Venäjä

Suomen ulkopolitiikan vastakohta on Venäjän ulkopolitiikka, sillä kun kansalla, joka on samaa kokoluokkaa italialaisien kanssa, on maailman suurin maa-alue, se joutuu opettelemaan käyttämään järkeään, tai muuten käy niin kuin Mongolien valtakunnalle.

Venäjässä ei ole oikeastaan mitään mystistä, sillä sen rajanaapuri Kiina on kehittänyt yhtenäisyyden säilyttämisen taidon huippuunsa jo kauan sitten.

Yksi keskeisistä ideoista on se, ettei valloiteta mitään, mitä ei pystytä myös pitämään, koska näin synny turhaa hajoamista. Venäjä voi miehittää jotain ylimääräistä, tarvittaessa, mutta se rakentelee tällaisiin paikkoihin oman keskushallinnon, jotta alue voi itsenäistyä jahka se on siihen valmis.

Venäläiset kunnioittavat kansojen välisiä luonnollisia rajoja, joten Länsi-Suomessa pelätään Venäjää aivan turhan takia. Todennäköisyys siihen, että nämä tulisivat koskaan sinne asti, on alhainen, ja jos nämä joskus ottavat huomaansa muita alueita Suomesta, Länsi-Suomessa pääsee monelta itku kun nämä eivät etenekään sinne saakka.

Liittolaisuuksissa venäläiset suosivat luonnollisia liittolaisuuksia, koska se, mitä kirjoitetaan paperille, ei luultavasti ole voimassa vielä satojenkin vuosien kuluttua.

Tästä syystä nämä ottivat itselleen Alaskan, joka oli heille vain läntti tundraa, jota heillä oli jo valmiiksi yli oman tarpeen, mutta se oli valtapoliittisesti viisas siirto, koska Tyynenmeren puolella alkaa olla ahdasta ja tundrallekin on ottajia. Myymällä sen halvalla Yhdysvalloille Venäjä loi luonnollisen liittolaisuuden, jonka avulla kumpikin maa voi suojella omaa tundraansa holtittomasti lisääntyviltä kansoilta.

Tästä syystä Yhdysvallat on Venäjän kaveri myös Eurooppaan liittyvissä asioissa, luki papereissa mitä tahansa. Valloitussodat johtuvat pääsääntöisesti maailmantaloudesta, joten silloin kun kipparit miettivät tohkeissaan, mille puolelle Yhdysvallat mahtaisi asettua heidän sodissaan, ja päätyvät optimistisiin johtopäätöksiin, Yhdysvallat alkaa tarvita Venäjää Alaskan takia, koska hullut ovat lähdössä liikkeelle sielläkin päin maailmaa.

Venäläiset kehittävät mielellään älyä opiskelemalla ja pelaamalla shakkia, kun taas suomalaiset suosivat tässä kalsarikännejä, joten Venäjä on heille täydellinen mysteeri eivätkä he käsitä asuttavansa sen valmistamaa pelinappulaa, joka sotkee muiden kippareiden suunnitelmia.

Saksalaiset ja ruotsalaiset ovat todistettavasti umpihulluja, joten itsenäinen Suomi, joka ei yleensä ymmärrä edes itse, mitä se on tekemässä, on venäläisille rakas pieni palvelija, josta halutaan pitää huolta.

Suomi aktivoidaan ärisemällä sille vähän, minkä jälkeen se alkaa tehdä hädissään tyhmyyksiä ja sotkeutuu pian sisäisiin riitoihinsa, mikä tekee siitä erittäin huonon liittolaisen muille maille.

Tällä hetkellä Suomella on NATO:n kanssa kauttakulkusopimus, joka täydentää Venäjän kanssa tehtyä sopimusta, joka antaa venäläisille luvan tulla Suomeen jo vihollinen on tulossa sitä kautta siten. Tätä asetelmaa sitten kehitellään olemalla vihaisia Venäjälle, joka puuhaa Ukrainassa jotain kummallista, mitä suomalaisen järjellä on mahdotonta käsittää, ja yrittämällä pahentaa Yhdysvaltojen ja Venäjän välille syntynyttä kitkaa ajattelematta lainkaan, että se hankaloittaa NATO:oon liittymistä, mikä olisi kätevin keinopäästä eroon varsin hankalasta tilanteesta, joka on luotu tekemällä lisää sopimuksia viitsimättä lukea entisiä.

Tällaista maata ei huoli liittolaisekseen yksikään täysijärkinen kansa, ja jos se päättää luottaa saksalaisiin silloin kun näihin ei kannattaisi luottaa ollenkaan, se on venäläisille pelkästään hyvä asia, sillä suomalaisiinkaan ei voi luottaa.

Edellinen liittolaisuus Saksan kanssa perustui lähinnä toivoon siitä, että saksalaisien kaverina olisi helppo tehdä valloituksia, ja se päättyi siihen, että saksalaiset lähtivätkin perääntymään eikä näillä enää tehnyt mitään. Sen jälkeen oli kummallinen vaihe, joka kuitataan historiankirjoituksessa sillä, että saksalaiset polttivat Lapin, sillä Suomen johtajilla oli pakon edessä harvinainen selväjärkinen hetki, jolloin Suomen todellinen asema tiedostettiin.

Armeijan sotiessa saksalaisien kanssa venäläisien olisi ollut helppo hyökätä, koska siihen ei oltaisi kyetty vastaamaan, mutta suomalaisessa historiankirjoituksessa tämä kiusallinen ajanjakso on kuitattu sillä, että saksalaiset tuhosivat suutuspäissään kaiken tielleen sattuvan, jotta suomalaisien ei tarvitsisi tiedosta asemaansa venäläisien rakkaana pelinappulana.

Venäjä on suomalaisille erittäin suosittu apuväline sisäpolitiikan teossa, koska se on lähellä eivätkä sen johtajat yleensä pane pahakseen jos siitä puhutaan pahaa.

Kun valtion metsäyhtiöt päättivät siirtää paperitehtaat halvempiin maihin, siitä syytettiin Venäjän puutulleja, jotka tekivät sieltä tuodusta puusta liian kallista. Tätä varten lavastettiin suuren luokan mediasirkus ja kansalle jätettiin kertomatta, että Venäjä neuvotteli samaan aikaan puutulleista Kiinan kanssa, joka on paljon suurempi asiakas. Mainitsematta jäi myöskin se, ettei Venäjältä edes tuotu sellupuuta vaan se jätettiin tuhottuihin metsiin mätänemään, koska kuljetuskustannukset olivat niin suuret, että sitä sai lähempää halvemmalla.

Suomalaisilla on oma tapansa kaataa puita ja sitä osataan vihata kehitysmaissakin, sillä metsät hävitetään samalla asenteella kuin niitä käytettiin aikoinaan kaskiviljelyssä. Millään ei ole mitään merkitystä, kunhan lyhyellä tähtäimellä saadaan mahdollisimman suuret voitot.

Tästä syystä suomalaisien arvostus on laskenut Karjalassakin, mutta sitä pidetään vain yhtenä todisteena siitä, että venäläiset ovat suomalaisien luontaisia vihollisia, koska suomalaiset eivät koe tehneensä siellä mitään väärää.

Sisäpoliittisesta kikkailusta huolimatta suomalaiset kuvittelevat mielellään osaavansa hoitaa suhteita Venäjään erinomaisen hyvin, koska heihin suhtaudutaan Kremlissä ystävällisesti. Kaikenlainen epärehellisyys herättää suomalaisissa luottamusta, joten mieleen ei tule ajatella, että sillä ehkä pyrittäisiin johonkin, vaan Venäjään kaikesta huolimatta myös luotetaan. Sen kanssa jotenkin vain pärjätään, ja suomalaisien luulot kasvavat mukavasti kun he kuvittelevat, että se on jollain tavalla kokonaan heidän omaa ansiotaan.

Venäjän tutkiminen onkin Suomessa käytännöllisesti katsoen oma tieteenalansa, josta on pakko olla ymmärtävinään jotain, mutta pelinappulan rooli ei silti paljastu, sillä suomalaisilla on tavattoman kiinnostavia aiheita varten tieteellisestä tutkimusmetodista oma versio, joka jättää runsaasti tilaa valehtelemiselle.

*

Venäläisille suomalaiset ovat tsuhnia, mikä on yhteisnimitys heidän jaloissaan pyöriville kansoille, joilta puuttuu se jokin, mitä tarvitaan sivistyksen luomiseen, ja suomalaiset pyrkivät parhaansa mukaan vahvistamaan käsityksen oikeaksi.

Heille venäläinen valtavirtapolitiikka näyttäytyy mörkönä ja sen sijaan kavereita etsitään mieluummin epämääräisistä oppositioryhmittymistä, joissa pyörii paljon tsuhnia. Kylmän sodan aikaan oli pakko käydä Kremlissä tutustumassa todellisiin vallanpitäjiin, mutta olojen vapauduttua suomalaiset ovat luoneet mieluummin suhteita muihin tsuhniin, joilla ei ole kovinkaan paljon mitään merkitystä.

Suomessa Venäjän epämääräiset oppositioryhmittymät koetaan tärkeiksi ja jopa asiantuntijat ovat huolissaan siitä, mitä ne suomalaisista ajattelevat, koska he hahmottavat venäläistä politiikkaa siten, että valtavirtapolitiikan sortamat tsuhnat edustava todellista venäläisyyttä.

Johan Bäckman on suomalaisille vakava ongelma, koska hän puhuu venäläisille sellaista, mitä suomalaiset eivät haluaisi itsestään puhuttavan. Hän on syntynyt arvostettuun yrittäjäsukuun, joka on kunnostautunut valmistamalla suomalaiseen makuun sopivia korvikkeita oluille ja limonadeille. Oluet ovat mukavan tiskivesimäisiä eikä limonadeilla juuri ole tekemistä niiden hedelmien kanssa, joista ne muka on valmistettu. Täten hän on suomalaisille pelottava henkilö, josta voi todella olla johonkin ainakin suomalaisien ymmärtämissä rajoissa, joten häntä on varmaan kiusattu koulussa sen verran, ettei pidä lainkaan useimmista suomalaisista.

Venäläisestä näkökulmasta katsottuna hän on vain joku epämääräinen tsuhna, jolle voi tapahtua jotain, jos hänestä alkaa olla liikaa harmia, mutta suomalaiset kokevat hänet karismaattiseksi hahmoksi eivätkä pysty käsittämään sellaista mahdollisuutta, että hän voisi olla muille kansoilla vain joku yhteiskuntakelvoton tolvana.

Luultavasti kyse on alkuperäisestä suomalaisesta johtajatyypistä, sillä Bäckmanin järjestäytymiskyky on erittäin alhainen verrattuna siihen, kuinka tärkeänä häntä pidetään, eikä hän ole ainutlaatuinenkaan ja vaikkapa Pekka Siitoimessa oli paljon samaa. Häntä pidettiin todellisena uhkana vain siksi, että hän oli natsi, vaikka sekin oli lähinnä roolileikkiä. Järjestäytymisestä ei tullut koskaan tullut yhtään mitään, sillä jos kavereiden kanssa onnistuttiinkin muodostamaan ryypätessä jonkinlainen kerho, se unohtui pian, mutta silti suuri osa kansasta pelkäsi, että kohta jostain putkahtaisi hänen johtamiaan natseja.

Ylipäätään suomalaiset kokevat auktoriteettihahmoksi monia sellaisia henkilöitä, jotka eivät osaa organisoida juuri mitään eivätkä viihdy muiden kaltaisiensa seurassa, saati erilaisia ihmisien kanssa. Tällainen yksinäinen susi sitten muka jotenkin tekee jotain, mikä mullistaa koko yhteiskunnan. Hän uskoo siihen itse ja suomalaiset uskovat, että hän kykenee siihen, mutta kaikki olennainen tähän tarvittava kuitenkin puuttuu.

Suomessa esiintyy paljon sitäkin johtamista, että sellaiset henkilöt, jotka eivät osaa johtaa oikeastaan mitään, yrittävät johtaa sellaisia ihmisiä, jotka osaavat johtaa, ja suomalaiset uskovat, että näiden johtajuus tekee jotenkin johtamisesta parempaa, mutta näistä tällaisista erittäin karismaattisista henkilöistä ei ole kunnolla edes siihen, joten kyse vaikuttaa olevan käytöstä poistuneesta johtajatyypistä, jonka karisma on suomalaisille niin väkevä voima, että heidän täytyy pyristellä vastaan, ettei se veisi heitä mukanaan. Jos tätä karismaa on vähän, niin sitten voi päästä johtamaan johtamistaitoisia ihmisiä, jotta johtajuuden luonne pysyisi sellaisena, että suomalaiset hyväksyvät sen, mutta jos sitä on paljon, niin sitten on jo sen luokan johtaja, ettei johtajuutta pystytäkään kontrolloimaan.

Jos useampi tällainen henkilö kykenisi yhdistämään vähäksi aikaa voimansa, niin pelkkä karisman määrä voisi muuttaa suomalaista yhteiskuntaa, mutta ei siitä mitään hyvää seuraisi.

Jollei omaa riittävästi suomalaista perimään, niin tämä on niitä asioita, joihin ei totu koskaan. Sen voi ymmärtää teoriassa, mutta silti se on niin typerää, ettei se edes vaikuta ihan todelliselta. Kuitenkin se on todellista suomalaisille ja tällaisien kylähullujen edesottamukset vaikuttavat ulkopolitiikkaan. Joku lähes tai täysin merkityksettömältä vaikuttava henkilö käy ulkomailla sanomassa jotain ja suomalaiset olettavat, että se muuttaa kyseisen maan suhtautumista heihin.

Sama toimii toisinkin päin, joten venäläiset joutuvat kantamaan huolta siitäkin, että rajanaapuri vaikkapa antaa muslimivähemmistönsä kutsua radikaaleja saarnaajia maahan siinä uskossa, ettei näistä voi mitään haittaa olla, koska tsuhna ei koe heitä karismaattisiksi johtajiksi. Heidän toimintaansa seurataan uteliaina sivusta ja jotkut suomalaiset kokevat, että vallankumoushan kuulostaa ihan hyvältä ajatukselta. Varmaan siitä tulisi sellainen, että trendikkäästi ateistinen tsuhna voisi päättää, ketä ovat jumalattomia ja millainen islamilainen valtio olisi. Näin päästäisiin rakentamaan taas jotain epämääräistä sosialismia, joka ei toimi käytännössä senkään vertaa kuin Koraanin tarjoama yhteiskuntamalli.

Tsuhna on lyhyesti sanottuna aivan käsittämättömän typerä olento ja venäläiset joutuvat katselemaan jatkuvasti näiden perään, koska näiden tapa olla olemassa vaarantaa heidän lähialueidensa vakauden.

Nämä ovat toki hyvin epäluuloisia venäläisiä kohtaan, mutta nykymaailmassa se on vain eduksi, sillä yhden suurvallan ongelmat ovat kaikkien suurvaltojen ongelmia. Riittää kun venäläiset hämäävät näitä tarvittaessa pelottelemalla, jolloin nämä alkavat etsiä turvaa muista suurvalaloista, eli Euroopan puolella Yhdysvalloista, joka yrittää sitten panna asiat kuntoon lupaa kysymättä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s