Suunnaton vakauden tunne

Loppumattomien kalavarojen lisäksi suomalaisien kehitykseen on vaikuttanut myös se, että Pohjois-Eurooppa on hyvin vakaa paikka. Ei ole maanjäristyksiä tai tulivuorenpurkauksia, joihin pitäisi osata varautua.

Maailma on heille edelleen pääosin muuttumaton. Heidän siinä on korvaamattomia ihmisiä, suunnitelmia, jotka eivät voi epäonnistua, ja kokonaisuuksia, jotka ovat liian suuria kaatumaan.

Mitä isommasta asiasta on kyse, sitä vakaammalla pohjalla se on lepäävinään.

Euroopan unionin romahtaminen olisi suomalaiselle liian vaikea tilanne, joten sitä ei voi tapahtua, ja sen tähden siitä ei edes tarvitse yrittää pitää huolta. Kyllä se siitä jotenkin itsestään pystyssä pysyy.

Samoin Yhdysvallat voi velkaantua loputtomiin huolimatta siitä, että se ei toimi käytännössä, koska suomalainen ei kykene tekemään suunnitelmia sen talouden kaatumisen varalle, ja Suomen talouden ongelmille ollaan aivan erityisen sokeita, koska sen romahtaminen on vielä paljon suurempi ongelma, minkä johdosta romahdus tulee aina yllätyksenä ja sitten tilannetta pahennetaan entisestään hätiköimällä.

Myös jo tapahtuneet romahdukset ovat vaikeasti käsitettäviä eivätkä suomalaiset edelleenkään kykene hahmottamaan Neuvostoliiton historiaa, koska se, että yhteiskunta oli romahtamassa Leninin takia, ei riitä selitykseksi Stalinin suorittamille puhdistuksille, koska Neuvostoliitto oli suomalaisen mielestä liian suuri kaatumaan.

Suomalaiset historiantulkinnat pitävät huolen siitä, ettei suuriin epäonnistumisiin osata reagoida ollenkaan sitten kun ne taas toistuvat. Todellisia syitä ei haluta käsitellä vaan sen sijaan keksitään jotain, mikä muistuttaa sitä, että on valinnut huonot lottonumerot. Kaikki toimi periaatteessa niin kuin pitikin, mutta huono onni pilasi kaiken.

Yleisesti hyväksytyn totuuden syntyminen näissä asioissa on varsin yksinkertaista. Jostain syntyy epäilys siitä, ettei loputtomien kalavarojen vieressä kehittynyt ajattelutapa riitäkään, ja siihen reagoidaan teeskentelemällä, että se riittää sittenkin. Joku vain keksii tekosyyn, jolla voidaan välttää liian vaikea ajatus, ja jos se vaikuttaa hyvältä, siitä tulee totuus.

Näissä asioissa väitteiden ei tarvitse perustua mihinkään ja ne voidaan tuoda esille muodossa eiks me voitais olla silleen niinku et vitsivau?, koska on olemassa tarve uudelle totuudelle eikä ketään kiinnosta, onko se totta vai ei. Jos se miellyttää, niin sitten se on totta, ja vaikka sille keksitään perusteluja jälkikäteen, niiden kyseenalaistaminen johda mihinkään, sillä lähinnä vain niitä kehittelevät asiantuntijat tuntevat ne.

Muille riittää mainiosti, että on jokin käyttökelpoinen hokema ja jotain asiantuntijoiden tapaisia, joita voidaan käyttää siinä tilanteessa, että tarvitaan joku väittämään vastaan sellaisille, jotka kyseenalaistavat totuuden. Jos siitä ei tule mitään, niin sitten vaihdetaan asiantuntijoita. Kuka tahansa voi olla asiantuntija, koska tärkeintä on, että osaa kehitellä totuuksia tukevia tarinoita, joten asiantuntemus ei koskaan lopu kesken, ja tarvittaessa on myös mahdollista ryhtyä pelkästään vihamieliseksi, sillä demokraattisesti valitun totuuden kyseenalaistaminen kyseenalaistaa myös demokratian luotettavuuden näissä asioissa. Se on suomalaisille niin paha asia, että sen takia saa ruveta riehumaan.

Valehtelemisen vapaus on suomalaisille tärkeä asia ja se lepää vakauden tunteen päällä, sillä kun mitään suurta vahinkoa ei voi tapahtua, niin valehteleminen ei ole kovin vakavaa. Näin ollen demokratian suojeleminen tulee mukaan kuvioon helpoiten silloin kun heitä yritetään johdatella puhumaan totta näissä asioissa. Joku muu valehtelee ja haluaa ottaa heiltä vapauden pois eikä vakauden tunteen kyseenalaistavilla väitteillä näin ollen ole mitään arvoa.

Suomalaiset voivat olla vakauteen liittyvistä asioista eri mieltä keskenään, sillä riitely on yksi niitä harvoja asioita, jotka kiinnostavat heitä oikeasti. He voivat kiistellä vuosikymmenien ajan vaikkapa siitä, että onko Yhdysvallat vai Neuvostoliitto liian suuri kaatumaan, ilman, että missään vaiheessa käytäisiin lähelläkään sitä oivallusta, että ne kumpikin ovat kaatuvaisia. Tällainenkin kinaaminen voi johtaa jopa väkivaltaan, mutta se, että joutuu keskustelemaan sellaisen kanssa, joka yrittää pitäytyä tosiasioissa, on aivan eri asia. Se saa kansan unohtamaan keskinäisen riitelynsä ja ryhmittymään puolustautuakseen totuutta vastaan.

Koska mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti, suomalaiset rakentelevat itselleen tutun ja turvallisen vakauden tunteen sopimalla keskenään, milloin ja mistä syystä jokin tulee kaatumaan. Tässäkin voidaan aloittaa ehdotuksesta, joka on muotoa eiks me voitais olla silleen niinku et vitsivau?, ja totuus syntyy sen takia, että muiden mielestä on kivaa leikkiä, että ehdotus on totta.

Koska tulevaisuuden suunnitelmatkin tehdään samalla tavalla, näin saadaan aukottomalta vaikuttava kokonaisuus, jonka turvin voidaan turvallisin mielin naureskella vaikka kaikkien muiden typeryydelle. Suomalainen ajattelutapa on maailman paras, koska se tuottaa eniten sitä vakauden tunnetta, mitä he ovat vailla.

Tarvittaessa voidaan lisätä kansalliseen minäkuvaan jokin eiks me voitais olla silleen niinku et vitsivau?, mutta perusolettamus on, että suomalaisien ajattelutapa on täydellinen ja johtuu vain ikävistä sattumista, ettei se näy historiassa. Onni voi olla huono ja johtajat voivat olla typeriä, mutta suomalaisien ei tarvitse alkaa hahmottaa maailmaa uudella tavalla.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s