Liian vieras uhka

Suomalaisille, ja kippareille ylipäätään, ihmiselämän arvo on muuttuja, jonka arvon jokainen miettii itse. Tässä keskitytään omiin etuihin, ja ne, jotka ovat ottaneet tosissaan ajatuksen yhtäläisestä ihmisarvosta, ovat tyhmiä.

Tämä näkyy erityisen hyvin julkisuutta saavissa kuolemantapauksissa, koska jos jokin taho kokee voivansa jotenkin hyötyä sellaisesta, se pyrkii puristamaan siitä irti kaiken mahdollisen, ja vastaavasti jos jokin taho kokee sellaisen haitaksi itselleen, se pyrkii mitätöimään tapauksen arvon kokonaan.

Tiedonvälitys keskittyy oleellisen tiedon pimittämiseen ja uutisien tarkoitushakuiseen vääristelyyn, joten dramaattisilla kuolemantapauksilla ja ylipäätään kaikella toisarvoisella, mikä herättää tunteita, on runsaasti uutisarvoa. Jollei mitään sopivaa tapahdu omassa maassa, vaikkapa toisella puolella maapalloa tapahtunut linja-auto-onnettomuus kelpaa uutisaiheeksi, koska suomalaiset saavat näissäkin tapauksissa mielihyvää siitä, että muille on käynyt huonosti.

Uutiset edustavat parempaa maailmaa, jonka luonteeseen on mahdollista vaikuttaa mielipiteillä. Niiden sisältö on sitä, mitä enemmistö kansasta on vailla, ja niistä käytävä julkinen keskustelu on sellaista, että kansa pysty samaistumaan siihen, eli jonkin aivan toisen maailman asioita.

Näin todellinen maailma prosessoidaan suomalaiseen makuun sopivaan muotoon ja linja-auto-onnettomuudesta tulee myönteinen asia, koska se on suomalaisien näkökulmasta tapahtunut jossain toisessa maailmassa ja heidän oma maailmansa muuttuu paremmaksi reagoidessaan siihen. Julkinen keskustelu on suunnattoman typerää ja siihen kauan osallistuneet henkilöt ja koulutetut asiantuntijat ovat yleensä kaikkein pahimmin hakoteillä, koska he tuntevat mielipiteillä luodun maailman parhaiten, mutta suomalainen kokee, että siinä on järkeä, koska se on sitä, mitä hän haluaa kuulla.

Todellista maailmaa myös yritetään patistella antamaan hyviä puheenaiheita, joilla mielikuvitusmaailmaa voitaisiin kehittä paremmaksi, ja sen tähden julkisessa keskustelussa maalaillaan omituisia uhkakuvia. Joku ehkä tarttuu syöttiin ja sitten on taas mistä turista.

Halu saada poliittisia murhia on kova. Niistä jaksetaan haaveilla aina, koska niiden avulla mielipidemaailmaa voidaan muuttaa paljon. Suomalaiset ovat kuitenkin tavattoman huonoja tekemään poliittisia murhia, koska siihen tarvitaan syvää huolta todellisen maailman asioista. He härnäävät poliitikkoja tappouhkauksilla saadakseen nämä tekemään typeryyksiä, mutta typeryyksien tekeminen ei ole syy murhata poliitikkoa. Näitä tapetaankin vain ani harvoin ja silloinkin kyse on jostain muusta.

Suomen itsenäisyyden aikana on tapettu yksi ainoa poliitikko poliittista murhaa muistuttavassa tilanteessa ja sekin johtui ilmeisesti lähinnä mielenterveydellisistä ongelmista. Tapauksesta on toki kehitelty teorioita siinä toivossa, että vastaavaa saataisiin tapahtumaan enemmänkin, mutta tekijä ei ollut sellaisessa kunnossa, että oltaisiin saatu selville, mitä hän oikeastaan oli tekemässä.

Muidenkaan henkirikoksien ehkäisemiseksi ei mielellään tehdä mitään vaan niistä syytetään mieluummin yhteiskuntaa, jotta se muuttuisi sellaiseksi, että niitä tapahtuisi enemmän.

Henkirikokset tapahtuvat yleensä päihdeporukoissa, mutta julkisen keskustelun luonne on sellainen, että asian mainitseminen on aina olevinaan järjen riemuvoitto. Mielipidemaailma kehittyy omaan suuntaansa niin nopeasti, että näistä asioista ei tarvitse juuri muuta tietääkään jos haluaa vaikuttaa poikkeuksellisen selväjärkiseltä.

Mielenterveysongelmat ovat kippareille jotain, mistä voihkimalla saa tarvittaessa sympatiapisteitä ja suuri osa väestöstä voihkii itselleen myös mielenterveysongelmaisille tarkoitettuja lääkkeitä, minkä johdosta vaikkapa masennuslääkkeiden turvallisuutta mietittäessä on tärkeää kiinnittää huomiota niiden yhteisvaikutuksiin alkoholin kanssa, koska muuten ne voivat aiheuttaa runsaasti kuolemantapauksia. Tätä ei pidetä merkkinä sekakäytön yleisyydestä vaan on normaalia, että ryypätessä tulee katsottua, mitä kivaa lääkekaapista löytyy.

Näissä olosuhteissa heitteille jätetyt mielenterveysongelmaiset eivät vaikuta kovinkaan poikkeavilta ja heidän voidaan antaa puuhata omiaan vapaasti. Päihdeporukat tuottavat lisää henkirikoksia mielipidekeskustelun tarpeisiin ilman, että siitä olisi muille mitään ihmeempää haittaa, joten tällainen erikoislaatuisuus voidaan sallia niille eikä keskustelussa mielellään vaaranneta sen olemassaoloa.

Asia on organisoitu varsin hyvin, mutta käytännöt ovat muodostuneet itsestään, joten niitä ei voida muuttaa kun todelliseen maailmaan tulee islamilaisen terrorismin kaltainen tekijä, joka noudattaa aivan vierasta logiikkaa.

Sen määrä yritetään tietenkin säännellä keskustelemalla ja totutut kuviot ovatkin nyt vain omiaan pahentamaan tilannetta. Sekään ei poliittisen väkivallan tavoin noudata keskustelua ollenkaan, mutta siitä poiketen se lisääntyy, koska sillä on sellainen luonne, ja koska suomalaisien mielenkiinto torjua tällaista uhkaa on rajallinen, se saa lisääntyä kaikessa rauhassa.

Mielipidekeskustelun sisältä katsottuna se vaikuttaa uhkalta, koska se toimii todellisessa maailmassa niin kuin itse haluaa, mutta nekin keskustelijat, jotka myöntävät tämän todeksi eivätkä yritä peitellä sitä keksimällä satuja, eivät ymmärrä todellista tilannetta, eli sitä, että uhattuna on jotain aivan muuta kuin keskustelu.

Mielipidekeskustelu on tärkeä asia yhteiskunnan koossa pysymisen kannalta, ja jos se menettää tyhmyyksissään uskottavuutensa, pieni määrä muslimiterroristeja on ongelmista pienimpiä, sillä joutuessaan kommunikoimaan keskenään todellisessa maailmassa, suomalaiset muuttuvat pian vihamielisiksi.

Työssä ja julkisissa tiloissa noudatetaan julkisen keskustelun tarjoamia käyttäytymismalleja, ja vapaa-aika vietetään mielellään omissa piireissä, koska muiden kanssa toimeen tuleminen ilman naamioita on vaikeaa. Lomakohteetkin valitaan mielellään siten, ettei joudu olemaan ihan kenen tahansa seurassa.

Terroristit ymmärtävät nämä asiat ja iskevät mielellään siellä, missä toimitaan naamioiden avulla. Usko niihin laskee ja yhteiskunta alkaa pirstoutua, mutta suomalaiset eivät käsitä näitä asioita ollenkaan vaan yrittävät suhtautua iskuihin kuin ne olisivat vain jotain, mistä voi puhua älyttömiä kaikessa rauhassa. Naamioiden uskottavuuden vähetessä keskustelu muuttuu riitaisammaksi, joten vaikuttaa siltä kuin se hallitsisi tilannetta, vaikka tosiasiassa pieni määrä ihmisiä on muuttamassa yhteiskunnan kaaokseksi omista syistään.

Terroristien käyttämä sotilaallinen ajattelutapa on niitä asioita, joista suomalaiset ovat luoneet keskustelemalla omanlaisiaan käsityksiä. Hölmöilyä ihaillaan niin paljon, että kaiken tulee olla kuin kiipeäisi perse edeltä puuhun, ja uhkien etsiminen on normaalia mielipidekeskustelua, jossa onnistutaan tavoittamaan mitään todellista varsin harvoin. Niinpä terroristit voivat toimia varsin vapaasti kantaväestön katsellessa toiseen suuntaan ja kehitellessä kummallisia mielipiteitä siitä, miten ääri-islamin kanssa on mahdollista toimia.

Varmaan heidät saadaan jotenkin mukaan homoparaateihin ja kannattamaan feminismiä kun kokeneet keskustelijat ja koulutetut asiantuntijat osaavat muodostaa tällaisia mielipiteitä.

Ääri-islam on tullut niin kaukaa, etteivät suomalaiset ymmärrä sitä ollenkaan, koska siihen liittyvä ajattelutapa on liian erilainen. Muslimit ovat heidän mielestään jotenkin yksinkertaisia ja tututkin käyttäytymismallit vaikuttavat jotenkin käsittämättömiltä, koska ne ovat osa kummalista kokonaisuutta.

Marttyyrit ovat suomalaisille erittäin tärkeitä, koska heidän avullaan pystytään puhumaan mielipiteistä kauan ja painokkaasti. Taipumus tähän on niin voimakas, että sitä yritettiin kauan pitää aisoissa, mutta tasavaltaan siirtyminen vapautti sen ja sodissa kuolleet alettiin haudata kummallisiin pyhätöihin. Ne pyrkivät olemaan kolkkoja ja ne tuovat mieleen jonkinlaisen kiitoradan, josta pääsee toiseen maailmaan. On myös tärkeää voida sytyttää iso tuli rituaaleja varten.

Äärimusliminen vastaava toiminta on tähän verrattuna hyvin hillittyä, mutta suomalaisille se on lähinnä merkki siitä, että nämä ovat jotenkin vähän yksinkertaisia eikä heidän suhteensa tarvitse olla varuillaan, joten näiden on varsin helppo purkaa kaikki se vähä, mitä sankarihautausmaiden huokuman tunnelman kurissa pitämiseksi on olemassa.

Toki se ei ole suomalaisille lainkaan vastenmielinen ajatus ja äärimuslimeja selvästi halutaan lisää siksi, että he kehittelisivät tilannetta tähän suuntaan, mutta lopputuloksen suunnittelu puuttuu kokonaan. Suomalaiset keskustelevat siitä omissa piireissään ja ovat yhtä oikeassa kuin tavallisestikin, terroristit voivat saavuttaa haluamansa varsin vähällä väellä ja pienellä vaivalla.

Jossain kaukana ollaan iloisia siitä, että se liberalismi, jota suomalaiset haluavat levittää islamilaiseenkin maailmaan, on saatu vaikuttamaan huonolta vaihtoehdolta.

*

Ääri-islamiakin vaikeampi asia suomalaisille on se, että Lähi-itä on erilainen paikka kuin Suomi, koska siellä elää erilaisia kansoja, joilla on erilaiset tavat.

Tämän ymmärtäminen on vaikeaa länsimaissa ylipäätään, minkä johdosta ne sekaantuvat mielellään Lähi-idän asioihin. Kansat soittavat toisilleen poskea siten, että se vaikuttaa länsimaisista ihmisistä äärimmäisen vihamieliseltä, vaikka tosiasiassa se on normaalia ulkopolitiikkaa. Väärinkäsityksen takia sitten aletaan manipuloida Lähi-idän sotia ja tehdään toinen virhe, sillä Lähi-idässä ei sodita kuten länsimaissa, joissa on normaalia panna paikat tasaisiksi ja tappaa ihmisiä turhan takia.

Lähi-idässä rakennuskanta uusiutuu paljon hitaammin kuin länsimaissa, mutta se tulkitaan länsimaissa vain oireeksi siitä, että koko paikka pitäisi hävittää, jotta päästäisiin rakentamaan uutta tilalle, mikä on sitten johtanut siitä, että Lähi-idässä ollaan melko yksimielisiä siitä, että tietyt länsimaat pitäisi hävittää, jotta siellä voitaisiin sotia omalla tyylillä, jota sikäläiset ihmiset pitävät sivistyneempänä vaihtoehtona.

Sotahullut harventavat toisiaan harvaanasutummilla seuduilla siihen saakka, että into alkaa hiipua, ja sen jälkeen neuvotellaan jonkinlainen sopimus ja palataan arkeen.

Kulissien takana vihollisetkin myyvät toisilleen ydinaseteknologiaa, koska ydinaseiden käyttäminen naapureita vastaan on vieras ajatus. Israelia lukuun ottamatta ne eivät ole kovin kiinnostuneita edes hankkimaan uusimpia aseita, koska tuhoamiskyky ei vain ole tärkeää, ja Israelkin on kiinnostunut uusista aseista lähinnä siksi, että sillä on paljon vihollisia.

Lähi-idän maiden toiminta länsimaissa lisääntyy koko ajan, koska ne ovat uhka kaikille, mutta länsimaissa sitä ei osata pitää uhkana, sillä tuhoamissotien vieminen sinne koetaan palvelukseksi. Se, että Lähi-idässä ei olla kiinnostuttu ISIS:n tuhoamisesta vaan keskitytään pääsemään eroon länsimaiden luomuksista, jotka ovat tappamassa ja tuhoamassa länsimaisella tyylillä, on käsittämätöntä, koska ISIS on uhka länsimaiden suunnitelmille.

Suomessa ollaan näissä asioissa vielä tavallistakin yksinkertaisempia ja Lähi-idän tilannetta seurataan kuin joitakin urheilukisoja, joiden lajeista kaikki ovat tietävinään paljon, mutta harva tietää niistä oikeasti yhtään mitään. Riittää kun joku viihdemaailmassa vaikuttava sekakäyttäjä, joka ei ole nähnyt selvää päivää vuosikymmeniin, sanoo jotain näsäviisasta, ja suomalaisilla on äkkiä uusia ajatuksia. Niiden avulla voi kehitellä jotain suunnattoman typerää, jolla Lähi-idän asiat muka saataisiin kerralla kuntoon.

Se, että suomalaiset olisivat jotenkin Lähi-idän vihollinen, ei käy edes mielessä, koska suomalaisella on mielestään oikeus puuttua muiden asioihin ja häntä suututtaa se, etteivät kansan valitsemat johtajat ole kovinkaan innoissaan heidän päähänpistoistaan, koska he tietävät jo, ketkä olisivat vastuussa kun hommat menisivät poskelleen.

Suomalaisien suunnaton typeryys ja kyvyttömyys kantaa vastuuta haluamisistaan onkin tässä tilanteessa heidän suurin vahvuutensa, sillä länsimaiden kannattaa nyt sekaantua Lähi-idän asioihin mahdollisimman vähän. Israelilaiset peittelevät arabien puuhia länsimaissa ja päinvastoin, eikä se, että toisilleen huutelevat kansat voisivat tehdä yhteistyötä yhteisen vihollisen suhteen, ole käsityskyvyn rajoissa kun kyseessä on kansa, joka ei edes osaa hankkia liittolaisia.

Vertailukohteena voidaan käyttää ruotsalaisia, jotka työntävät nokkansa muiden asioihin paljon rohkeammin. He tyrkyttävät Lähi-itään sekavaa vallankumousideologiaa, jonka olisi tarkoitus hävittää vanha, että sen tilalle päästäisiin tekemään uutta, ja tukevat terrorismia, mutta kuitenkaan he eivät näe tarpeelliseksi varautua millään tavalla vastareaktioon, sillä heidän mielestään Lähi-idässä elää typeriä ruskeita ihmisiä, jotka eivät voi osata tehdä mitään paremmin kuin he.

Ruotsalaiseen yhteiskuntaa soluttautuminen on tehty mahdollisimman helpoksi, sillä riittää kun edes vaivautuu valehtelemaan jotain. Vääriä papereita ei tarvita, koska riittää, että väittää niiden kadonneen matkalla, ja ikänsä ja kansallisuutensa voi valehdella melko vapaasti.

Luottamusta voi herättää helposti sillä, että on olevinaan sitä mieltä, että noin tuhat vuotta vanha kansa, joka on valehdellut itselleen kunniakkaan historian, olisi jotain erikoista, ja olemalla ihmettelemättä ääneen sitä, että tasavertaisuus on olevinaan sitä, että maahanmuuttaja tekee pienellä palkalla ikävää työtä, johon ruotsalainen ei halua sekaantua ollenkaan. Samoin on oltava sitä mieltä, että ruotsalaiset ovat rauhantahtoinen esimerkkikansa, vaikka he ovat keskenään vihamielisiä ja ahdasmielisiä, mutta tällainen ei ole mitenkään vaikeaa, sillä ruotsalaiset ovat tavattoman huonoja teeskentelemään ja se riittää loistavasti heidän tarpeisiinsa.

Lähi-idässä soluttautumiseen vaaditaan ammattitaitoa, mutta ruotsalaisien omahyväisyys estää tajuamasta, että sieltä voisi tulla soluttautujia Ruotsiin. Joku varmaankin jotenkin huomaisi vihamieliset aikeet, vaikka ammattirikollisetkin pääsevät tulemaan aika vapaasti eikä sekään ole johtanut muuhun kuin siihen, että ruotsalaiset käyttävät heidän läsnäoloaan hyväksi keskinäisessä riitelyssään. Määrän lisääntyminen on vain hyvä asia, koska ainekset riittävät yhä raivokkaampiin riitoihin.

Tilanne on kokonaisuudessaan sellainen, että Lähi-itä voi puuhata Ruotsissa täysin vapaasti sitä, mitä Ruotsi puuhaa Lähi-idässä. Tarvitsee vain poimia ruotsalaisesta yhteiskunnasta tarkoitukseen sopiva vallankumousideologia, jolla sen väestö saadaan hävittämään kaiken nykyisen voidakseen tehdä tilalle jotain uutta, ja Ruotsi ei vähään aikaan harrasta samaa Lähi-idässä.

Tyhmän ei kannata hankkia yletöntä määrää itseään älykkäämpiä vihollisia, joten suomalaisille on hyötyäkin siitä, etteivät he saa ulkopolitiikkaansa toimimaan juuri ollenkaan ja ovat liian riitaisia muuttamaan maansa yhtä merkittäväksi terroristien tukialueeksi kuin ruotsalaiset.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s