Organisaatiokaavio

Yhteiskuntateorioiden rakenteleminen on suomalaisille rakas harrastus, jolla he yrittävät korvata sitä puutetta, ettei heidän järjestäytymiskykynsä riitä niin pitkälle.

Teorioiden tutkimiseen voisi käyttää koko ikänsä löytämättä niistä punaista lankaa, mutta seuraamalla suomalaisien käyttäytymistä sen löytää nopeasti, sillä he ovat monessa suhteessa kaikki samanlaisia, vaikka he eivät myönnäkään tätä, koska riidanhalu ja tekopyhyys kuuluvat yhteisiin piirteisiin.

Suomalainen ei varasta vaan pitää puoliaan, mutta kun joku muu varastaa, se on paha asia.

Samoin se, että hän tekee työnsä tahallaan huonosti, edustaa pyrkimystä henkilökohtaiseen vapauteen, mikä on hyvä asia, mutta kun jossain muualla toimitaan samalla tavalla, se onkin tuomittavaa, ja tästä syntynyt kinastelu on sitten tärkeä osa yhteiskunnallista keskustelua. Vasemmisto puolustaa omaa vapauttaan ja syyttää oikeistoa samasta vapaudesta ja päin vastoin, ja upseeriressukat kokevat olevansa syrjittyjä, koska heitäkin syytetään vapaudesta, mutta heillä ei ole mahdollisuutta mennä mukaan politiikkaan paheksumaan muiden vapautta.

Kaikki yhteiskuntateoriat pyrkivät tuottamaan samanlaisia organisaatiokaavioita, koska ne ovat lähinnä tekosyitä, joiden avulla pyritään perustelemaan sitä, että toimivan organisaation sijaan on saatava jotain, mikä vastaa paremmin suomalaisien tarpeita.

Kaavio on itse asiassa organisaation aatteellinen pohja, koska suomalainen ei mielellään perehdy kunnolla edes häntä varten sepitettyihin teorioihin vaan ajattelee mieluummin itse, mikä johtaa siihen, että hän löytää mahdollisuuksia olla riidoissa sellaisienkin kanssa, joiden kanssa hän lähtötilanteessa oli samaa mieltä asioista. Erimielisyyksiä ei voida välttää ja ne johtavat siihen, että teoriat muuttuvat riitojen välikappaleiksi ja alkavat muuttaa muotoaan sen mukaan, joten kaavio on toimiva ratkaisu, kunhan siinä keskitytään tarjoamaan suomalaisille sitä, mitä he ovat vailla.

Kaikenlaisia johtajia, asiantuntijoita ja vastaava on oltava paljon, ja jos jollekulle ei keksitä tällaista tehtävää, ammattinimikkeen on kuitenkin hyvä olla jotain yllättävä ja erikoista, jotta hän ei kokisi olevansa vain yksi monista saman alan työntekijöistä.

Vieläkin tärkeämpää on vastuun hajauttaminen. Kukaan ei saa olla mistään vastuussa yksin vaan jokaisella on oltava ainakin joku, joka vahtii, ja tällä toisella on oltava toinen vahtimassa ja niin edelleen. Samoin on oltava luottamushenkilöitä, joille voi käydä kertomassa asioista, ja työnantajapuolen on järjestettävä näitä varten henkilöitä, joiden kanssa voi keskustella asioista. On myös hyvä olla olemassa keskustelukerhoja, joissa muutkin voivat vatvoa asioita, ja organisaation ulkopuolelle kannattaa järjestää toisia organisaatioita, joiden kanssa voidaan olla vuorovaikutuksessa.

Näin yksittäisen henkilön vastuu leviää niin laajalle väenpaljoudelle, että hän voi muiden mukana lakata pitämästä asiaa kovinkaan tärkeänä, ja jos hänelle tulee vastuuta kannettavaksi, sitä kantaa niin moni muukin, että asia on helppo selitellä siten, ettei kenenkään tarvitse lopulta olla vastuussa mistään.

Suomalainen tekee mielellään työnsä huonosti, koska sitä varten tarvittava organisaatio on hänelle vieras, ja iän lisääntyessä häntä alkaa yhä enemmän häiritä se, ettei hän pääse antamaan omanarvontuntonsa kasvaa pienveneen kapteenin tasolle vaan hänen on osattava tehdä paljon enemmän kuin se, miksi hän on syntynyt, ja silti hän on vain yksi monista. Näin ollen hänellä on oltava mahdollisuus sekä kokea olevansa jotain, mikä ei vastaa todellisuutta, että livetä vastuusta jos hän ei selviä yksinkertaisistakaan tehtävistä, ja kaikki tämä näkyy selvästi hyvästä organisaatiokaaviosta, joka kelpaa suomalaiselle tuomaan sellaista tunnetta, että hän kuuluu työyhteisöön.

Koulutus on suomalaisille erittäin tärkeää, koska sillä voi saavuttaa pätevyyden tunteen helposti, mutta laatuvaatimuksien nostamiseen suhtaudutaan aina hyvin nihkeästi. Aikuiskoulutus kehittyi nopeasti sille tasolle, että on mahdollista opiskella uusia ammatteja niin tiuhaan tahtiin, ettei mitään ehdi omaksua kunnolla myös työelämässä, ja tällaisen koulutuksen kulta-aika oli niihin aikoihin, jolloin kuka tahansa sai työpaikan nopeasti jos halusi, koska silloin oli varaa ihmisien käydä kursseja toisensa jälkeen, kunnes oli aika mennä eläkkeelle valmistavalle kurssille.

Työn laatu taas kehittyy hitaina puuskina. Huomataan, että ollaan paljon muita maita jäljessä, ja asetetaan tavoitteet muita korkeammalle. Tavoitteet saavutetaan ehkä reilun vuosikymmenen päästä, jolloin lakataan yrittämästä liikoja ja aletaan vähän taantuakin, vaikka muut maat ovat tällä välin kehittyneet eivätkä suomalaisien vanhat tavoitteet enää olekaan niin kilpailukykyisiä, kuin miltä ne aikoinaan vaikuttivat. Jonkin ajan kuluttua huomataan, että on aika aloittaa seuraava kehityksen puuska.

Organisaatiokaavioiden piirtelyyn suomalaisilla kuitenkin riittää aina aikaa ja niistä etsitään helppoja keinoja saavuttaa kaikki se, mitä ei tee mieli saavuttaa rehellisin keinoin. Kun asiat alkavat mennä pieleen, aletaan tehdä organisaatiouudistuksia, joilla saadaan pieleen sekin, mikä vielä toimi.

Suomalaisia tyydyttävään kuntoon saatu organisaatio ei tietenkään toimi kunnolla, mutta tähän on keksitty ratkaisuksi se, että etsitään joku, joka osaa paljon. Hänet sitten yritetään kouluttaa organisaation kuuliaiseksi palvelijaksi, mikä usein johtaa siihen, että hän kyllästyy silmille hyppimiseen ja etsii paremman työpaikan, mutta tämä on vain merkki siitä, että täytyy etsiä joku, josta saa kuuliaisen palvelijan.

Tällaisen organisaation ulkopuolella vaanii vihollisia, jotka haluaisivat sen toimivan kunnolla, mutta vaikka riskeihin kuuluu organisaation toimintaa haittaavien henkilöiden irtisanominen ja joissakin tapauksissa myös koko organisaation lakkauttaminen, kuuliaisen palvelijan etsiminen tulee kuitenkin luonnostaan ja näitä voidaan kokeilla useitakin ennen kuin jokin ulkopuolinen taho kyllästyy siihen lopullisesti.

Jos uutta palvelijaa ei löydy, seuraava vaihtoehto on uusien organisaatiokaavioiden piirtäminen, mutta sillä voidaan korkeintaan ostaa aikaa, sillä ulkopuoliset tahot eivät katsele sitäkään loputtomiin.

Julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää, että tällaisessa organisaatiossa olisi jotain vikaa, mutta tosiasia kuitenkin on, että kunnolla toimiva organisaatio on Suomessa helppo pilata, kun taas pilalle mennyttä on lähes mahdotonta saada toimimaan kunnolla. Organisaation lakkauttaminen ja uuden perustaminen sen tilalle tai sen puhdistaminen suunnilleen koko henkilöstöstä ovat toimiva tapoja selvitä tällaisista tilanteista, mutta hienovaraisemmat keinot harvoin johtavat hyviin tuloksiin.

Aikuiskoulutuksesta saatujen kokemusten perusteella tiedetään myös, että tälle tasolle kehittynyt organisaatio löytää helposti oman paikkansa suomalaisesta yhteiskunnasta. Työttömiä tulee kursseille ja he löytävätkin niiltä ammattien sijaan uuden ja kiehtovan tavan elää. Enää ei teekään mieli valmistua vaan tekee mieli jäädä opiskelemaan, jotta ei tarvitsisi enää sopeutua sellaiseen organisaatioon, jossa esiintyy pyrkimystä tehdä asiat kunnolla. Oppilaitosta puolustellaan levittämällä perättömiä juttuja ja pian poliitikotkin uskovat, että se todella tekee jotain tarpeellista.

Tästä syystä koulutusjärjestelmän mädistä omenista on vaikea päästä eroon, mutta julkisessa keskustelussa lähdetään sinnikkäästi siitä, että häiriintynyt yksilö pilaa kaiken, sillä tällaisilla organisaatioilla on todella paljon puolestapuhujia.

Suomalaiset ovat hyvin kiinnostuneita narsisteista ja se johtuu selvästi siitä, että näitä voi syyttä kaikesta sellaisesta, mikä on normaalia. Julkisessa keskustelussa paha narsisti yrittää hajottaa ja hallita valehtelemalla siitä, mitä muut ovat sanoneet, vaikka se on myös erottamaton osa julkista keskustelua, jonka osanottajat keksivät tällaisia valheita suuren yleisön mieliksi. Yleisö sitten omaksuu ammattimaisien keskustelijoiden kehittämiä vääristelytekniikoita ja hyödyntää niitä omissa keskusteluissaan.

Suomen historia onkin lähinnä mytologia, josta voi poimia erilaisia jumaluuksia tukemaan omia valheitaan. Otetaan vain joku tunnettu henkilö ja aletaan keksiä, mitä mieltä hän olisi ollut jostain nykyisestä asiasta, ja lopputuotetta voi käyttää perusteluna, koska ainakin ne, joiden valheita se tukee, kokevat sen vakuuttavaksi perusteluksi, ja ne, jotka ovat toista mieltä, yrittävät jotenkin purkaa sen, jotta siitä päästäisiin eroon, koska heilläkään ei ole varaa sanoa ääneen, että kyse on pelkästä valehtelemisesta.

Myös muiden salattujen motiivien keksiminen ja toitottaminen koko maailmalle on tärkeä osa suomalaista keskustelukulttuuria. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on tärkeää omata suhteita ulkomaisiin tiedotusvälineisiin, jotta omat valheet saataisiin leviämään mahdollisimman laajalle.

Juonittelun ymmärtäminen on tärkeää jos haluaa välttämättä haaskata aikaansa Suomessa, sillä moni asia ilmaistaan rakentelemalla viholliskuvia. Jos suomalainen on kateellinen, niin kateuden kohde on muka ylpeä, mikä on paha asia, sillä kateellinen suomalainen haluaisi olla ylpeä ja kateuden kohde loukkaa häntä syvästi. Samoin se, että suomalainen haluaa muilta jotain, kääntyy kätevästi siihen muotoon, että muiden pitäisi tehdä jotain oman itsensä takia.

Kielen ohella on tunnettava myös ajattelutapa, koska muuten ei voi tietää, mitä suomalaiset oikeasti puhuvat.

Poliittinen väkivalta on Suomessa leimallisesti sitä, että yritetään pelotella poliittiset vastustajat muuttamaan näkemyksiään. Poliitikkojen tappamista politiikan takia on esiintynyt vähän, mikä voi liittyä siihen, että Suomesta on vaikea löytää hyviä poliitikkoja, koska tehtävä on vastenmielinen, mutta uhkaukset ja pahoinpitelyt ovat aivan eri asia. Uhkauksia alkaa tulla heti kun poliitikot herättävät tyytymättömyyttä, ja poliittisesti aktiivisempina kausina heitä on tavattu myös yrittää pieksää kuuliaisiksi.

Suomalaiset perustelevat tätä aivan yleisesti samaan tapaan kuin väkivaltaiset narsistitkin, eli että jotakuta täytyy kouluttaa, jotta hänen tahtonsa saadaan murrettua, ja keinovalikoimakin on sama. Raiskauksista puhuminen on luontevampaa tässä yhteydessä kuin muissa yhteyksissä. Ei ole suotavaa, että fantasioi kenen tahansa raiskaamisesta ääneen, mutta poliitikkojen kohdalla se nähdään keinona vaikuttaa siihen, mitä he ajattelevat.

Luonnollisesti näin yleinen narsismi tai muu samankaltainen kaltainen tapa olla olemassa luo tilanteen, jossa narsistiksi voidaan leimata joku, josta ei pidetä siksi, ettei hän ole samanlainen kuin muut, ja tämä onkin Suomessa varsin yleistä.

Suomalaisien hyväksi ei voi tehdä mitään, sillä he ovat täysin parantumattomia, ja se, mitä siihen tarvittaisiin, ylittää roimasti sen, mitä siitä voi seurata. Pahin vaihtoehto on sisällissota, jossa kuolee paljon suomalaisia, mutta sen välttäminen tehokkaasti vaatisi harvennuksen, jossa kuolisi suurin osa suomalaisista.

Organisaatiokaavion luoma illuusio suomalaisien järjestäytymiskyvystä on niitä harvoja tekijöitä, jotka pitävät yhteiskuntaa koossa. Kansa haluaa uskoa, että se on hyvä järjestäytymään, koska se osaa piirrellä tällaisia kuvia, ja pelko siitä, että muut saisivat sellaisen käsityksen, ettei se osaakaan järjestäytyä estää sitä ajautumasta kaaokseen aivan millä hetkellä tahansa. Siihen vaaditaan tilanne, jossa kansan luottamus yhteiskuntaan romahtaa, ja sellainen syntyy jossain vaiheessa, koska kaavioihin perustuva järjestäytymistapa toimii käytännössä varsin huonosti kun niitä piirrellessä halutaan ottaa huomioon sellaisia erityistarpeita, jotka eivät kuulu toimintakykyisen organisaatioon.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s