Teräasekulttuuri

IMG_20170713_101453

Suomalaisien ennakkoluuloisuus on jotain aivan käsittämätöntä. Esimerkiksi yllä olevassa kuvassa oleva veitsi näyttää heistä jotenkin uhkaavalta yksinkertaisesti siksi, ettei se ole lainkaan tutunnäköinen. Sitä, että se on suunniteltu työkaluksi, ei oteta huomioon, ja toisaalta sitä, että tutunnäköiset veitset on soveltuvat paremmin aseiksi, ei myöskään oteta huomioon, sillä suomalaiset eivät mielellään jousta siitä, millaiseksi luonto on heidät muovannut.

Seuraavassa kuvassa oleva veitsi edustaa suomalaista muotoilua ja se on tarkoitettu keittiön yleisveitseksi, eli lähinnä kasviksien kanssa nyhräämiseen.

IMG_20170713_101515

On vaikea käsittää vielä vuosienkaan käytön jälkeen, mitä etua sen kärjestä voisi olla vihannesten ja juuresten käsittelyssä, koska sillä on hankalaa kaivertaa huonoja kohtia pois. Sen voi myös hioa tarpeettoman teräväksi ja terä on niin ohut, että se taipuu turhan paljon juureksia leikatessa, mutta kalan käsittelemiseen se soveltuisi paljon paremmin. Jopa ruotoa myöten leikatessa tarpeellinen notkeus löytyy.

Suomalaisille jopa se, ettei leipäveitsessä tarvitse olla pistokärkeä, on vielä melko uusi ajatus ja voi mennä pois muodista, sillä pistokärki on kuitenkin käyttökelpoisemman näköinen.

Kyse ei ole vain suomalaisien makutottumuksesta vaan vaikkapa tanskalainen perkaa mielellään kasviksensa hyvin samanlaisella veitsellä. Eroa vaikuttaa olevan lähinnä siinä, ettei terän tarvitse olla notkea.

scanpan1.jpg

Ruotsalaiset ovat näissä asioissa pohjoismaalaisittain joustavia Kiirunan valtavien rautamalmivarojen takia, sillä he ajattelevat metallisia teollisuustuotteita vientituotteina ja omaksuvat niihin vieraita vaikutteita. Näin on mahdollista suunnitella keittiöveitset sellaisiksi, että niillä on hyvä leikata leikkuulautaa vasten, vaikka myös heillä on taipumusta ajatella, että kasviksien perkaamiseen tarvitaan notkea terä ja terävä kärki.

Kahvaa ja terän kulmaa Ruotsissa ajatellaan kuitenkin selvästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Nykyaikaisien omistusjärjestelyjen sekavuuden takia Suomeenkin on tihkunut vierasta alan osaamista, mutta suomalaiset valitsevat mielellään veitsensä siten, etteivät ne sovellu parhaalla mahdollisella tavalla leikkuulautaa vasten leikkaamiseen.

IMG_20170714_062559

Suomalaisille terän notkeus on niin tärkeä piirre, että on luontevaa tehdä leivän voitelemiseen tarkoitettu veitsi, jolla ei voi voidella leipää vasta jääkaapista otetulla voilla tai margariinilla, koska se taipuu liikaa, jotta rasva levittyisi ohueksi kerrokseksi. Se alkaa toimia vasta sitten kun rasva on pehmennyt huoneen lämmössä riittävän kauan, joten ilmeisesti monella suomalaisella on mielenkiintoa suunnitella leivän voitelemista niin paljon, että sitä voi käyttää.

Ainakin tuota veistä on epäkäytännöllisyydestä huolimatta suunniteltu ajatuksen kanssa, koska terässä on jopa aavistuksen verran sahalaitaa antamassa rasvakerrokselle kuvion.

IMG_20170714_070252

Juhlallisempien ruokailutilaisuuksien suunnitteleminen on suomalaisille tarkkaa puuhaa, koska ne täytyy saada näyttämään siltä, että ollaan sorkkimassa kalaa. Ei saa näyttää siltä, että lihan leikkaamiseen tarvitaan voimaa, vaikka sitä varten olisikin unohtunut varata terävät veitset, joten kyynärpäiden pitäminen oikeassa asennossa on tarkkaa puuhaa ja saa ruokailijat näyttämään vähän rukoilijasirkoilta, koska ateriaa täytyy vahtia ikään kuin siinä voisi olla ruotoja. On myös tärkeää tuoda julki, että ruoka on hyvää, koska aikaisemmin käsitellyn elintarvikejäljitelmäkulttuurin takia liian suuri määrä vierasta perimää saa ruoan yleensä maistumaan kummalliselta ja mauttomalta ja joskus hirvittävältäkin.

On kuitenkin yllättävää huomata, että arkisen näköinen leivän voitelemiseen tarkoitettu veitsikin voi suunnittelemisen merkeistä huolimatta olla lähinnä kärpäslätkä, sillä suomalaisia kannustetaan nykyisin syömään terveellisempiä leipiä kuin valkaistuista vehnäjauhoista tehty höttö, jonka voitelemiseen todella tarvitaan niin lämmintä rasvaa, ettei veitsen terän notkeus ole ongelma.

Kalastajakansoilla on yleisemminkin taipumusta suosia kalan käsittelyssä tärkeitä veitsien ominaisuuksia myös muihin tarkoituksiin tarkoitetuissa veitsissä, sopivat ne niihin tai eivät.

Sisilialainen stilettimallinen veitsi on ääritapaus, koska se on turhan kapea yleisveitseksi, mutta manner-Italiassa esiintyy yleisveitsinä suunnilleen yhtä leveäteräisiä ensisijaisesti kalan käsittelyyn tarkoitettuja veitsiä. Seuraava kuva edustaa tätä veitsityyppiä ja se muistuttaa läheisesti suomalaisen käsitystä juuresveitsestä.

antonini1

Maatalousväestöllä on tavannut olla vieläkin leveäteräisemmät yleisveitset, joita voi käyttää tarvittaessa lihan käsittelyyn tai vaikka nahan leikkaamiseen, mihin tarvitaan tukevampaa terää.

Taipumus valita veitset sen mukaan, mitä varten on itse kehittynyt, eikä niinkään sen mukaan, mihin veitset on tarkoitettu, on voimakas ja tästä antaa hyvän kuvan se, että seuraavassa kuvassa oleva veitsi on suosittu ranskalaisien kalastajien keskuudessa, sillä se on vanhanaikainen maatalousväestön yleisveitsi.

IMG_20170717_175426

Pienikokoinen metsästysveitsen terä on vain puiseen kahvaan tehdyssä urassa eikä kahden pellin kappaleen välissä, kuten kalastajille tarkoitetuissa veitsissä, joten se lakkaa olemasta kääntöveitsi kun kahva imee vettä ja turpoaa. Koska terän malli on väärä, veitsiä saa edelleen myös hiiliteräksisinä, koska sellaiset on mahdollista hioa niin teräviksi, että väärän mallinen terä soveltuu kuitenkin kalan käsittelyyn.

Opinel-veitsien suosiota selitetään niiden kauneudella, mutta puhdasveriset kalastajakansat ilahtuvat enemmän pistoterien näkemisestä. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että ranskalaisille kauneus on tärkeää, sillä halpa Opinel-veitsikin on päätynyt maailman kauneimpien esineiden listalle, mutta sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu olemaan tekemisissä veden kanssa, joten jos kauneus olisi tärkeintä, olisi luontevampaa etsiä kaunis kalastamiseen tarkoitettu veitsi. Kun näin ei ole tapahtunut, on ilmeistä, että veitsessä miellyttää se, ettei sitä olla tarkoitettu kalastamiseen ollenkaan.

Kalastamiseen parhaiten soveltuvan veitsen valitseminen on vaikeaa etenkin kalastajakansoille, joilla on käynnissä jatkuva kilpailu siitä, kuka onnistuu vaikuttamaan siltä kuin tietäisi siitä enemmän kuin muut. Suomalainen kulttuuri on tässä suhteessa hyvin rikas ja parhaita mahdollisia kalastusveitsiä on suunnilleen yhtä paljon kuin kalastajiakin. Moni käyttää metsästysveistäkin, koska tuntuu siltä, että veitsen tulisi olla hyvä pistoase, ja varta vasten kalastamiseen suunniteltuihin veitsiin pannaan usein sahalaitaa tai hammastusta sillä verukkeella, että sitä tarvitaan kalan suomustamiseen, vaikka se on yleensä pikemminkin sitä hammastusta, jolla parannetaan veitsen käyttöä pistoaseena, ja suomustamisessa terävistä piikeistä olisi enemmän hyötyä. Vähän terävä piikki on tässä suhteessa suunnilleen yhtä hyvä kuin pyöristetty nyppylä.

IMG_20171031_145958

 

Seuraavan veitsen hammastuksella suomut irtoavat helposti, mutta suomalaiset eivät ole innostuneet sellaisesta vaan heille hyvä hammastus on sellainen, minkä käyttöä pistimissä on pyritty rajoittamaan kansainvälisillä sopimuksilla.

IMG_20171031_150030

Sama ajattelu näkyy myös silloin kun suomalainen suosii kalastusveitsenä metsästysveistä, koska se on silloin oikean kokoinen eikä taskukokoinen miniatyyriversio kuten Opinel-veitsi.

Suomalaisille on tärkeää, että veitsi näyttää aseelta, joten siihen lisätään mielellään tällaista vaikutelmaa antavia yksityiskohtia jollain tekosyyllä. Tämän seurauksena Suomesta puuttuu se tyylisuunta, jossa tehdään käytännöllisiä ja hyvännäköisiä veitsiä, joista näkee, ettei suunnittelija ole ollut tekemässä asetta, vaan veitset pyrkivät olemaan aika ilkeän näköisiä. Keittiöveitsetkin näyttävät usein siltä, ettei niitä ole tarkoitettu pelkästään rauhanomaisiin tarkoituksiin, sillä värimaailmassa ei olla pyritty ystävälliseen vaikutelmaan.

IMG_20171031_150226

Kun muualla maailmassa on yleistynyt vaikutteiden ottaminen elokuvien rekvisiitasta, suomalaiset ovat omaksuneet niistä itselleen sopivat piirteet. Zombien tappamiseen tarkoitettu veitsi on typerä ja lapsellinen, mutta jopa naurettavan paljon ihmisen tappamiseen tarkoitetun näköinen veitsi kiinnostaa kovasti.

IMG_20171031_154015

IMG_20170717_175459

Stiletti miellyttää suomalaisia niin paljon, että se tarkoittaa heille napin painalluksella avautuvaa veistä, vaikka oikeasti se tarkoittaa hyvin kapeaa terää, joka soveltuu kalan fileoimiseen. On luontevaa valita yleisveitsi myös sitä silmällä pitäen, että sitä voi joutua käyttämään aseena, ja italialainen pistoveitsi edustaa suomalaisille lähestulkoon täydellisyyttä. Sen terä on paksumpi kuin kalastajan veitsessä, jotta se ei katkeaisi kun sen tuikkaa ihmiseen, mutta sillä voi kuitenkin tarvittaessa fileoida kalan.

Aseena stiletti on itse asiassa varsin huono, sillä ihmisen tappaminen pienellä pistoveitsellä on vaikeaa, mutta suomalaiset yrittävät kuitenkin. Rikosuutisissa kerrotaan usein tapauksista, joissa uhria on puukotettu kymmeniä kertoja ja välillä on ehkä pitänyt levätäkin, mutta silti ei vain ole tullut mieleen, että olisi kaikkien kannalta helpompaa viiltää kurkku auki, koska se on metsästäjän käyttäytymistä.

Jos suomalainen käyttää aseena vaikkapa mattoveistä, jolla ei voi tehdä ainoastaan pistohaavoja, niin puukottaminen on silti sitä samaa sohimista. Viiltohaavoja tehdään hyvin paljon sen sijaan, että pyrittäisiin tekemään yksi kunnollinen, ja tämä vahvistaa sen, ettei suomalainen ole kehittynyt tappamaan suuria nisäkkäitä vaan se pyritään johtamaan paremmin keihäskalastukseen sopivista käyttäytymismalleista.

Vimmastuneen suomalaisen pyrkimys tapaa toinen ihminen on äärimmäisen epäkäytännöllinen ja tästä syystä suurin osa henkirikoksista tapahtuu silloin kun kumpikin osapuoli on juovuksissa. Tappaja ei käytä toimintansa tehottomuutta mahdollisuutena ajatella tarkemmin, mitä hän on tekemässä, ennen kuin edessä on pitkä vankeusrangaistus, eikä uhri ole siinä kunnossa, että hän pääsisi pakenemaan järkensä kadottanutta tappajaa siinä vaiheessa kun hänellä on vasta vähän haavoja vaan niitä pääsee syntymään kymmeniä.

Leveäteräistä veistä suomalainen ei tunnista samalla tavalla aseeksi, vaikka sillä saisi aikaiseksi enemmän vahinkoa pistettäessäkin. Kudokset venyvät pistoterän tunkeutuessa niihin, joten kapea terä leikkaa niitä varsin vähän, mutta leveällä terällä tehty pistohaava ei umpeudu samalla tavalla kun terä vedetään pois, minkä lisäksi se soveltuu paremmin myös viiltämiseen. Kehityshistorian takia metsästysveitsi vaikuttaa suomalaisesta harmittomammalta kuin stiletti, vaikka totuus on täysin päinvastainen, ja ulkopuolisen kannattaa huomioida tämä veistä valitessaan. On epäilyttävää kanniskella mukanaan huonosti aseeksi soveltuvaa kapeateräistä nyhryä, joten kannattaa kanniskella parempaa asetta jos veistä tarvitsee.

Suomalainen puukko on yleensä jonkinlainen metsästysveitsi, koska sellaiset vaikuttavat suomalaisien mielestä rauhanomaisilta. Terä on tukeva, koska sen täytyy soveltua vuolemiseen, eikä terä mielellään ole sellainen, että se näyttäisi soveltuvan kunnolla kalan fileoimiseen tai kärjeksi keihääseen, jolla voi pyydystää kalan. Sillä, miten hyvin puukko soveltuu ihmisen suolistamiseen, ei ole alkeellisintakaan merkitystä, koska tappaminen assosioituu luontaiseen saalistuskäyttäytymiseen, jossa ole huomioitu tarvittu tällaisia asioita.

IMG_20170712_060357.jpg

Suomalaisen puukon saa yleensä hiottua hyvin teräväksi, aivan kuten ranskalaisien kalastajien suosiman hiiliteräksisen Opinel-veitsenkin, joten sitä voi tarvittaessa käyttää myös kalan perkaamiseen.

Keittiöveitsissä suomalaisien taipumukset ravinnon hankkimiseen tulevat esille selvemmin, koska ne liittyvät suoraan siihen. Teräviä kärkiä on paljon, jopa niissä veitsissä, joissa sellaista ei tarvita, ja suomalaisille veitsisarjoille on ominaista, että veitset myydään erikseen, jolloin jokainen saa tarvitsemansa määrän teräviä kärkiä. Kukaan ei ihmettele, miksi vaikkapa kokkiveitsiä pitää olla kaksi erilaista, koska se antaa tilaa päättää, kuinka paljon on halukas tinkimään luontaisista taipumuksistaan.

IMG_20170713_092316

Suomalaisille on vielä uusi ajatus, ettei leipäveitsessä tarvitse olla terävää kärkeä, ja se voi vielä mennä pois muodista.

Varsinainen fileerausveitsi on suomalaisille vähän pelottava, koska se on uusi tuttavuus. Kalaa on syöty vuosituhannet ilman sellaisia, joten ne vaikuttavat jollain epämääräisellä tavalla hyvin tehokkailta. Tapaturmien kannalta ne ovat yhtä vaarallisia kuin muutkin teräväkärkiset veitset, mutta niitä käsitellään silti varoen.

Jos suomalainen käyttää fileerausveistä niin paljon, että hän tottuu siihen, muut pitävät häntä rohkeana.

Näin heiltä jää huomaamatta se, että suomalaisista keittiöveitsistä fileerausveitsi soveltuu usein parhaiten leivän leikkaamiseen, koska suomalaiset jostain syystä ajattelevat, että siihen tarvitaan vähän tylsä terä ja pehmeän leivän litistymisen ehkäisemiseen on keksitty sahalaitainen terä, joka tuottaa paljon murusia.

IMG_20170713_104740

Seuraavan kuvan veitsi näyttää suomalaisen silmissä epäilyttävältä, koska se on työkalu. Terä on suunniteltu hevosien hoitoa varten, mutta suomalainen ei ajattele tällaisia asioita ja niitä on turha yrittää selittääkään hänelle, vaan hänelle se tuo mieleen kalastamisen. Terä on kyllä aika leveä, mutta ehkä sillä kuitenkin voisi fileoida kalan ja siitä syystä se näyttää jonkin verran vaaralliselta, mutta ei kuitenkaan läheskään yhtä vaaralliselta kuin stilettiterä.

IMG_20170712_061545.jpg

Tosiasiassa se on tarkoitettu solmuun menneiden valjaiden selvittelemiseen. Terä on tukeva, jotta se ei rikkoutuisi kun valjaat katkaistaan, ja kärki soveltuu solmun avaamisen, koska valjaiden nahka on niin paksua, ettei se vahingoitu merkittävästi, vaikka väliin työntäisi veitsen terän. Sillä ei oikeastaan ole mitään tekemistä pistämisen kanssa siinä mielessä, että vahingoitettaisiin jotain, mutta tällainen käyttötarkoitus ei tule suomalaisille mieleen heti ensimmäisenä.

Samoin jos suomalainen miettii muuta käyttöä vaikkapa ruuvimeisselille, mitä pistoase tulee mieleen nopeammin kuin vaikkapa maalipurkin avaaja.

Suomalaiselle työkaluveitsen terän muoto on makuasia ja niiden paremmuuksista keskustellaan paljon. Käyttäminen on sitten sitä, että yritetään keksiä, kuinka työkalun saisi parhaiten soveltumaan tehtäviinsä, mutta tästä ei ole juurikaan haittaa, koska suomalaiset eivät pääsääntöisesti loista kädentaidoissa muutenkaan.

Ulkopuolista tämä suhtautumistapa auttaa valitsemaan veitsen siten, ettei se herätä vääränlaista huomiota, koska on normaalia, että veitsen pitää olla vähän erilainen kuin muilla. Kuitenkaan ei kannata valita sellaista veistä, jossa ei ole jonkinlaista pistoterää, koska sellainen menee liian omituiseksi ja aiheuttaa ennakkoluuloja, ja kapeateräinen veitsi näyttää turhan paljon aseelta. Suomalaisille tuttu metsästysveitsi onkin hyvä valinta jos haluaa jostain syystä sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Taskuveitsen valitseminen on helppoa, sillä suomalaiset ovat pääosin mämmikouria, mutta kykenevät löytämään syyn omahyväisyyteen aivan mistä tahansa. Mitä enemmän työkaluja joku muu vaikuttaa tarvitsevan, sitä typerämmältä ja siten myös harmittomammalta hän vaikuttaa. Samalla myös taskuveitsen käyttöarvo lisääntyy, joten tällä tyylillä ei ainakaan menetä mitään.

Myös taskuveitsen ikä ja kunto ovat tärkeitä, sillä suomalaiset ovat hyviä rikkomaan työkaluja. Jos joku pystyy käyttämään taskuveistä useita vuosia ilman, että siihen tulisi ihmeempiä vikoja, hän on aivan varmasti typerä.

Näitä seikkoja ei kannata tuoda esille itse, koska silloin herättää helposti kateutta, joten on parempi antaa suomalaisien vetää johtopäätöksensä aivan itse.

IMG_20170712_085705

Veitsen ulkonäkö on suomalaisille tärkeä asia ja siksi seuraava veitsi on omituinen, koska se on tehty pelkästään olemaan hyvä kädessä, mikä on luonteva lähestymistapa kun kyseessä on teräväreunainen työkalu. Se on myös pienikokoinen ja terän pituus alittaa roimasti suomalaisien tavoitteleman ihanteen, jonka mukaan puukon terän pitäisi olla kämmenen levyinen, koska sen ei ole tarkoitus olla ensisijaisesti pistoase. Vieläkin lyhyempi terä on itse asiassa käytännöllisempi ja tuosta veitsestä on helppo huomata, että kahva kannattaa tehdä kämmenen levyiseksi, mutta kämmenen leveys on helppo muistaa, koska niitä on useimmilla suomalaisilla aina mukana kaksi kappaletta.

IMG_20171005_162811

Suomalaisien käsitys hyvästä työkaluveitsestä sisältää sormisuojan, joka lisää työturvallisuutta jos sitä kuitenkin käyttää pistoaseena. Samasta syystä kahvan tulee olla sellainen, että sitä on hyvä puristaa niin kovaa kuin jaksaa, mikä ei ole varsinaisessa työkalukäytössä kovinkaan tarpeellinen piirre.

Keittiöveitsien kahvat suunnitellaan siten, että niitä on kätevä käyttää, mutta heti kun mennään kodin ulkopuolelle edes pihapiiriin asti, suomalaiset alkavat suosia kahvana paksua möhkälettä, joka tekee veitsestä kömpelön käyttää. On selvästi tärkeää, että ulkona täytyy voida puristaa kahvaa lujasti.

IMG_20171005_165510

Myös kertakäyttöisyys on myönteinen piirre, minkä johdosta ruotsalaisen Moran kertakäyttöpuukot ovat suosittuja Suomessa, kuten muuallakin Itämeren ympäristössä. Niissä on hyvin pieni kerros laadukasta veitsiterästä huonon metallin välissä, ja näin on onnistuttu tekemään veitsi, jota on erittäin vaikea teroittaa uudelleen. Pitkän päälle ne käyvät kalliimmiksi kuin kunnolliset veitset, mutta kuten kuvasta näkyy, niitä valmistetaan jopa saksalaiselle suuryritykselle.

Vaikka Itämeren ympäristössä ollaan viime vuosina innostuttu vähentämään syntyvän jätteen määrää, kansat ovat kuitenkin luonnostaan mämmikouraisia ja työkalujen pitäminen kunnossa on vieras ajatus. On helpompaa heittää veitsi käytön jälkeen roskiin kuin vaikkapa pitää se puhtaana, joten kertakäyttöajattelu kukoistaa sielläkin, missä muuten muka ollaan innostuttu toiminnan ympäristökuormituksesta.

Suomen teräaselainsäädäntö on ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna harvinaisen typerä, koska se on ajateltu käsittämällä taskuveitsi pistoaseeksi. On kiinnitetty hyvin paljon huomiota siihen, millainen veitsi uppoaa mitenkin syvälle ja kuinka nopeasti minkin veitsen saa taskun pohjalta toisen ihmisen sisuksiin, ja näin on onnistuttu luomaan tilanne, jossa julkisella paikalla ei saa pitää mukanaan juuri hammastikkua kummempaa terävää esinettä, jollei siihen ole aivan erityistä syytä. Edes pieni linkkuveitsi, jonka terä ei lukitu, ei ole sallittu, koska suomalainen käyttää sellaistakin pistoveitsenä ajattelematta tarkemmin, kuinka suuri riski siinä on rikkoa omat sormensa.

IMG_20171031_150111

Lainsäädännöstä puuttuu kokonaan se oivallus, ettei veitsen ole pakko olla pistoase vaan niitä saa ilman pistoterää. Taskuveitsenä tällainen ei ole lainkaan huono, koska se ei kuitenkaan ole aina tehtävään ihan kaikkein sopivin työkalu ja pistoterä katkeaa helposti.

Seuraavassa kuvassa olevan kaltainen veitsi olisi loistava ratkaisu suomalaisien puukotusongelmiin, koska sillä selviää monesta muusta tilanteesta, mutta pistoaseeksi siitä ei ole. Kuitenkaan suomalaiset eivät selvästikään tunnista tällaista veistä oikeaksi veitseksi, sillä he ovat tietoisia siitä, että sellaisiakin on olemassa, mutta oivallus siitä, että sellaiset kannattaisi yrittää saada lainsäädännön avulla yleiseen käyttöön Suomen kaltaisessa maassa, on jäänyt syntymättä. Veitsessä on oltava pistoterä, vaikka asenteen takia voikin joutua seisomaan julkisella paikalla neuvottoman näköisenä aivan turhan takia.

IMG_20171031_145919

Venäjällä suomalaiset luokitellaan tšuhna-kansoihin, joille on leimallista, että ne ovat typeriä eivätkä terävät esineet sovi niille ollenkaan. Tällainen asennoituminen loukkaa suomalaisia, vaikka käyttäytyminen ja poikkeuksellisen tiukka teräaselainsäädäntö osoittavat todeksi toisen puolen ja toinen puoli tulee todistetuksi sillä, etteivät suomalaiset tajua, että heidän suhteensa teräaseisiin on yksi yhteen stereotyypin kanssa.

Venäläinen turisti on suomalaisen mielestä epäilyttävä, sillä hänellä saattaa olla mukana jotain, minkä mukana pitäminen ei ole ongelma useimmille kansoille, koska puukottaminen ei ole yhtä tärkeä käyttäytymismalli. Ihmisen täytyy olla jotenkin luihu, jollei hän vaikuta ymmärtävän tšuhnia varten kehitettyä lainsäädäntöä.

Suomalaisien asenne teräaselainsäädäntöönsä tukee sitä käsitystä, että he ovat poikkeavia, sillä muualla koetaan lainsäädäntö tiukaksi, vaikka se rajoittaa veitsien hallussapitoa vähemmän.

Japanin uusi lainsäädäntö vetää terän enimmäispituuden rajan kuuteenkymmeneen millimetriin eikä estä pitämästä mukana sitä lyhyempää erittäin terävää veistä, mikä on tärkeää maassa, jossa syödään puikoilla, koska niillä ei voi leikata yhtään mitään ja siitä syystä taskussa kannattaa pitää varalla terävää veistä.

Briteilläkin on omasta mielestään tiukka lainsäädäntö, mutta tavallinen taskuveitsi, jossa ei ole lukittuvaa terää, ei silti ole niin paljon aseen kaltainen esine, ettei sellaista voisi pitää taskun pohjalla.

Suomalaisilta puuttuu sellainen käsite kuin kynäveitsi, eli pieni ja terävä veistelyyn tarkoitettu veitsi. Puukko on olevinaan parasta, mitä veistelemiseen on keksitty, vaikka se ei ole alkuunkaan totta, koska siinä on vain yksi veitsiterä, ja vakavaan käyttöön soveltuu parhaiten sellainen veitsi, jossa on useampi erilainen veitsiterä.

Seuraava veitsityyppi on alun perin suunniteltu sellaiseksi, että siinä on kaikki, mitä ansastaja tarvitsee saaliin käsittelemiseen, mutta miniatyyrimalli on suositumpi, koska se tarjoaa enemmän mahdollisuuksia veistelyyn.

rough rider.jpg

Se ei ole suuri, mutta kynäveitsen ei tarvitsekaan olla kookas, koska se on tarkoitettu hienojen yksityiskohtien vuolemiseen. Kehitys alkoi kun kirjoittamisen käytettiin sulkia, joihin piti osata vuolla sopiva kärsi itse ja sen jälkeen niille on keksitty muutakin käyttöä, mutta suomalaiselle riittää, että kynällä voi kirjoittaa ja kalligrafia on jotain turhaa. Sama pätee muussakin vuolemisessa, joten tällaisia veitsiä ei koeta erityisen tarpeellisiksi, ja suomalaisen käytössä ne myös menevät niin helposti rikki, että heitä varten kannattaisi ehkä kehittää aivan erityinen malli, jossa on kärjen tilalla ruuvimeisseli, koska sellaiseksi pieni ja hento veitsi heidän käytössään helposti muuttuu.

Hyvin tarkkaan työstämiseen tarkoitetut pienet veitset tunnetaan Suomessa askarteluveitsinä ja niistä ulos kasvaminen on osa aikuistumisprosessia, jossa kehitytään olemaan ylpeitä siitä, mitä satutaan olemaan. Puukko on paras veitsi vain siksi, että se on suunniteltu suomalaisen tarpeisiin. Muuta perustelua siihen ei tarvita, ja samalla tavalla askarteluveitsi on typerä kapine, koska suomalainen on huono käyttämään sitä.

Sellaiset kansat, joille pienien yksityiskohtien työstäminen on niin normaalia, että askarteluveitsien tilalle tulee myöhemmin vieläkin terävämpiä veitsiä, ovat omituisia ja jotenkin huonompia. Niiden kanssa pitää kilpailla suurista luuloista ja siihen riittää kun etsitään Suomesta joku, joka on hyvä tällaisissa asioissa ja sitten kehutaan, että hän on parempi kuin mitä toisella kansalla on, ja hän on myös jotenkin syyllinen siihen, ettei suomalaisilla ole tällaisissa asioissa tuhansia vuosia vanhaa perinnettä, kuten joillakin muilla kansoilla.

Hänestä tulee yhteistä omaisuutta ja häntä haukutaan, jollei hän pidä yllä riittävää tasoa, ja moni tekee mielellään hänen elämänsä vaikeaksi kateuden takia. Hänet on ehkä ihan tahtomattaankin vedetty mukaan suomalaisien tapaan kilpailla ja sillä on omat seurauksensa.

Itämeren ympäristössä tällainen on normaalia. Ruotsalaiset ja saksalaiset ovat hankkineet teollisuutta varten osaamista muualta ja mämmikourainen enemmistö on sen takia ylpeä omista taidoistaan. Joskus kateus voi päästä voitolle ja sitten osaajia tapetaan. Tästä syystä sekä Neuvostoliitossa että Natsi-Saksassa paras omaaminen löytyi vankileireiltä, joilla se oli paremmassa turvassa kuin niiden ulkopuolella.

Venäläiset eivät ole viitsineet enää palata ulkomaisien osaajien houkuttelemiseen ja sen tähden he ovat näissä asioissa hyvin samanlaisia kuin suomalaiset, jotka eivät ole myöskään kovin hyviä tekemään mitään, mitä haluttaisiin ostaa ulkomailla, ja markkinointikin kaatuu usein osaamisen puutteeseen. Ihanteellinen tilanne olisi se, että ulkomailta tulisi väkeä kuuntelemaan, kuinka omia tuotteita kehutaan ilman mitään itsekritiikkiä ja ottaisi tarinat todesta.

Suomalainen on selvästi kehittynyt käyttämään kivisiä työkaluja, jotka heitetään pois sitten kun ne lakkaavat toimimasta, sillä suhde veitsiin ja muihin työkaluihin on sellainen, että niiden pitää olla mahdollisimman kestäviä. Käyttäjä ei vain osaa pitää itse huolta niiden kestämisestä.

Ranskalaisien suhtautumistapa on seurausta aivan erilaisista lähtökohdista ja suomalaisien yleissivistyksessä on tässä kohtaa valtava aukko. Jos vaikkapa saksalaiset eivät osaa valmistaa jotain vanhaa terämallia, joka on leimallisesti ranskalainen, suomalaisen mielestä sitä ei enää osata valmistaa ollenkaan, vaikka on kyseenalaista, ovatko saksalaiset koskaan osanneetkaan valmistaa sitä, koska heillä on ollut malmia ja teollisuutta, mutta työvoima liikkuu helposti naapurimaasta toiseen.

Ranskalainen pitää veitsestään huolta, joten se on suomalaiselle aika vieras kapistus. Isoisän partaveitsi ehkä muistetaan, koska se oli aikoinaan parasta, mitä suomalaiselle oli tässä sarjassa tarjolla, mutta sekin on luultavasti valmistettu jossain muualla, koska suomalaiset eivät käsitä ranskalaisia hyviksi veitsentekijöiksi.

Seuraava veitsi on bulkkituotantoa Solingenista. Se soveltuu kyllä parran ajamisen, mutta siitä näkyy myös, ettei saksalaisia kiinnosta syventyä metallin työstämiseen samalla tavalla kuin ranskalaisia.

20171219_152516

Ruma, mutta toimii, on saksalaiselle aivan riittävä taso, ja siksi saksalaiset eivät myöskään keksineet itse mekaanisen kellon koneistoa vaan ranskalaisilla oli tärkeä osuus senkin kehityksessä. Automaattikoneistoa valmistettiin suunnilleen nykyisessä muodossaan Ranskassa jo 1700-luvulla eikä sen jälkeen ole ilmaantunut kovin merkittäviä uudistuksia muuten kuin materiaalien ja valmistusmenetelmien saralla.

Ranskalaisia veitsiä pitää teroittaa usein, koska idea on siinä, että pehmeästä ja sitkeästä teräksestä saa niin terävän kuin suinkin tarvitaan, kunhan sitä vain teroitetaan riittävän usein. Hiiliteräksinen Opinel-veitsi pysyy erittäin terävänä jos ostaa lisävarusteeksi pienen teroituspuikon ja jaksaa käyttää sitä, koska se ei tarvitse kuin pari vetäisyä ollakseen taas parhaassa iskussa, eikä se edes mainittavammin kulu tästä, koska puikko ei niinkään hio kuin muotoilee terää siten, että pehmeä teräs ottaa taas terävän muodon

IMG_20171218_113626.jpg

Ranskalaiset keittiöveitset eivät ole suosittuja Suomessa, sillä varsinkin niitä käyttäessä on hyvä pitää teroituspuikko koko ajan käden ulottuvilla. Teräs on niin pehmeää, että se tylstyy, jollei sitä teroiteta vähän väliä, mutta jos sen jaksaa tehdä, niin veitsi on sitten terävintä, mitä tässä sarjassa löytyy.

Suomalaiset arvostavat enemmän japanilaista lähestymistapaa, jossa pyritään yhdistämään kovuus ja sitkeys siten, että veitsi pysyy erittäin terävänä mahdollisimman kauan, mutta japanilaiset itse selvästikin ymmärtävät myös ranskalaista lähestymistapaa, sillä heille on kelvannut käyttöön ilmeisesti Ranskassa keksitty ja ranskalaisien partaveitsien tunnetuksi tekemä avausmekanismi, jossa terän saa auki kääntämällä sitä varten tehtyä uloketta, jolloin ei tarvitse viedä sormia turhan lähelle terää. Alla olevalla veitsellä voi pilkkoa helposti sitkeänkin pihvin, joten terän avaaminen ottamalla kiinni terästä ei välttämättä ole hyvä ajatus.

higonaifu1

Myös Kaukoidässä hyvinkin suosittu perhosveitsi on ranskalaista alkuperää ja siinäkin on ideana, ettei terään tarvitse koskea. Ranskalaiset itse eivät ole hirveästi innostuneet niistä, koska avaaminen on tarpeettoman vaikeaa, mutta Kaukoidässä ollaan päin vastoin ihastuttu mahdollisuuteen esitellä kuinka taitavia sen avaamisessa ollaan, jolloin alkuperäinen ajatus turvallisesta veitsestä on päässyt unohtumaan.

Partaveitsi on kuitenkin se, mihin muita teräviä veitsiä verrataan ja se pätee myös Kaukoidässä. Veitsen ei tarvitse edes soveltua kunnolla parran ajamiseen, jotta sitä kutsuttaisiin partaveitsen teräväksi, sillä useimmat muut kansat eivät jaksa olla teroittamassa veitsiään koko ajan.

Seuraava kuva edustaa suomalaiselle eksotiikkaa, sillä tehokkaaksi aseeksi suunniteltu veitsi on liian vieras. Juuresta leveä ja kärkeä kohti kaventuva terä soveltuu mainiosti pistohaavojen tekemiseen ja terän kaareutuminen helpottaa viiltämistä. Kahvasta saa erittäin tukevan otteen eikä pistohaavaa tehtäessä juuri ole vaaraa siitä, että ote lipsuisi niin pahasti, että tulisi leikanneeksi omia sormiaan.

IMG_20171031_153900

Suomalainen tunnistaa tällaisen veitsen parhaassa tapauksessa koriste-esineeksi, jota katsellessa voi miettiä, kuinka omituisia muut ovat, mutta monille se on niin vieras, että se on suorastaan vastenmielinen. Tämä voi johtua siitä, että veistä voisi periaatteessa käyttää kalan fileoimiseen, mutta siinä on lupaavasti suippenevan terän lisäksi myös vieraita piirteitä.

IMG_20171031_154136

Kummastakin reunasta teroitetun teräväkärkisen tikarin suomalainen tunnistaa vaaralliseksi aseeksi, koska siinä on kaksi fileerausveistä samassa terässä. Sen kärki katkeaa helposti, mistä syystä se on melko kertakäyttöinen kaikessa kirjekuorien avaamista vaativammassa puuhastelussa. Vanhanaikaisissa tikareissa onkin usein pyöristetty terä, joka ei katkea yhtä helposti, mutta uppoaa kuitenkin teroitettuna melkein yhtä hyvin kuin terävä kärki. Tällaista lähestymistapaa suomalainen ei ymmärrä, sillä kärjen täytyy olla terävä, jotta veitsi olisi helppo työntää kalan sisälle tarkalleen oikeaan paikkaan, vaikka aseessa tarkkuus ei ole yhtä olennaista, koska ihmisen sisältä ei tarvitse löytää ruotoa, joka on leikattava pois.

Samoin kahvan tarvitse olla sellainen, että ote varmasti pysyisi kun veitsi uppoaa ihmislihaan, sillä kaikki tällainen on metsästäjän ajattelutapaa. Kalaan uppoaa helposti tylsäkin veitsi, joten kalastajan ei tarvitse ajatella tällaista.

Suomalaiset ovat näissä asioissa niin tarkkoja, että teräaseisiin suhtautuminen on osittain opittua, mutta sen pohjana on kuitenkin kalastajan peruskäyttäytyminen, josta ei haluta joustaa. On luultavaa, että jos suomalaista innostettaisiin tekemään työkaluja piikivestä, hän tekisi pian alkeellisen veitsen, jolla voi perata kalan.

Muihin nisäkkäisiin suomalaisilla on kummallinen suhde. Yhtäältä niistä pidetään kovasti, mutta toisaalta niitä ei ymmärretä ollenkaan. Asenteet metsästämistä kohtaan ovat poikkeuksellisen kielteiset, mutta lemmikkieläimiä päästetään vapauteen ajattelematta ollenkaan, mitä siitä seuraa. Moni kuolee nälkään ja pakkaseen ja kaupungeissa juoksee vapaana vaikka mitä.

Tämäkin kertoo siitä, etteivät suomalaiset ole metsästäjäkansaa, sillä saalistajakin ymmärtää eläimistä enemmän, vaikkei hänen tarvitse kuin keksiä, kuinka niitä saa vaivattomimmin hengiltä.

Eläintarinat ovatkin tärkeä osa suomalaista kertomakulttuuria, sillä niiden syntymistä ja leviämistä estämässä ei ole luontaisia taipumuksia, jotka pakottaisivat tietämään eläimistä oikeasti jotain. Lemmikki- ja kotieläimiä ymmärretään jossain määrin, mutta luonnonvaraisista elämistä suomalaisilla on omituisia käsityksiä, joista ei päästä eroon.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s