Suomalainen laatutuote

juhlaraha

Teloituskuva-25042017-Tyovaen-arkisto-825x590

Suomi oli vähällä saada satavuotisen taipaleensa kunniaksi arvoisensa juhlarahan.

Rahaan päätynyt kuva on kotoisin valokuvasta, sillä on kohtuutonta vaatia, että juhlarahan suunnittelijan pitäisi osata suunnitella juhlarahoja. On demokraattisempaa kun siihen tehtävään voi päästä suhteilla, koska näin jokaisella on periaatteessa mahdollisuus päästä suunnittelemaan juhlarahoja.

Tässä tapauksessa riman alittaminen oli kuitenkin täydellinen ratkaisu, koska rahaan valikoitiin valokuva, joka on kaikella todennäköisyydellä lavastettu, koska se näyttää siltä kuin suomalaiset olisivat huijaamassa muita. On pakko virnuilla sen näköisenä, että ollaan tekemässä jotain ovelaa, koska muuten muut eivät välttämättä tajua sitä.

Suomalainen on iloinen jäädessään kiinni tällaisesta huijauksesta, koska hän tietää saavansa ansaitsemaansa mainetta. Kukaan ei enää pääse syyttämään häntä tyhmäksi, sillä alkukantainen oveluus on sen vastakohta. Siksi myös juhlarahan suunnittelija meni onnesta sekaisin kun kansa provosoitui provosoivasta kuvasta, kuten oli tarkoituskin.

Toki raha tarkistettiin valtion puolesta ennen kuin se valittiin juhlarahaksi, mutta demokratian nimissä näin vaativiin tehtäviin ei voida valita päteviä henkilöitä. Ihan kenellä tahansa täytyy olla mahdollisuus vaikuttaa näihinkin asioihin, vaikka se merkitsee käytännössä sitä, että lautakunta pohtii, että älykkäämmät ihmiset ovat varmaan ajatelleet asian valmiiksi eikä niin ollen ole syytä paljastaa omaa hölmöyttään väittämällä vastaan.

Tätä arvokasta taitoa pääsee harjoittelemaan moni, sillä suomalaisessa juhlarahassa täytyy olla huijauksen makua. Niitä ei tehdä mahdollisimman komeiksi, kuten rehellisemmissä maailmassa, vaan kuvitukseen on pakko saada merkkejä siitä, ettei asiakaskuntaa oikein arvosteta. Samasta syytä materiaalitkaan eivät ole samaa tasoa kuin ulkomaisissa juhlarahoissa, mutta ylihintaa osataan pyytä aina, ja kun kauppa ei sitten käy toivotulla tavalla, tilannetta yritetään korjata mainostamalla.

Kun Rahapajalta tilaa jotain, saa mukana runsaasti ylimääräistä paperiroskaa ja sitä tulee postin mukana vielä kauan hankinnan jälkeenkin, sillä suomalainen ei pihistele yrittäessään houkutella huijaukselleen asiakkaita.

Olisi kannattavampaa myydä hienoja juhlarahoja, jotka on tehty hintansa arvoisista materiaaleista, mutta suomalainen ei toimi näin vaan miettii sen sijaan, miten paljon ylihintaa ohuesta kultauksesta voisi pyytää tai miten paljon hopeaa kehtaisi laimentaa ja haaskaa mainontaa enemmän rahaa kuin näin tienataan.

Suomalaiset tietävät, että kannattaa suosia ulkomaisia tuotteita, mutta kansanluonne alkaa silti vaikuttaa heti kun he pääsevät myymään jotain. On mahdotonta myydä juhlarahan muodossa unssi lähes puhdasta hopeaa kohtuuhintaan, vaikka hyvin tiedetään, että tällä tyylillä asiakkaista löytyy ympäri maailmaa.

Suomalaisien tuotteiden kehuminen on suomalaisille lähinnä kansalaisvelvollisuus, jolla yritetään saada kotimaisia tuotteita kaupaksi muualle. Itse ostetaan mielellään ulkomaisia tuotteita, koska ne ovat pääsääntöisesti parempia.

IMG_20170918_171540

 

Leijona oli aikoinaan suosittu kellomerkki, koska siinä suomalainen tuotemerkki yhdistyi sveitsiläiseen osaamiseen, ja kehitys on sittemmin mennyt siihen suuntaan, että myös ulkomainen tuotemerkki voi tuntua omalta.

Ulkomaisien tuotteiden ostamisessa on perinteisesti ollut se ongelma, että jälleenmyyjä on ollut suomalainen, johon kannata luottaa turhan paljon, mutta tästäkin päästiin yli vapauttamalla ulkomaisien tuotteiden tuonti. Kansa halusi edullisemmat hinnat ja jälleenmyyjät suuremmat katteet, jolloin saavutettiin tilanne, jossa kansantaloudella ei ollut edes tilaa kehittyä. Se oli voinut hyvin vain sen aikaa kun Neuvostoliitto osti Suomen uskollisuuden ostamalla runsaasti suomalaisia tuotteita ja Ruotsalaiset työllistivät satojatuhansia suomalaisia, mutta suomalaisilla kaikki tällainen on kokonaan omaa ansiota, joten silloin voitiin tehdä typeriä päätöksiä rohkeammin kuin muulloin.

Näin saavutettiin tilanne, jossa jälleenmyyjät kantavat muille kaunaa siitä, että nämä tilaavat tavaraa suoraan ulkomailta, ja työllisyystilanne on niin paha, että ulkomailta tilaamista on vaikea estää, koska suurella osalla kansasta ei ole varaa suomalaisien jälleenmyyjien elättämiseen. Muiden on pakko mukautua suurien keskusliikkeiden hintoihin ja ne neuvottelevat hinnoista keskenään eikä se edes ole hintakartelli, koska suomalaisien käsitys rehellisyydestä on sellainen, että jos pystyy tekemään tällaista vaikuttaen siltä, että on toimimassa rehellisesti, niin se on sitten sallittua. Näin hintataso pyrkii olemaan poikkeuksellisen korkea eikä työllisyystilanteen takia ole poliittisesti järkevää alkaa puhua ulkomaisien tuotteiden tuonnin rajoittamista.

Suomalaiset ovat niin huonoja suunnittelemaan, että se muistuttaa välittömän tyydytyksen tavoittelemista kaiken muun kustannuksella kaikilta muilta osin paitsi siltä, että ei tiedosteta sitä, että ollaan tavoittelemassa vain välitöntä tyydytystä kaiken muun kustannuksella, joten heille sattuu usein sellaista, että kaikki se, minkä olisi voinut ennakoida helposti ja mistä jotkut varoittelivatkin, tulee yllätyksenä.

Vaikka suomalaiset arvostavat ulkomaisia tuotteita, he ovat silti ylpeitä osaamisestaan. Se on eri asia kuin suomalaisien tuotteiden kehuminen, joka on vain talousajattelua, sillä suomalaiset mielellään uskovat olevansa kaikessa mahdollisessa jotenkin parempia kuin muut kansat. Näyttöjä ei tarvita vaan luulot paisuvat itsestään.

 

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s