruttoepidemia.

Jopa rottien rooli ruton leviämisessä onnistuttu satuilemaan sellaiseksi, että on mahdollista paljastaa aina silloin tällöin, ettei se vaikuta kovin todennäköiseltä, sillä totuudeksi valikoitunut musta rotta ei unohdu,  ja siitä syystä Suomi voi olla tässä yhteydessä niin kylmä ja kuiva paikka, etteivät rotat ja kirput viihdy ollenkaan, koska se selittää rottateorian maailmassa sen, ettei mustan surman leviämisestä Suomeen ole säilynyt mainintoja.

Alkujaan on ehkä liioiteltu pienen jääkauden vaikutusta, mutta nykyisin asian voi ilmaista siten, että Suomi nyt vain on tällainen loukko.

Pandemian on arvailtu alkaneen muun muassa Kiinasta , jossa oli vähän ruttoa liikkeellä jo aikaisemmin, mutta toisaalta siellä alkoi mustan surman kaltainen tuhoisia epidemia vasta vuonna 1353, joten tätä teoriaa ei olla pidetty täysin uskottavana. Jos se kuitenkin olisi tullut Kiinasta, niin se olisi jotenkin levinnyt ehkä Krimille, jossa epidemia alkoi vuonna 1346, ja sieltä se olisi levinnyt edelleen Eurooppaan, koska siellä epidemia alkoi vähän aikaisemmin kuin Euroopassa, mutta siellä sodittiin silloin ja se on voinut levitä sinne palkkasotureidenkin mukana, sillä se alkoi Kaffasta, joka oli tärkeä orjakaupan keskus Krimillä, ja levisi sieltä genovalaisien kauppiaiden mukana Välimerelle. Kaffaan se taas päätyi siten, että sitä piirittänyt mongolien armeija ampui ruttoon kuolleiden ruumiita katapulteilla, eli se ei kuitenkaan alkanut Kaffasta vaan se vaikuttaa tulleen sinne jotenkin mongolien armeijan mukana, mutta kuitenkin se on jotenkin rajoittunut vain Krimin rannikolle ja Krim vaikuttaa kuitenkin olleen pahin paikka Mustalla merellä, eli leviäminen sinne selittyisi sillä, että ristiretkiaate olisi innoittanut Välimeren ympäristön asukkaita lähtemään kukistamaan Kaffaa.

Mustan surman tuleminen Kiinasta on hyvin ongelmallinen ajatus, koska Mustan meren ympäristön tilanteesta on saatavilla varsin vähän tietoja, vaikka siellä osattiin kyllä kirjoittaa ja väkeä oli enemmän kuin Pohjoismaissa, joissa mustan surman riehumisesta onnistuttiin kirjoittamaan muistiin runsaasti mainintoja, eli kun ei ole olemassa mitään tietoa siitä, että se olisi riehunut nykyisessä Ukrainassa, niin sitten se varmaankaan ei ole riehunut siellä, mutta koska tieteen nimissä voi alkaa tehdä viihdekirjallisuudesta tuttua jännittävää salapoliisin työtä, kaikkein kiinnostavinta pyrkii olemaan se, mitä ei tiedetä, ja sitä, mitä tiedetään, voidaan jättää käyttämättä, jotta jännittävä salapoliisin työ ei häiriintyisi.

Samoin Kiinan suuntaan johtavien kauppareittien roolista sen leviämisessä Eurooppaan olisi varmaankin säilynyt tietoja jos niillä olisi ollut siinä jokin rooli, eli se on aivan loistavasti voinut tulla aivan toiselta puolelta Eurooppaa arktiselta alueelta, jossa se on voinut kehittyä kaikessa rauhassa syrjässä muusta maailmasta. Kyse on kuitenkin vain selventävästä esimerkistä ja mahdollisuuksia on enemmänkin, mutta niitä kaikkia ei kannata ryhtyä luettelemaan.

Musta surma meni päällekkäin nälänhädän kanssa, koska näihin aikoihin pieni jääkausi viilensi ilmastoa niin paljon, että sato meni enemmän tai vähemmän pilalle joka vuosi, ja Välimerellä oli lisäksi käynnissä ristiretki, joka haittasi kaupankäyntiä, ja koska nälänhätiin liittyi kulkutauteja muutenkin, mustan surman saapumista on vaikea ajoittaa tarkasti jo senkin takia.

Jos mustalla surmalla tarkoitetaan vain 1300-luvun puolivälin pandemiaa eikä montaa eri pandemiaa, kuten on tullut tavaksi sen takia, että se on kiinnostava aihe, jota on mukava paisutella, niin se oli geneettisesti useampaa hieman erilaista kantaa, joista yksi on jäljitetty Norjaan.

Krimillä riehunut ruttokanta on ilmeisesti kehittynyt Välimeren ympäristön kannasta, koska se erosi siitä vain yhden mutaation verran, ja Mustan surman putkahtaminen Välimerellä on helppo selittää sillä, että ristiretkiaate oli voimissaan 1300-luvulla ja 1340-luvulla tehtiin kaksi ristiretkeä Turkissa sijaitsevaan Smyrnaan.

Smyrna taas sattuu olemaan juuri se paikka, josta musta surma alkoi levitä meriliikenteen mukana joka suuntaan vuonna 1346, eli samana vuonna kuin ristiretkeläisien kerrotaan valloittaneen sen sataman. Vaikkei sinne järjestettykään ristiretkeä Pohjois-Euroopasta, niin asekuntoisien miehien osallistuminen oli silti toivottavaa, koska kyse oli tärkeästä asiasta, eli esimerkiksi Pohjoismaissa kehittynyt rutto on voinut levitä Välimerelle.

Mustan surman leviäminen Pohjoismaissa on mysteeri, koska tiedot ovat mitä sattuu ja niitä on vähän. Ei voida olla varmoja edes siitä, että Suomi säästyi pandemialta, sillä kyse voi olla vain siitä, ettei siitä viitsitty kirjoitella.

Tanskankin kohdalla tilanne on se, että tapahtumista kirjoitettiin sen verran, että rutto mainittiin, ja jos ei olisi kirjoitettu edes sitä, niin voitaisiin otaksua, että sekin säästyi rutolta. Kattavammatkin tiedot pandemista tarjoavat tietoja sen saapumisesta suuriin asutuskeskuksiin eikä sekään tarkoita maahan saapumista, sillä suuret asutuskeskukset ovat huonoja paikkoja ruttoepidemian alkamiselle.

Rutto viihtyy luonnossa ja leviää ihmisiin joskus harvakseltaan, joten nykyisin epidemioiden syntyminen ehkäistää tarkkailemalla maaseudulla sijaitsevia ruttoalueita, jotta tartuntoihin voidaan puuttua nopeasti, mutta kaupunkiympäristössä ollaan hädin tuskin tietoisia koko asiasta.

Kirput puolestaan viihtyvät parhaiten eteläisessä ilmastossa, koska ne eivät siedä kunnolla kylmyyttä, joten ne piileskelevät pohjoisessa suuren osan vuodessa lämpimissä paikoissa.

Ennen kuin ruton leviämisen mekanismi opittiin tuntemaan, pohjoisessa ajateltiin sen poistuvan talveksi kun rotat pysyttelivät mielellään pesissään eivätkä kirput paljon hypelleet, joten vaikka kesällä olisi ollut ruttoa liikkeellä, niin ilmojen kylmettyä oli jo turvallista lähteä laivalla vaikkapa Välimerelle, ja keväällä oltiin niin varomattomia, että rutto pääsi leviämään ennen kuin väestö alkoi taas suojautua sitä vastaan.

Säilyneiden tietojen mukaan musta surma oli Tanskassa vuonna 1348, Norjassa vuonna 1349 ja Ruotsissa vuonna 1350, joten vaikuttaa siltä, että aina lämpimän vuodenajan alussa ihmeteltiin, että olisiko nyt ruttovuosi, ja karanteenit aloitettiin vasta kun selvisi, että oli, koska sillä on ollut joka vuosi aikaa levitä naapurimaahan. Jos se on levinnyt samalla periaatteella harvaan asutuilta alueilta suuriin asutuskeskuksiin, se on voinut olla pohjoisessa jo vuosia aikaisemmin, jolloin sille olisi jäänyt aikaa levitä ristiretken mukana etelään.

Koska näistä tapahtumista kuitenkin tiedetään liian vähän, on käytännöllisempää ajatella logistiikkaa, josta sentään tiedetään jotain.

Jos Pohjoismaista lähdetään sen aikaisella laivalla Turkkiin, niin rutto kulkee huomaamatta mukana, koska se leviää helposti muonavaroihin rottien mukana, ja kun rotat on tapettu, kirput joutuvat kituuttamaan syömällä viljaa kunnes onni potkaisee ja ne pääsevät taas rottaan tai vaikka ihmiseen. Tässä tapauksessa niillä olisi ollut hyvä onni, koska ristiretkeläisillä oli nälänhätä juuri ennen epidemiaa johtuen siitä, että heidän ristiretkensä haittasi kaupankäyntiä niin paljon, että ruoan hinta nousi mahdottomuuksiin, eli laivan muonavaroille on löytynyt käyttöä.

Nälänhätä tarkoitti käytännössä sitä, että ristiretkeläiselle alkoi tulla ruoka-apua ympäri Eurooppaa, sillä ristiretkiritarikuntia ei oltu sidottu valtioihin vaan luostarilaitoksiin,  jotka levittäytyivät laajalle voidakseen toimia tehokkaasti värvätessään lisää väkeä, hankkiessaan rahoitusta ja pitäessään yllä hyviä välejä valtioihin. Tämäkin vaikeuttaa mustan surman alkuperän paikantamista, mutta jos ruttobakteeri on levinnyt Norjasta tai muualta Itämeren alueelta, niin sen on ehtinyt kehittyä laivamatkan aikana toiseksi kannaksi, joka saapui sopivasti keskelle nälänhädän heikentämää väestöä.

Nälänhädän  takia kulkutauteja oli liikkeellä muutenkin, koska heikkokin tauti muuttuu vaaralliseksi kun nälkä heikentää ihmisien vastustuskykyä. Tauteja ei myöskään osattu erottaa kunnolla toisistaan, joten jälkikäteen ei pystytä arvioimaan tarkasti, milloin musta surma saapui Smyrnaan, mutta joka tapauksessa se tapahtui aikaisessa vaiheessa, ja koska nälänhätään liittyi aina kulkutauteja, jotka eivät olleet erityisen vaarallisia hyvin syöneille ihmisille, sitä ei olla osattu pitää tavallista vaarallisempana kuten Krimillä, jossa siihen kuolleita käytettiin biologisina aseina.

Mustan surman leviäminen Eurooppaan on niitä asioita, joita on tavattu käsitellä varoen, sillä vaikka se selvästi levisi kaupankäynnin mukana, niin kyse ei suinkaan ollut vaikkapa mausteista, koska se iski kunnolla sellaisiin kaupankäynnin keskuksiin kuin Venetsia ja Genova,  joissa keskityttiin paljolti orjakauppaan. Samoin Marseille oli orjakaupan keskus ja sitä kautta rutto levisi Länsi-Euroopaan paljon tehokkaammin kuin norjalainen kanta.

Kyse ei ole kovinkaan herkästi tarttuvasta taudista, jos sitä vertaa vaikkapa influenssaan, ja sille altistuneet ymmärrettiin panna karanteeniin, joten sen tehokasta leviämistä on selitelty sillä, ettei siihen aikaan huolehdittu hygieniasta, mutta toisaalta siitä ei tule tavattoman herkästi tarttuva, vaikkei kukaan peseytyisi koskaan, ja erilaisien kantojen perusteella tiedetään varmasti, että leviäminen on ollut tehokasta joissakin paikoissa, mutta toisaalla se on kuitenkin ollut hidasta ja vaivalloista.

Asiaan liittyy myös toinen nälänhätä, sillä orjia pidettiin yleisesti aliravittuina ja nestehukassa kuljetuksen aikana, jotta he olisivat kapinoineet vähemmän. Muuten matkalaiset osattiin panna karanteeniin jos oli syytä pelätä ruton leviävän heidän mukanaan, mutta orjalaivan ruumassa riehui joka tapauksessa tauteja, joten sitä kautta musta surma on päässyt kätevästi karanteenisäädösten läpi.

Logistiikka voi selittää myös eri kantojen kehittymisen, sillä matkan aikana kirpussa kehittynyt kanta on hieman erilainen kuin alkuperäinen, koska se on hyvin pieni kanta ja siitä pääsee leviämään ihmisiin ehkä vain yksi ainoa bakteeri, mutta orjalaivan lastiruumassa yksittäisien bakteerien mutaatiot eivät vaikuta samalla tavalla, koska bakteereja leviää niin paljon, ettei yhdellä mutaatiolla ole merkitystä. Niitä tapahtuu aina, mutta kun alkuperäisellä kannalla on leviämisessä pitkä etumatka, niin se säilyy hallitsevana kantana ja sitä löytyy myöhemmin paljon joukkohaudoista.

Välimeren kanta levisi Marseillen kautta Britanniaan asti sellaisenaan, mutta jo Krimillä oli vähän erilainen kanta kuin Välimerellä, eli sinne on ehkä viety jotain muuta kuin orjia.

Pohjoismaiden ja Välimeren kantojen suuremmat eroavaisuudet taas selittyvät helposti sillä, että Pohjoismaissa laivan lastiruumaan joutunut kirppu pääsi puraisemaan ihmistä vasta Välimerellä.

Erilaisien kantojen perusteella tiedetään, että tauti levisi Pohjoismaista Länsi-Euroopan puolella vain Hollantiin asti, vaikka se levisikin Itä-Euroopan puolelle tehokkaammin. Krimin ympäristössä ei edes tapahtunut mitään ikimuistoista, mutta Välimeren kanta kuitenkin levisi niin tehokkaasti, että musta surma muistetaan lähinnä sen takia.

Välimeren kanta levisi Marseillen kautta Britanniaan asti sellaisenaan, mutta jo Krimillä oli vähän erilainen kanta kuin Välimerellä, eli sinne on viety jotain muuta kuin orjia. Pohjoismaiden ja Välimeren kantojen suuremmat eroavaisuudet taas selittyvät helposti sillä, että Pohjoismaissa laivan lastiruumaan joutunut kirppu pääsi puraisemaan ihmistä vasta Välimerellä.

Erilaisien kantojen perusteella tiedetään, että tauti levisi Pohjoismaista Länsi-Euroopan puolella vain Hollantiin asti, vaikka se levisikin Laatokan kautta pitkälle Itä-Eurooppaan, mikä vastaa pohjoista orjakauppaa. Krimin ympäristössä ei edes tapahtunut mitään ikimuistoista, mikä liittynee siihen, että mongolit piirittivät Kaffaa, ja suuri osa Itä-Euroopasta ilmeisesti säästyi joko sen takia, että orjista oli luovuttu, jotta mongolit eivät hyökkäisi, tai sen takia, että kaikki eivät kuitenkaan luopuneet orjista, vaikka siitä tulikin suosittu ajatus jo hieman ennen kun mongolit saapuivat levittämään samaa ajatusta omalla tyylillään, eli jos vapaita ihmisiä piti ottaa orjiksi ilman kunnollista syytä, niin sitten oli parempi elää orjuudessa.

Mongolitkin harjoittivat orjakauppaa, mutta heidät tunnettiin laatutavarasta sen johdosta, että kaikki henkiin jätetyt viholliset, joista ei ollut liittymään heihin vapaina ihmisinä, jouti vaikka myydä pois, ja sekundaa säilytettiin maaorjuudessa. Näin Itä-Europpaan syntyi heidän valloittamilleen alueille este, josta musta surma ei päässyt yli, eli käytännössä sikäläistä orjakauppaa aiemmin hallinneen Kiovan Venäjän ydinalueet.

Musta surma muistetaankin lähinnä eteläisen orjakaupan takia, koska se levisi sen reittejä pitkin niin tehokkaasti, että monelle kirjoitustaitoiselle kansalle syntyi lyhyen ajan sisällä aivan samanlainen trauma.

Aikoinaan sen leviämisestä syytettiin juutalaisia,  ja vaikkei siihen mitään järjellistä syytä keksittykään, niin se voi johtua siitä, ettei muslimien pitämistä orjina haluttu pitää pahana asiana, vaikka periaatteessa kyllä tiedettiinkin, että heitä hankittiin myyntiin samanlaisilla keinoilla kuin ne ryöstöretket, jotka saivat ristiretkiaatteen kukoistamaan. Kun muslimi ei saanut myydä toista muslimia orjaksi kristitylle, tarvittiin välittäjäksi vaikkapa juutalainen tai joku Odin-kulttia tunnustanut pakana, ja kun orja oli kiva omistaa, vaikkei sellaiseksi tehnytkään mieli joutua, niin juutalaisien kauppiaiden avulla levinnyt rutto on muuttunut kätevästi oudoiksi syytöksiksi vaikkapa kaivojen myrkyttämisestä, jotta juutalaisia päästiin tappamaan syntipukkeina ilman, että vikaa tarvitsi etsiä omista kulutustottumuksista. Totuutta näistä vainoista ei enää löydy, mutta silmään pistää kuitenkin, että jopa syntipukit näyttävät liittyvän orjakauppaan.