Outo kansa väärässä paikassa

350px-baltic_history_7500-bc-svg
Suomalaisien kadotettu paratiisi. Järvinen maa keskellä jäätä ja tundraa suuren järven rannalla.

Suomalaisilla on geenejä, joiden alkuperää ei tunneta, mutta joita heillä on enemmän kuin muilla, ja toisaalta myös enemmän neandertalinihmisen geenejä kuin muilla, joten ei ole kaukaa haettua otaksua, että heidän kohdallaan voitaisiin puhua omasta rodustaan. Toki myöhemmin on tullut perimää muualtakin, mutta suomalaiset ovat silti omalla tavallaan outoja ja heillä on omaleimainen kulttuuri, jota muiden on vaikea käsittää.

Jääkauden loppupuolella Itämeri oli valtava järvi ja nykyisen Suomen alueella oli runsaasti pienempiä järviä. Sisämaassa routa ei sulanut kesäisin ja tuskin aina lumikaan, mutta rannoilla ja saarissa kykeni elämään. Tällaisiin olosuhteisiin tarvitaan eskimoja muistuttava rotu, jonka on kuitenkin täytynyt kehittyä erilaisista aineksista

Alkusuomalaiset ovat olosuhteiden pakosta kehittyneet jotakuinkin eristäytyneinä muusta maailmasta, koska muita ei vain ole kiinnostanut tunkeutua heidän mailleen. Aivan samoin eskimotkin saavat edelleen olla melko rauhassa, vaikka nykyisin muutkin tarkenisivat heidän elinympäristössään, koska maailma tarjoaa parempaakin.

Grönlannin puolustus on niitä asioita, joita ei tarvitse paljonkaan miettiä.

Suomalaiset tuovat monessa suhteessa mieleen Galápagossaarten eläimet, jotka eivät myöskään toimi käytännössä missään muussa ympäristössä. Heidän on esimerkiksi vaikea tunnistaa vihollisiaan ja he pitävät vihollisinaan niitä, jotka yrittävät neuvoa heitä tässä asiassa.

Huijarille Suomi on paratiisi, mutta kansa arvostaa myös viihdetaiteilijoita ja kaikkia muitakin, jotka jostain syytä esittävät jotain muuta kuin ovat, koska sellainen on heille ihmeellistä.

Suomalaisuuteen kuuluvat elimellisesti mökki ja vene eikä moni voi elää ilman niitä. Kumpaakin käytetään paljon möllöttämiseen, joten on melko selvää, että kalastaminen on suomalaisien alkuperäinen elinkeino.

Varhaisimmat merkit asumuksista viittaavat liikkuvan kalastajakansan suuntaan ja sen rinnalle on ilmaston lämpenemisen myötä tullut maanviljelyskansaa, ja kansat ovat alkanee sekoittua toisiinsa vasta kun kalastajien elintila on alkanut käydä vähiin.

Kaikki menneisyydessä ja nykyisyydessä viittaa siihen suuntaa, että suomalaisuus on rajatilakokemus, joka ei mielellään kehittyisi mihinkään suuntaan. Tämä näkyy erinomaisesti siinä, kuinka suomalaiset jaksavat kummastella muiden historiaa. Jo kauan sitten on ollut olemassa kehittyneestä maanviljelystä kertovia kastelujärjestelmiä ja jotkut ovat osanneet pystyttää rakennuksia ilmansuuntien mukaan, mitä ei muualla maailmassa osata pitää yhtä suurena ihmeenä.

Omasta historiastaan suomalaiset eivät ymmärrä juuri mitään, koska se ei vastaa lainkaan heidän oman tärkeyden tunnettaan. Heille on ollut tärkeää merkitä jotenkin se reviiri, jossa on möllötetty mökillä ja veneessä, ja nykypolveakin vaivaavan suunnistustaidottomuuden tähden on varmaan helpotettu navigointiakin jonkinlaisilla merkeillä, ettei olla eksytty kun ollaan pistäydytty tapaamassa sukulaisia.

Suomalainen muinaishistorian tutkiminen onkin sitä, että muinaisjäänteitä suojellaan tutkimiselta. Ne vain jätetään maastoon ja nostetaan meteli jos joku tutkii niitä omin päin, mutta jos niitä tuhotaan vaikkapa teiden rakentamisen takia, se ei ole tärkeää. Museoviraston tehtävä on pitää piilossa se, mitä kuitenkin on löydetty, ja se on parempi pitämään salaisuuksia kuin moni tiedustelupalvelu.

*

Sukupuolten välinen tasa-arvo johtuu siitä, että pariskunnasta toinen on kapteeni ja toinen perämies eikä näillä tehtävillä ole pienessä veneessä niin paljon eroa, etteikö kumpikin voisi pitää itseään kapteenina. Vähäisestä erosta riidellään paljon, mutta se ei johda juuri mihinkään, sillä tulos on korkeintaan se, että veneessä on vain yksi kapteeni.

Suomalaiset eivät ole saanut aikaiseksi juuri mitään maalla tai merellä, koska he järjestäytyvät pieniksi venekunniksi ja johtajan on oltava pienen veneen kapteeni, josta ei ole johtamaan mitään verkkokalastusta vaikeampaa. Tästä syystä yksilö kokee olevansa maailman napa ja sellainen järjestäytyminen, jossa yksilöillä on yhteinen päämäärä ja sen takia luodaan yhteisö, jossa jokainen on siinä tehtävässä, mihin parhaiten sopii, riittää sellaisiin tehtäviin, jotka vastaavat vaikeustasoltaan valaiden pyytämistä. Ravinnon hankkimisessa ei olla tarvittu sen enempää, joten suomalaiset kykenevät sitten järjestäytymään pieniksi venekerhoiksi.

Kaikki vaikeampi aiheuttaa eripuraisuutta kun yksilöt pyrkivät laskemaan järjestäytymistason sellaiseksi, että se riittäisi valaan pyytämiseen. Oma pieni venekunta johtaisi ja muilla olisi korkeintaan palvelijan rooli. Venekunnan jäsenien osaamisen taso saisi olla korkeintaan sitä, mitä valan pyytämisessä tarvitaan, mutta muilta voitaisiin vaatia enemmänkin.

Usko siihen, että näin saavutettaisiin jotain parempaa, on kova, joten suomalaiset kokevat hyväksi asiaksi sen, että he keksivät tekosyitä sille, että kaiken pitäisi tapahtua heidän tavallaan. Kun yksilö kehuu itseään ilman mitään syytä, hän puolustaa oikeuksiaan, ja kun venekerho vaatii päästä päättämään kaikista asioista, se puolustaa demokratiaa.

Politiikka on pitkälti sitä, pienen mittakaavan pyrkimykset hajottaa toimiva järjestys siirretään suureen mittakaavaan siten, että samassa asemassa olevat ihmiset liittoutuvat ajamaan asioitaan yhdessä, ja se on olevinaan todiste siitä, että suomalainen on periaatteessa toimivin ratkaisu, mitä on olemassa, ja näin saadaan riittävä syy sille, että eturyhmät pyrkivät yhdessä purkamaan kaiken sen, mikä pitää yllä toimivaa järjestystä. Pätevyysvaatimuksia pitäisi muuttaa siten, että kuka tahansa voisi olla pätevä, ja oikeus puhua typeryyksiä on arvoista tärkein, koska hajoamiskehitys lähtee siitä.

Kinastelu ja turhantärkeileminen pyritään saamaan tekosyiden avulla vaikuttamaan niin järjelliseltä toiminnalta, kuin miltä se tuntuu, ja näistä suosituin on se, että suomalainen yhteiskunta on hyvin tasa-arvoinen. Jokaisella on oikeus luulla itsestään liikoja, joten monessa asiassa ollaan pitemmällä kuin sellaisissa yhteiskunnissa, joissa arvostetaan enemmän yksilön osaamista kuin sitä, mitä hän rohkenee kuvitella itsestään.

Tasa-arvon nimissä käydään jatkuvaa kinaa tuloeroista, jotka muka haittaavat sitä jotenkin, mutta se ei ole totta vaan tuloerot kasvavat sitä enemmän, mitä enemmän niistä kinataan, koska niiden kasvattamista voidaan käyttää tekosyynä sille, että nekin tehtävät, joissa pitää osata jotain, oikeudenmukaisesti eli siten, että niihin pääsee henkilöitä, jotka eivät osaa, sillä vain näin voidaan varmistaa, etteivät niissä olevan henkilöt pyri saamaan enemmän kuin heille kuuluu.

Tuloerot kasvavat sitä mukaa kun asemia saadaan jaettua oikeudenmukaisesti, sillä päämäärän saavuttamisen jälkeen tekosyy ei vaikuta enää tarpeelliselta, mutta sitä kovempi tarve muilla on jakaa asemia oikeudenmukaisesti, jotta hekin saavuttaisivat päämäärän.

schuman

Suomalaisien käsitys toimivasta yhteiskunnasta muistuttaa läheisesti niitä psykologisen sodankäynnin oppeja, joilla pyritään tuhoamaan yhteiskuntajärjestys. Suurin ero on siinä, etteivät suomalaiset ole lainkaan varautuneet normalisoimaan tilannetta romahduksen jälkeen vaan pyrkivät päin vastoin pitämään huolen siitä, ettei sitä pääse tapahtumaan.

He ovat kuitenkin optimistisia, sillä heillä on pitkä historia, joka todistaa, että heidän yhteiskuntamallinsa toimii. Tähän on päästy valehtelemalla menneisyys sellaiseksi, että se vastaa sitä, mitä ollaan mankumassa.

Todellisuudessa suomalainen yhteiskunta on vielä varsin tuore ilmiö ja se on pärjäillyt omillaan vasta vähän aikaa. Se muodostui vaivalloisesti vieraan vallan alla ja sen jälkeen sen pystyssä pysymistä auttoi ensin sisällissodan uusiutumisen ja sen jälkeen Neuvostoliiton pelko. Ilman järjestäytymään pakottavia ylimääräisiä tekijöitä se on pärjäillyt vasta alle kolmenkymmenen vuoden ajan ja se aika on mennyt kaikkea toimivaa purkaessa.

*

Suomalainen yhteiskunnallinen ajattelu on karkeasti yksinkertaistetussa muodossa vain sitä, että haaveillaan jostain, mikä ei ole lainkaan todellista, ja kun sitä on yritetty toteuttaa käytännössä, epäonnistuminen on yhteiskunnan syytä. Korkeakoulumaailmassa näitä asioita tutkitaan paljon, jotta voidaan olla varmoja siitä, että yhteiskunta on jokin mystinen abstraktio, joka ei jostain syystä pysty toimimaan niin kuin ihmiset haluavat.

Muinaisen Ancylusjärven alueen kansat ovatkin kehittäneet omat yhteiskuntatieteensä, joita puolustetaan määrätietoisesti vieraita vaikutteita vastaan, sillä ajatus siitä, että ei ole olemassa yhteiskunnaksi kutsuttua mystistä abstraktiota, jota voi syyttää siinä elävien ihmisien epäonnistumisista, koetaan vihamieliseksi.

Vastuun kantaminen ei kuulu näiden kansojen vahvimpiin ominaisuuksiin, mutta niillä on voimakas tunne, että geeneihin ohjelmoidut käyttäytymismallit ovat parasta, mitä on saatavilla, yhteiskunnan on sitten oltava abstraktio, joka yritetään saada toimimaan siten, kuin sen halutaan kuvitella toimivan, ja samaan aikaan ihmiset järjestäytyvät rodulleen ominaisella tavalla haaveilemaan siitä, millainen yhteiskunnan tulisi olla. Harva siihen haluaisi täysipainoisesti osallistua, mutta aina voidaan kuvitella, että siinä on tilaa sille, että suurin osa ihmisistä kuuluu hallitsevaan luokkaan, jonka kuuluu vain haaveilla, millaisessa yhteiskunnassa muiden tulisi elää.

Käytännössä Suomi onkin maa, jossa on käsittämätön määrä yhdistyksiä, jotka saavat aikaiseksi merkillisen vähän, ja muutos tarkoittaa käytännössä muutosvastarintaa, jossa suomalaiset ovat hyvin taitavia. Muutokset pyritään perumaan muutoksen nimissä, ja jopa se, että koulusta voi valmistua osaamatta juuri mitään hyödyllistä, on vain todiste siitä, että kaikki on kunnossa ja parempaa kohti ollaan menossa, koska paine sopeutua yhteiskuntaan on hellittämässä. Näin suomalainen koululaitos on maailman paras ja muiden tulisi ottaa siitä mallia, jotta hekin oppisivat yhtä paljon.

Edistys on sitä, että suomalaiselle jää enemmän aikaa möllöttää mökillä ja veneessä ja harrastaa jotain saadakseen energiansa käytettyä mieleisellään tavalla, ja vaikkapa lukutaidon kehittäminen on siitä ajasta pois. Tietenkin jos haluaa käyttää aikaansa lukemiseen, niin sitten lukutaito opitaan ihan mielellään, mutta ajatus siitä, että yhteiskunnassa tarvittaisiin taitoja, joita yksilö ei halua oppia kokonaan omista syistään, on silti vastenmielinen.

Oppimistuloksista näkee selvästi, että suomalaiset eivät halua vaikkapa oppia laskemaan lainan korkoa, koska tällaiset laskutoimitukset ujutetaan nykyisin opetusohjelmaan niin ovelasti, ettei oppilas välttämättä tajua, että niitä voi käyttää myös yhteiskuntaan liittyvissä asioissa.

Suomalaisen koululaitoksen todellinen ansio onkin se, että lukutaito on satu romahtamaan huolimatta siitä, että suomenkielen kirjakieli on poikkeuksellisen helppo ja kansasta saatiin sen avulla tehtyä Euroopan lukutaitoisin kiertokoulujen avulla. Siihen, että oppilas viettää koulussa vähintään yhdeksän vuotta oppivelvollisuuden takia oppimatta kunnolla lukemaan ja kirjoittaman, vaaditaan kohtuullisen paljon osaamista ja yhteistyötä tehtävien järjestelmällisen laiminlyömisen saralla.

kuin-kaksi-marjaa4
Sarjamurhaajana kunnostautuneen Dennis Raderin sisällä oleva demoni näyttää suomalaiselta. Sen ryhti, ilme ja tapa pitää käsiä ovat Suomessa hyvinkin normaaleja, ja siivet sopivat mainiosti kuvaamaan suomalaista elekieltä. Sillä on myös tuntosarvet, ja niin vaikuttaa olevan suomalaisellakin silloin kun hän yrittää aistia toisen ihmisen ajatuksia. Häntä taas sopisi suomalaisen tapaan kävellä, koska hän kulkee mielellään vähän etukenossa, aivan kuin vetäisi jotain perässään.

Suomalaisille on leimallista, ettei ympäristön kanssa pyritä olemaan minkäänlaisessa tasapainotilassa. Siitä puuttuu metsästäjä-keräilijöiden ajatus, ettei luonnosta saa ottaa liikaa, ja maanviljelijöiden ajatus siitä, että peltoa on kasteltava ja sille on levitettävä sontaa.

Alkuperäiselle väestölle tasapainotilaksi riitti se, että järvessä oli aina kalaa ja se säilyi parhaiten elävänä vedessä, joten ei ollut mitään mieltä varastoida sitä enemmän kuin oli pakko, mutta vedenpinnan laskettua ja väestön sekoituttua uusiin tulokkaisiin, jotka olivat sopeutuneet elämään maanviljelystä, tilanne muuttui epätasapainoiseksi, koska väestöllä oli nyt taipumusta varastoimiseen, mutta ympäristö oli ja on yhä sille kuin järvi, jonka kalojen riittävyyttä ei tarvitse miettiä, sillä aivan nykyaikaiseen kalastukseen asti järvet olivat käytännöllisesti katsoen ehtymättömiä ravinnonlähteitä.

Kaskiviljely oli voimissaan siihen saakka, että nykyaikaiset työpaikat alkoivat syntyä, ja talous on suomalaiselle iso järvi, jonne ilmestyy lisää kalaa itsestään, ja sen seurauksena työmarkkinajärjestöjen toiminta on lähinnä sitä, että pienien veneiden kapteenit riitelevät keskenään ja päätöksistä hyötyvät naapurimaiden yritykset ja työntekijät. Johtamistaito ja kädentaidot ovat vähissä ja suomalaiset pelkäävät hirvittävästi karismaattisia johtajia, jotka yhdistävät kansan, vaikka siihen ei olekaan syytä, koska suomalaisia ei voi yhdistää pelkällä karismalla, koska siihen tarvittaisiin suorittavaa porrasta ja ylintä johtoa ja suurin osa suomalaisista on vain työnjohtoa.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s