Rasismin korkein kehitysaste: suvaitsevaisuus

linkola2.jpg

Pentti Linkolaksi saarnaa ihmiskunnan lopusta ja hän edustaa suomalaisille viisautta, koska hän on kalastaja ja siten pätevä tietäjähahmoksi. Jos sellainen on sitä mieltä, että maailma pelastuu jos suurin osa ihmisistä tapetaan, suomalainen jaksaa kuunnella, vaikka jonkun muun sanomana se aiheuttaisi raivokkaan vastareaktion. Kalastajatietäjä on kuitenkin pyhä hahmo, joten Linkola on siinä asemassa, että hän voi vaikka kehua Hitleriä suurmieheksi, vaikka muiden kannattaa olla näkemättä Hitlerin toiminnassa mitään myönteistä, koska tämän vihaaminen on tärkeä osa suomalaisien julkisivua.

Linkola kuuluu selvästi sisäpiiriin, joten hän voi puhua julkisesti mitä haluaa ja suomalaiset ihailevat sitä, että hänellä on rohkeutta kehua Hitleriä. Heitä myös selvästi kiehtoo ajatus ihmiskunnan koon pienentämisestä kalastajatietäjän johdolla, koska se raivaisi enemmän elintilaa suomalaisille.

Tietäjä voi puhua myös siitä, että suurin osa suomalaisista pitäisi tappaa, koska oman venekerhon vallan lisääminen kiinnostaa aina. Tärkeintä on, ettei hän sano selvästi ja yksiselitteisesti, että joka ainoa suomalainen pitäisi tappaa, sillä tällainen lähestymistapa ei enää kiehtoisikaan. Linkolakin joutuu hoitamaan tämän puolen vihjailemalla, että hän on todellisuudessa vieläkin radikaalimpi kuin miltä kuulostaa, ja suomalaiset keksivät sille mieleisiään merkityksiä, vaikka on täysin selvää, että jos hän on radikaalimpi kuin mitä puhuu, hän on sitä mieltä, että ihmiskunta on hävitettävä kokonaisuudessaan, sillä vain se on radikaalimpaa kuin ihmiskunnan hävittäminen lähes täydellisesti.

Suomalaiset käyttävät mielellään kauniita sanoja kuten solidaarisuus, mutta ne tarkoittavan käytännössä mulle enemmän, sillä he kokevat valtion talouden yhteiseksi rahapussiksi, johon on pitää yrittää panna vähemmän rahaa kuin sieltä ottaa, muulla tavalla ajattelevia pidetään tyhminä, joilta sopiikin ryövätä.

Suomalaiselle rauhanomainen rinnakkaiselo on pohjimmiltaan sitä, että hän pääsee jotenkin loisimaan enemmän kuin muut hyötyvät hänestä. Paitsi, että tällainen ajattelutapa tuhoaa ennen pitkää kaiken, se myös luo tapakulttuurin, jossa kohteliaisuuksista pystyy lukemaan kuka on huijaamassa ketäkin.

Suomalaiset viihtyivät kauan omissa oloissaan, koska naapurit olivat liian älykkäitä menemään mukaan heidän peleihinsä, eikä näillä edes ollut mitään tarvetta tuntea heitä lähemmin. Ruotsin vallan aikana heitä käytettiin sodissa säästelemättä, ja Venäjän vallan aikaan ainoastaan valtio oli heidän ystävänsä. Venäläiset yleensä ottaen eivät pitäneet heistä lainkaan.

Kansainvälistyminen alkoi vasta kun suomalaiset tutustuivat arabikulttuuriin, jossa muiden saavutuksien arvon mitätöiminen on tärkeää. Jos joku yrittää edes vähän jotain, joku toinen kiekaisee Allahu akbar eli Jumala on suurempi, ja häirikkö muistaa taas oman paikkansa maailmassa. Näin on aika hyvin päästy eroon arabeja pitkään vaivanneesta sivistyskansan maineesta, mikä käy myös yksiin suomalaisien pyrkimysten kanssa, mutta tietenkin sillä erotuksella, ettei suomalaisien historia ole mitenkään häävi.

Maahanmuuttoasioissa suomalaiset ovat kiinnostuneita heikosta impulssikontrollista. Sen omaavia ihmisiä pitää saada pakolaisina, oli näillä pätevä syy hakea turvapaikkaa tai ei, ja sitten uutta väestöä seurataan hyvin kiinnostuneina ja siltä omaksutaan vaikutteita, jotta päästään jossain vaiheessa röheltämään kunnolla.

Tämä vaikuttaisi johtuvan perintötekijöistä, sillä Pohjoismaihin on tullut jotain kautta geenejä Lähi-idästä ja sen jälkeen kehittyi viikinkikulttuuri, joka oli hyvin samankaltainen kuin ne kulttuurit, joita Lähi-idässä pidetään kurissa diktatuurien avulla. Lisäksi into saada uusia asukkaita Lähi-idästä korreloi viikinkikulttuurin kanssa, sillä se on Ruotsissa ja Norjassa voimakkaampi kuin Suomessa, kuten oli myös viikinkikulttuuri. Islannissa tällaista tarvetta ei ole, sillä lähes koko väestö on viikinkien jälkeläisiä eikä heillä ole tarvetta kilpailla elintilasta muiden kanssa.

Kipparien pitämiseksi aisoissa näiden luontaista käyttäytymistä pyritään ehkäisemään kaikissa elämänvaiheissa. Lapsia ei saa hakata, vaikka se hyödyllistä kun ollaan eristäytymässä pieniksi venekunniksi. Heikot sosiaaliset taidot ja mielenterveysongelmat ovat siinä vain eduksi, ja suomalaiset tietävät, mitä he ovat vailla. Tappamisella uhkaamisesta ei jää merkkejä, mutta se ei ole aitoa suomalaisuutta, jollei saa todistaa, ettei se ole pelkkä uhkaus. Samoin aikuisien väliset tappelut on kielletty, vaikka ne ovat luonnollisia ja menemällä väliin voi saada turpaansa kummaltakin osapuolelta, koska peruskäyttäytymiseen puuttumista pidetään häiritsevänä.

Monikulttuuri on tosiasiassa suomalaisille vain tekosyy vapautua edistyksestä ja se noudattaa logiikkaa, jossa maahanmuuttajilla pitää olla oikeus omiin kulttuureihinsa ja kantaväestön velvollisuuksiin kuuluu omaksua heiltä vaikutteita. Näin lapsia päästään hakkaamaan suvaitsevaisuuden avulla ja samalla voidaan kouluttaa viranomaiset katselemaan toiseen suuntaan, sillä kunniaväkivallaksi kutsuttuun ilmiöön puuttuminen aiheuttaa rasismisyytöksiä ja rasistiksi leimattu on käytännöllisesti katsoen yhteiskunnan vihollinen.

Allahu akbar nosti muslimit korkeampaan kastiin kuin muut tulokkaat. Heille halutaan antaa periksi kaikissa asioissa, jotta heiltä saataisiin mahdollisimman paljon vaikutteita, mutta heillä on kuitenkin vain välinearvoa. Islamilaisilta kansoilta puuttuu se vaihde, joka saa järjen katoaman kokonaan, ja suomalaiset se on se, mitä suomalaiset ovat vailla. Muslimien avulla saadaan kaaos aluilleen, mutta jossain vaiheessa he muuttuvat tarpeettomiksi ja heistä ehkä päätetään hankkiutua eroon, kuten kaikista muistakin, jotka eivät ymmärrä röheltämisen autuutta.

*

Suomalainen rasismi johtuu selvästi kehittymättömyydestä, koska sillä noustaan vanhojen sivistyskansojen yläpuolelle ilman, että logiikka haittaisi millään tavalla. Ollaan vain olevinaan synnynnäisesti jotenkin päteviä arvostelemaan muita, vaikka itse ollaan omaksuttu sivistys muilta varsin myöhään eikä sitä edes olla saatu kovin vakaalle pohjalle. Lisää itsevarmuutta voidaan etsiä siitä, että sukupuusta löytyy muidenkin kipparikansojen edustajia, koska se vahvistaa asennetta. On linkki toisiinkin myöhäisissä vaiheessa sivistyneisiin kansoihin, joiden kannattaa olla varovaisia, ettei todellinen luonne tule näkyviin, koska sitten on olemassa suuri mahdollisuus siihen, että pilataan se, mitä on onnistuttu saavuttamaan.

Vanhat sivistyskansat osaavat toimia suurina kokonaisuuksina, mutta kipparit touhottavat mielellään sinne, minne nenä sattuu näyttämään, joten heillä ei edes voi olla pätevyyttä arvostella näitä nokka pystyssä ilman umpirasistista asennoitumista, sillä ainoastaan varmuus siitä, että oma rotu on jotenkin syntynyt muita paremmaksi, voi muuttaa asetelman sellaiseksi, että ollaan ymmärtävinään rationaalisemmin toimivaa kansaa paremmin kuin se itse.

Muilla ei ole vallankumouksia, joiden jälkeen maa on pelkkä katastrofialue, eikä sotia, joiden jälkeen melkein koko rakennuskanta on uusittava, joten kipparilla on varaa suhteutua heihin alentuvasti, koska hänen kansansa osaa nämä asiat. Se, että hänen kansansa infrastruktuuri oli luokkaa kota ja kajakki vielä siinä vaiheessa, kun muualla oli jo aikoja sitten rakennettu sellaista, mitä ihmetellään vielä nykyisinkin, ei vaikuta asiaan.

Suomalaisien rasismi alkoikin näennäisesti lientyä vasta siinä vaiheessa kun he oppivat ottamaan pakolaisiksi sellaisia vanhojen sivistysmaiden asukkaita, jotka pystyvät vakavalla naamalla ihailemaan suomalaisien saavutuksia, jotka eivät todellisuudessa ole tässä sarjassa yhtään mitään, koska näin he saivat lisää varmuutta siitä, että he todella ovat jotenkin parempia. Jos suuret luulot otettaisiin pois, rasismikin luultavasti palaisi ennalleen, koska sitten pitäisi taas olla kateellinen muille.

Kuitenkin näitä asioita ajatellaan röheltämisen vapautumisen kannalta, joten tilanne on vakaalla pohjalla ainakin sen aikaa, kun suomalaisittain ajateltu talousjärjestelmä pystyy elättämään lööperin puhujat. Sen jälkeen näiden kannattaa lähteä kiireellä pois, koska suomalainen muuttuu ystävästä viholliseksi nopeasti ja hän on syiden keksimisessä varsin joustava. Logiikka ei ole tiellä tässäkään asiassa.

Mahdollisuus tuoda röheltämistä muualta on niin innoittava, että kun se löydettiin, innostuttiin jopa kansojen sekoittumisesta, joka oli aikaisemmin ollut niin vaikeaa, että geeniperimä oli päässyt rappeutumaan, ja jo aikaisessa vaiheessa osattiin ennustaa, että islamista tulee Suomen valtauskonto, vaikka tulevaisuuden hahmottaminen on muuten mahdottoman vaikeaa ja perustuu siihen, että sillä, jolla ei ole mitään sanottavaa, täytyy olla oikeus leikkiä olevansa oikeassa.

Suomalaisien suhtautuminen muihin rotuihin on perinteisesti ollut hyvin rasistinen, mutta kun muualla keksittiin, että maahanmuuttajat voisivat tehdä oikeat työt, jotta kantaväestö voisi lorvia toisarvoisissa tehtävissä, suomalaiset innostuivat heti, koska tällaisesta he ovat aina haaveilleet. Heille parasta mitä voi tapahtua on se, että saa rahaa tyhjästä ja pääsee olemaan jouten, mikä näkyy rahapelien suosiossa sekä siinä, että aina pitää olla vireillä jokin ihmerikastumissuunnitelma, vaikkei niistä aiheudu muuta kuin tappiota.

Ruotsalaisien esimerkki kiinnostaa kovasti, sillä he ovat luoneet itselleen varsin mukavat oltavat pakolaisien avulla. Työttömyys ja pätkätyöt on ulkoistettu alempirotuisille ja oman rodun ylivertaisuutta voi korostaa keskustelemalla tohkeissaan ruskeiden ihmisien väkivaltaisuudesta, vaikka rikostilastot ovat itse asiassa kaunistuneet sen jälkeen kun köyhyys lakkasi vaivaamasta kantaväestöä.

Inflaatiokin pysyy matalana kun työttömiä on paljon, joten kantaväestön elintaso kasvaa kohisten.

Valtiontalouden kannalta kantaväestön täystyöllisyyden luominen kaksilla työmarkkinoilla ei ole kestävä ratkaisu, mutta kipparit eivät ajattele näitä asioita vaan heille on tärkeintä, että itsellä pyyhkii hyvin.

Kun kyse on näinkin laajasta huijauksesta, josta hyötyy koko kantaväestö, jälkien peittelyn mittakaava on samaa luokkaa. Näin ruskeista ihmisistä tuli arvokas voimavara, jolle täytyy olla huomaavainen naurettavuuksiinkin asti. Aikaisemmin kouluissakin sopi opettaa, etteivät nämä ole oikeita ihmisiä, mutta kun näille keksittiin hyötykäyttöä, asenteet siirtyivät toiseen ääripäähän eikä neekeriäkään saa enää kutsua neekeriksi vaan kuuluu samaan epämääräiseen afrikkalaisien massaan kuin vaikkapa pygmitkin.

Sana ”neekeri” edustaa kippareille heidän vanhoja asenteitaan, joten se pyritään saamaan pois käytöstä kokonaan, jotta vanhat oppikirjat voitaisiin tarvittaessa selittää jonkun muun syyksi. Johtajat olivat aikaisemmin rasisteja ja kansan oli pakko opiskella sitä mitä nämä halusivat, mutta ruskea ihminen voi luottaa turvallisen työsuhteen ja alhaisen inflaation saavuttaneeseen tavalliseen kansalaiseen.

Neekeristä tuli äkkiä ihminen, jolle pitää olla ystävällinen, koska se ei maksa mitään, mutta sen avulla voi kuitenkin päästä hyötymään hänestä, ja Lähi-idän hengenheimolaisista tuli jotain, mistä ei saa puhua pahaa missään olosuhteissa. Ei haittaa, vaikka heidän mukanaan tulisi vähän terrorismia, koska suomalainen on aina valmis antamaan anteeksi sen, että joku muu tapetaan, ja Pohjoismaissa yleensäkin ottaen aletaan ottaa tappaminen vakavasti vasta kun poliitikkoja kuolee.

Muissakin yhteyksissä voidaan pitää nyrkkisääntönä sitä, että jos suomalainen on ystävällinen ja huomaavainen muille kuin lähipiirilleen, hän yrittää petkuttaa jotenkin, koska muut ovat hänelle lähinnä karjaa. Periaatteessa riittää kun opettelee tunnistamaan manipuloivan naaman vääntelyn, joka on kaikissa yhteyksissä melko samanlaista. Yrittäessään mielistellä tai pelotella, suomalainen vaikuttaa aina luuserilta, sillä hän on vain yhdistelmä kalastajaa ja karjapaimenta, jonka kannattaisi keskittyä hakemaan möllöttämiselle vaihtelua lehmien lypsämisestä

Suomalainen rasismi on niin monumentaalista, että se ilmenee usein täysin viattomana ihmetyksenä kun alempirotuinen haluaakin tulla otetuksi huomioon ihmisolentona, koska näiden pitäisi keskittyä vastaamaan suomalaisien mielikuvia alempirotuisista ihmisistä. Maahanmuuttajien kotouttaminenkin on ajateltu siten, että orjakansa varmaan tekee sen jotenkin itse, ja kun jossain vaiheessa paljastuu, ettei suunnitelma toimikaan käytännössä, aletaan ottaa mallia ruotsalaisilta, joilla on tästä enemmän kokemusta, ja sitten ihmetellään ja hoetaan samoja typeryyksiä kuin länsinaapuritkin.

Kalastajakansa, joka osaa myös tarhata eläimiä, ei oikein ymmärrä näitä asioita, koska vieraat kansat eivät ole kuin jalostetut karjaeläimet, joiden taipumus järjestäytyä sopii tarhaamiseen. Arabit innostuvat uskonsodista jos siltä tuntuu, ja heidän historiastaan näkee, että heillä on siihen pakottavaa tarvetta usein.

Asetelma kertoo aika paljon suomalaisien älyllisestä tasosta, koska he ovat itse samanlaisia. Heimojen väliset sodat ovat aina olleet rakas harrastus, ja kun sellainen alkaa, meno on kuin shiiojen ja sunnien välisissä sodissa.

Sanotaan, että homo homon tuntee, mutta jos kyseessä on suomalainen homo, niin sitä sopii vahvasti epäillä, koska näin pitkälle menevästä kyvystä ymmärtää muita ei ole olemassa pitäviä todisteita. Suomalainen tiedemaailma ei tutki näitä asioita, koska se pelkää sitä, mitä voisi löytyä.

*

Orjakansojen hankkimista varten kehitetty monikulttuuri-ideologia lähtee siitä, että pitää teeskennellä, ettei rotuja oikeasti ole, ja tässä on myös sen heikkous, koska siinä ei oteta huomioon niitä rotuominaisuuksia, jotka tekevät rotujen rinnakkaiselon vaikeaksi.

Paras esimerkki tästä ovat Pohjois-Afrikan arabit, jotka eivät ole geneettisesti arabeja. Mitä lännemmäs mennään, sitä vähäisemmäksi arabien geenien osuus muuttuu, ja Marokossa asuu jo periaatteessa tuttu kansa, koska sen perimässä on paljon samaa kuin pohjoisimman Lapin asukkaiden perimässä.

Kuitenkin logiikka menee siten, että voidaan kuvitella vapaasti, millainen ruskeaihoinen ihminen on. Näin päästään tilanteeseen, jossa ei tajuta, että jotkut liikkuvaisemmat kansat ovat voineet levitä ennen muinoin hyvinkin laajalle alueelle ja että ruskeaihoisellakin ihmisellä voi olla vaikeuksia sopeutua enemmän paikoillaan pysyvien kansojen keskuuteen.

Mutiainen on saatu houkuteltua kauas pohjoiseen, joten hänen on oltava sellainen kuin hänen halutaan olevan, ja jos henkilökemiat käyvät yksiin joidenkin sinisilmäisien ja vaaleatukkaisien paikallisien asukkaiden kanssa, niin se on vain merkki siitä, että voidaan muodostaa työnjohto, joka välittää herrakansan tahdon alemmille roduille. Yhteistä nimittäjää ei haluta etsiä, vaikka se on ollut tiedossa jo kauan ennen geenitestejä, sillä on parempi ihastella sitä, että Suomesta vaikuttaa löytyvän työnjohtoa jopa neekereitä varten. Helposti peittyviä ulkonäköominaisuuksia omaava ihminen voi tulla toimeen monenlaisien Pohjois-Afrikan asukkaiden kanssa. Oi onnen päivää!

Kaikki on helppoa kun haaveilee mökillä omiaan piittaamatta tosiasioista tuon taivaallista, sillä epäonnistumisen sattuessa voi tulla samalla tavalla siihen johtopäätökseen, että kaikki oli jonkun muun syytä.

Saamelainen on eri asia, koska hän on tuttu ongelma ja ihonväri sulkee hänet monikulttuuri-ideologian ulkopuolelle. Hänestä ei tarvitse pitää siksi, että hän on syntynyt elämään ilman kovin ihmeellisiä yhteisörakenteita eikä hän ajattele reviiriä samoin kuin muut pohjoisen kansat, vaan liikkuu mielellään niin laajalla alueella, ettei hän sovi muiden heimojakoon.

Kiusallisinta typerille alistajakansoille tässä perimässä on se, että se tekee ihmisestä erittäin sitkeän, minkä johdosta on mahdollista sopeutua sinne, minne muut eivät halua mennä. Ihmiskunnan kasvaessa se on kehittynyt sitkeämpään suuntaan, koska se on voinut toteuttaa itseään vain pohjoisimman Lapin ja Saharan kaltaisissa paikoissa. Se, mitä muut pitävät kurina ja järjestyksenä, on sille vain ympäristön asettama haaste, joka tulee voittaa, eikä se ole haasteena edes kovin ihmeellinen.

Ehkä ihan syvimmältä Saharasta ei viitsitä lähteä muualle, koska helppo elämä ei enää miellytä ollenkaan, mutta muitakaan ei olla koskaan saatu alistumaan sellaiseen elämään, joka ei sovi geeniperimälle. Vähän aikaa ehkä onnistutaan kun tosissaan yritetään, mutta heti kun rohjetaan luulla, että on onnistuttu voittamaan, alkaa se, minkä takia moni kansa on vuosituhansien varrella hukannut armeijoitaan Saharaan, jota ei olla vieläkään onnistuttu valloittamaan niin hyvin, että olisi oikeasti varaa piirrellä valtioiden rajoja kartalle, koska muut eivät pysty sotimaan sikäläisissä olosuhteissa kunnolla.

Kumminkin jopa marokkolaiset nähdään monikulttuuri-ideologiassa vain lypsykarjana, joka on syntynyt palvelemaan ylempää rotua, koska rasismi on saavuttanut korkeimman asteensa, jossa todellisia rotupiirteitä ei tarvitse ottaa huomioon ollenkaan.

Monikulttuuri-ideologiaan vaikuttaa sisältyvän Ranskassa kehitelty aikapommi, koska sen avulla sinne on saatu läjäpäin algerialaisia, joista tiedetään varsin hyvin, ettei heitä saa alistumaan ranskalaisille ilman ennakkoluulotonta voimankäyttöä. Siellä tällaista maahanmuuttoa kannatetaan niissä piireissä, joissa kannatetaan myös vallankumousta poliittisen vaikuttamisen keinona, joten epäilyksien heräämiseen ei tarvita paljonkaan aivotoimintaa, mutta kippareiden aivotoiminta ei sovi tällaiseen ajatteluun, sillä pitkäjänteinen suunnitelma on käsitteenä liian vieras ja mahdollisuus päästä herrakansaksi sumentaa senkin osa arvostelukyvystä, joka periaatteessa olisi käytettävissä.

Kun kippariksi syntyy, niin natsina myös kuolee.

*

Käytännössä ajatus siitä, että arabien kannattaisi muuttaa kipparimaihin, on Holokausti 2.0:n valmistelua, koska se alkoi siitä, että saksalaiset pääsivät viimein eroon juutalaisista ja huomasivat tarvitsevansa jotain näiden tilalle.

Juutalaisia oli yleensä siedetty, koska näistä oli paljon hyötyä, mutta nämä olivat aina kuitenkin jotenkin parempia kuin saksalaiset ja sen johdosta heitä tapettiin aina välillä kostoksi. Viimeisimmän kansanmurhan jälkeen suurin osa hengissä selvinneistä juutalaisista lähti pois ja saksalaiset olivat vaihteeksi oman osaamisensa varassa, mikä johti siihen, että oli pakko saada Lähi-idän ihmisiä täyttämään juutalaisien jättämä aukko yhteiskunnassa.

Mikä tahansa kelpasi, joten turkkilaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja kannustivat omaa ongelmaväestöään muuttamaan Saksaan, ja Saksassa oltiin tyytyväisiä.

Saksa oli siihen aikaan jaettu kahtia, jotta se ei olisi taas alkanut sotia, eikä turkkilaisien kansanvaellus koskenut kuin länsipuolta, joten saksalaisien oma osaaminen tuli selvästi näkyviin. Länsi kukoisti ja itä oli käytännöllisesti katsoen kehitysmaa, mitä seliteltiin kommunismilla siihen saakka, että Saksat yhdistyivät, minkä jälkeen asiaa ei mielellään olla ajateltu ollenkaan. Entinen Itä-Saksa vain jotenkin on entisen Länsi-Saksan elätettäväksi ripustautunut takapajula, jossa ei asu juuri muita kuin saksalaisia.

Muissa kipparimaissa innostuttiin saksalaisien esimerkistä ja niihinkin alettiin haalia alempirotuisina pidettyjä kansoja. Suomi meni mukaan viimeisenä, koska se oli kylmän sodan päättymiseen asti Neuvostoliiton talutusnuorassa eikä saanut hölmöillä tällä tavalla, mutta kun se päättyi ja kylmän sodan aikaiset johtajat väistyivät vallasta, innostus levisi sinnekin.

Ruotsissa kokeiltiin aluksi suomalaisia, jotka ovat myöhemmin todistaneet olevansa alempi rotu pitämällä oman johtamistaitonsa tuloksena sitä, että Suomeen syntyi näihin aikoihin lähes täystyöllisyys, vaikka se johtui yksinkertaisesti siitä, että Ruotsissa pääsi paremmille palkoille ja sinne otettiin aivan kaikki suomalaiset, jotka halusivat muuttaa sinne. Jopa rikolliset ja rappioalkoholistit kelpasivat, koska ruotsalaiset olivat haistaneet mahdollisuuden päästä leikkimään yli-ihmisiä.

Suomalaiset ovat kuitenkin vain kippareita, kuten ruotsalaisetkin, joten jotain jäi puuttumaan, vaikka suomalaiset saatiinkin tekemään paikallisen herrakansan ikävinä pitämiä töitä, kuten turkkilaiset Saksassa.

Kipparien käsitys järjestäytymisestä on sitä, että kokoonnutaan yhteen kehumaan itseä. Mielellään itsekehua tehostetaan alkoholilla, mutta jos pitää saada jotain aikaiseksi, etsitään joku hullu, joka saa muut juoksemaan sopuleina samaan suuntaan. Sitten marssitaan ja huudetaan jotain.

Teknologian avulla he ovat kyenneet luomaan sellaisen vaikutelman, että järjestäytyminen voi mennä pitemmällekin, sillä kun kippari röhnöttää kotiteatterin ääressä katsomassa sitä, mitä hän haluaa nähdä, ja on näkemästään sitä mitä, mitä hän haluaa siitä ajatella, hän kykenee kuvittelevansa voivansa kuulua yhteiskuntaan ilman, että yksilöiden välille syntyisi arvovaltakiistoja ja koko komeus pyrkisi hajoamaan pieniksi venekunniksi.

Kippareiden yhteiskunnallinen kehitys noudattaa massaviihteen tasoa ja vasta elokuvateatteri mahdollisti heille nationalismin kaltaisen mielentilan, koska kaikki katsoivat samoja elokuvia. Siitä seurasi suuruudenhulluutta ja sotimista, sillä heiltä puuttuvat taipumukset todelliseen nationalismiin, mutta televisio korjasi tilanteen tarjoamalla erilaista ohjelmaa. Näin yhteenkuuluvuuden tunteeseen voitiin yhdistää erilaisia ajattelutapoja ja suuruudenhulluus alkoi asettua.

Kotiteatteri on taas viemässä kehitystä huonoon suuntaan, koska se tarjoaa kippareille mahdollisuuden kokea, että liikkuva kuva on todellinen maailma, mihin pieni kuvaputki ei kyennyt, koska sitä tuijottaessa näki liian paljon muutakin. Yhteiskunnat ovat pirstaloitumassa kun yksilöt kokevat löytäneensä kuvaruudusta sen todellisen luonteen ja kehitys menee vallankumouksien ja sisällissotien suuntaan.

Kippari ei  ole syntynyt olemaan yksi miljoonista, joten tämän mittakaavan yhteisön säilyminen toimintakykyisenä on hyvin epävarmaa ja menee pieleen jossain vaiheessa.

Kodin ulkopuolella kehittyneempien kansojen järjestäytymisen jäljitteleminen on edelleen parhaimmillaan sitä, että joku on oppinut koulussa, kunka organisaation tulee toimia ja muut haukkuvat häntä fasistiksi, kunnes johtamista saadaan siirrettyä ylimääräisille elimille, joiden varjolla muut pääsevät kokoontumaan yhteen kokemaan olevansa jotain erikoista. Vähitellen päätäntävalta siirtyy organisaation ulkopuolelle, jossa sen käyttäminen voi muistuttaa baijerilaisia olutfestivaaleja ilman, että fasistiksi haukutulla henkilöllä olisi asiaan mitään sanottavaa.

Fasisti taas luottaa parhaimmillaan siihen vaihtelevantasoiseen viisauteen, mitä on koulussa oppinut tai lehdistä lukenut, mutta hänelläkin on taipumusta alkaa ajatella liikaa itse ja päätyä tekemään päätöksiä omilla olutfestivaaleillaan.

Lähi-idän kansojen hyödyllisyys piilee siinä, että ne tuovat mukanaan oikean korkeakulttuurin, joten ruotsalaiset lopettivat suomalaisien maahan haalimisen viimein siksi, että näiden mukana tuli työvoiman lisäksi ainoastaan maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Tämän jälkeen hekin alkoivat haalia Lähi-idästä niitä aineksia, joita muut eivät jääneet ikävöimään, koska niissä oli jotain, mitä heissä tai suomalaisissa ei ollut.

Vaikka näin ei saada yhteiskunnan kannalta kaikkein hyödyllisimpiä ihmisiä, saadaan kuitenkin lisää järjestäytymiskykyä ja saavutetaan lopulta sama tilanne kuin saksalaisilla oli aikoinaan juutalaisien kanssa. Suunnattomaan itsekehuun taipuvainen kansa, jolla ei ole järjestäytymiskykyä nimeksikään, yrittää pitää palveluskuntanaan kansaa, joka kykenee luomaan toimivan korkeakulttuurin itse. Isäntäväki yrittää kovasti pitää kiinni valta-asemastaan samaan aikaan kun toinen kansa järjestäytyy tavalla, jota se ei kykene edes hahmottamaan, ja jossain vaiheessa ollaan siinä tilanteessa, että isäntäväki turvautuu kansanmurhaan, jotta se voisi säilyttää asemansa.

Jopa kippari pystyy tajuamaan, että kansanosan voi pitää nöyränä tappamalla sitä kunnes siitä tulee kuuliainen, koska se tehoaa myös heihin. Näin saksalaisetkin paimensivat juutalaisia, kunnes tappaminen meni ylettömyyksiin ja nämä lähtivät pois.

*

Kippareiden valmius elää samassa maassa Lähi-idän ihmisien kanssa tuli selvästi esille sen jälkeen kun Jyllands-Postenissa julkaistiin profeetta Mohammedia esittäviä pilakuvia. Tarkoitus oli ärsyttää muslimeja, jotta olisi saatu jotain, millä voisi vastustaa muslimien maahanmuuttoa. Olisi ollut mellakoita ja joku olisi ehkä kuollut, jotta oltaisiin saatu aineksia tehdä kipparin mielenmaisemiin soveltuvaa politiikkaa.

Ensin idea vaikutti toimivan ja oli vähän jotain vastareaktioita Tanskan muslimien taholta, mutta kun asiasta käytiin julkista keskustelua, tultiin siihen tulokseen, että muiden pyhien arvojen pilkkaaminen on hyväksyttävää, koska kipparin tekee mieli tehdä sellaista.

Sen jälkeen mellakoitiin myös islamilaisissa maissa ja Tanskan lähetystöjä vastaan hyökättiin, koska odotettavissa oli, että profeetan kuvien julkaiseminen jatkuisi. On eri asia, että jotain tehdään tietämättömyyden takia kerran kuin, että yhteiskunta ottaa sellaisen asenteen, että se on ihmisen perusoikeus.

Asiaa ajateltiin kipparimaissa ja johtopäätös oli, että muslimien täytyi olla vihaisia jostain muusta, sillä kippari ei ymmärrä sitä, että jotkut suhtautuvat suojelemista kansan yhtenäisyyttä vahvistaviin pyhiin arvoihin. Hänelle pyhä arvo on se, mitä hän haluaakin tehdä, ja sen takia yhteisiä arvoja täytyy voida pilkata, jotta yksilö saisi enemmän tilaa tehdä, mitä mieleen juolahtaa.

Tästä syystä keksittiin mystinen äärioikeisto, joka oli jotenkin suututtanut muslimit vaalimalla näille vieraita yhteisiä arvoja, koska näin oli mahdollista käydä kahden ongelman kimppuun yhtä aikaa. Muslimeilta ei kysytty mitään vaan kipparit keksivät kaiken itse, joten savutettiin tilanne, jossa muslimit tarkoittavat muka kristittyjen yhteisiä arvoja vaalivia ihmisiä puhuessaan jumalattomien tappamisesta ja kipparit saattoivat jatkaa omalla tyylillään.

Muslimeja varten keksittiin myyttinen oikea islam, joka antaisi kippareille luvat pilkata muslimien pyhiä arvoja, ja se teki suututetuista muslimeista huomaamattomia, sillä kipparit olettivat, että totta kai nämä kaikki halusivat omaksua heidän keksimänsä hienon suuntauksen, joka tarjoaa sellaisia vapauksia, joita he itse osaavat arvostaa.

Alkoi nousta sellaisia pahaa äärioikeistoa vastustavia johtajia kuin Angela Merkel, joka pahensi tilannetta taidokkaasti palkitsemalla Mohammedin kuvia piirtäneen tyypin sananvapauspalkinnolla. Tätä pidettiin kippareiden keskuudessa merkkinä siitä, että hän ymmärsi muslimeja, mikä pahensi tilannetta edelleen, koska se vaikutti muslimien näkökulmasta siltä, että kaikki kipparimaat olivat samassa rintamassa Tanskan kanssa.

Charlie Hebdon saavutettua pitkällä ja järjestelmällisellä ongelmien kerjäämisellä pääpalkinnon, eli kuolemattoman maineen lahjattomille taiteilijoille, kippareiden todellinen kanta muslimeihin tuli selvästi näkyviin. Ranskan tapahtumat valehdeltiin siten, että kansa oli yhdistynyt muutaman kuolleen sosiopaatin takia ääri-islamia vastaan, vaikka ei se oikeasti niin mennyt vaan valtapuolueet yrittivät saada kansan kapinamielialan edes vähenemään tällä tavalla ja joutuivat pian luopumaan valta-asemastaan kuitenkin. Iskun kohteeksi joutunut lehti oli olevinaan jonkinlainen kansallisaarre, koska se harjoittaa sellaista huomion kerjäämistä, mitä kippari osaa arvostaa, mutta tästä syystä sillä on varsin paljon vihollisia myös Ranskassa eikä sen levikki ollut ennen kostoiskua kansan kokoon nähden mitenkään ihmeellinen.

Todellisuutta saatiin peiteltyä näppärästi keskittämällä huomiota Ranskan sijaan viihdemaailman nilviäisiin, jotka heräsivät kautta maailman tuomaan itseään esille ranskalaisien kollegoiden kuoleman avulla, sillä näillä oli kipparihenkisempi tapa suhtautua iskuun.

jeesustelijat

Kipparimaissa selvästi koettiin, että tällainen isku on mahdollisuus muuttaa asenteita orjakansojen ääriaineksia vastaan, jolloin niistä olisi mahdollista päästä eroon, vaikka maltillisenkin muslimin mielenkiinto katsella vierestä kun parempien kykyjen puutteessa kaikkien silmille hyppivät sarjakuvataiteilijat pilkkaavat myös Mohammedia, on melko olematon.

Kippari ei ota asioista selvää vaan kyhää typerät juonensa haaveiden varaan, joten todellisesta tilanteesta kertovat uutiset leimataan suoralta kädeltä perättömiksi. Muslimien mielialat kehittyvät kippareiden ajattelutavan vastaiseksi sillä aikaa kun nämä kuvittelevat manipuloivansa heitä ovelasti salaa.

Todellisuuden ja lapsenomaisien juonien välistä ristiriitaa piilotellaan etsimällä sitä itse keksittyä mystistä äärioikeistoa. Jos joku levittää vääränlaista tietoa, hän on äärioikeistolainen, ja kaikki, jotka riitaantuvat muslimien kanssa mielialojen kehittymisen takia, ovat myöskin äärioikeistoa.

Kippari itse teeskentelee muka ovelasti jotain ollessaan tekemisissä muslimeiden kanssa, joten hän voi välttää riitelyn helposti selvittämällä hankalat tilanteet valehtelemalla jotain ja tämä vain pahentaa tilannetta, sillä hänellä on mahdollisuus haaveilla Lähi-idästä tulleet orjakansat kilteiksi palvelijoiksi, vaikka siellä päin maailmaa riiteleminen on täysin normaali tapa olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Valtiot ja kansanosat riitelevät keskenään koko ajan, vaikkei niiden välillä edes olisi varsinaisia vihollisuuksia.

Tällä tyylillä saavutetaan varsin nopeasti tilanne, jossa ristiriidat kipparin harhaisen maailmankuvan ja todellisuuden välillä ovat niin suuria, että häntä alkaa suututtaa kun muut eivät suostukaan oleman sellaisia kuin hän haluaa.

Kipparin tapa suhtautua eri tavalla toimiviin ihmisiin on sellainen, että ensin hän yrittää erilaisin keinoin saada nämä muuttumaan mielikuvitusmaailmansa jatkeiksi, ja kun siitä ei tulekaan mitään, hän suuttuu, koska hän kokee, että häntä on loukattu. Hän on muka väärässä.

Muuttuminen ystävästä viholliseksi on nopeaa ja leviää kippareiden keskuudessa silloin kun muita ei ole paikalla, joten on vääjäämätöntä, että kipparimaiden muslimit huomaavat jossain vaiheessa olevansa samankaltaisessa tilanteessa kuin Saksan juutalaiset aina silloin tällöin silloin kun he vielä olivat merkittävä vähemmistö.

 

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s