Liian vieras uhka

Suomalaisille, ja kippareille ylipäätään, ihmiselämän arvo on muuttuja, jonka arvon jokainen miettii itse. Tässä keskitytään omiin etuihin, ja ne, jotka ovat ottaneet tosissaan ajatuksen yhtäläisestä ihmisarvosta, ovat tyhmiä.

Tämä näkyy erityisen hyvin julkisuutta saavissa kuolemantapauksissa, koska jos jokin taho kokee voivansa jotenkin hyötyä sellaisesta, se pyrkii puristamaan siitä irti kaiken mahdollisen, ja vastaavasti jos jokin taho kokee sellaisen haitaksi itselleen, se pyrkii mitätöimään tapauksen arvon kokonaan.

Tiedonvälitys keskittyy oleellisen tiedon pimittämiseen ja uutisien tarkoitushakuiseen vääristelyyn, joten dramaattisilla kuolemantapauksilla ja ylipäätään kaikella toisarvoisella, mikä herättää tunteita, on runsaasti uutisarvoa. Jollei mitään sopivaa tapahdu omassa maassa, vaikkapa toisella puolella maapalloa tapahtunut linja-auto-onnettomuus kelpaa uutisaiheeksi, koska suomalaiset saavat näissäkin tapauksissa mielihyvää siitä, että muille on käynyt huonosti.

Uutiset edustavat parempaa maailmaa, jonka luonteeseen on mahdollista vaikuttaa mielipiteillä. Niiden sisältö on sitä, mitä enemmistö kansasta on vailla, ja niistä käytävä julkinen keskustelu on sellaista, että kansa pysty samaistumaan siihen, eli jonkin aivan toisen maailman asioita.

Näin todellinen maailma prosessoidaan suomalaiseen makuun sopivaan muotoon ja linja-auto-onnettomuudesta tulee myönteinen asia, koska se on suomalaisien näkökulmasta tapahtunut jossain toisessa maailmassa ja heidän oma maailmansa muuttuu paremmaksi reagoidessaan siihen. Julkinen keskustelu on suunnattoman typerää ja siihen kauan osallistuneet henkilöt ja koulutetut asiantuntijat ovat yleensä kaikkein pahimmin hakoteillä, koska he tuntevat mielipiteillä luodun maailman parhaiten, mutta suomalainen kokee, että siinä on järkeä, koska se on sitä, mitä hän haluaa kuulla.

Todellista maailmaa myös yritetään patistella antamaan hyviä puheenaiheita, joilla mielikuvitusmaailmaa voitaisiin kehittä paremmaksi, ja sen tähden julkisessa keskustelussa maalaillaan omituisia uhkakuvia. Joku ehkä tarttuu syöttiin ja sitten on taas mistä turista.

Halu saada poliittisia murhia on kova. Niistä jaksetaan haaveilla aina, koska niiden avulla mielipidemaailmaa voidaan muuttaa paljon. Suomalaiset ovat kuitenkin tavattoman huonoja tekemään poliittisia murhia, koska siihen tarvitaan syvää huolta todellisen maailman asioista. He härnäävät poliitikkoja tappouhkauksilla saadakseen nämä tekemään typeryyksiä, mutta typeryyksien tekeminen ei ole syy murhata poliitikkoa. Näitä tapetaankin vain ani harvoin ja silloinkin kyse on jostain muusta.

Suomen itsenäisyyden aikana on tapettu yksi ainoa poliitikko poliittista murhaa muistuttavassa tilanteessa ja sekin johtui ilmeisesti lähinnä mielenterveydellisistä ongelmista. Tapauksesta on toki kehitelty teorioita siinä toivossa, että vastaavaa saataisiin tapahtumaan enemmänkin, mutta tekijä ei ollut sellaisessa kunnossa, että oltaisiin saatu selville, mitä hän oikeastaan oli tekemässä.

Muidenkaan henkirikoksien ehkäisemiseksi ei mielellään tehdä mitään vaan niistä syytetään mieluummin yhteiskuntaa, jotta se muuttuisi sellaiseksi, että niitä tapahtuisi enemmän.

Henkirikokset tapahtuvat yleensä päihdeporukoissa, mutta julkisen keskustelun luonne on sellainen, että asian mainitseminen on aina olevinaan järjen riemuvoitto. Mielipidemaailma kehittyy omaan suuntaansa niin nopeasti, että näistä asioista ei tarvitse juuri muuta tietääkään jos haluaa vaikuttaa poikkeuksellisen selväjärkiseltä.

Mielenterveysongelmat ovat kippareille jotain, mistä voihkimalla saa tarvittaessa sympatiapisteitä ja suuri osa väestöstä voihkii itselleen myös mielenterveysongelmaisille tarkoitettuja lääkkeitä, minkä johdosta vaikkapa masennuslääkkeiden turvallisuutta mietittäessä on tärkeää kiinnittää huomiota niiden yhteisvaikutuksiin alkoholin kanssa, koska muuten ne voivat aiheuttaa runsaasti kuolemantapauksia. Tätä ei pidetä merkkinä sekakäytön yleisyydestä vaan on normaalia, että ryypätessä tulee katsottua, mitä kivaa lääkekaapista löytyy.

Näissä olosuhteissa heitteille jätetyt mielenterveysongelmaiset eivät vaikuta kovinkaan poikkeavilta ja heidän voidaan antaa puuhata omiaan vapaasti. Päihdeporukat tuottavat lisää henkirikoksia mielipidekeskustelun tarpeisiin ilman, että siitä olisi muille mitään ihmeempää haittaa, joten tällainen erikoislaatuisuus voidaan sallia niille eikä keskustelussa mielellään vaaranneta sen olemassaoloa.

Asia on organisoitu varsin hyvin, mutta käytännöt ovat muodostuneet itsestään, joten niitä ei voida muuttaa kun todelliseen maailmaan tulee islamilaisen terrorismin kaltainen tekijä, joka noudattaa aivan vierasta logiikkaa.

Sen määrä yritetään tietenkin säännellä keskustelemalla ja totutut kuviot ovatkin nyt vain omiaan pahentamaan tilannetta. Sekään ei poliittisen väkivallan tavoin noudata keskustelua ollenkaan, mutta siitä poiketen se lisääntyy, koska sillä on sellainen luonne, ja koska suomalaisien mielenkiinto torjua tällaista uhkaa on rajallinen, se saa lisääntyä kaikessa rauhassa.

Mielipidekeskustelun sisältä katsottuna se vaikuttaa uhkalta, koska se toimii todellisessa maailmassa niin kuin itse haluaa, mutta nekin keskustelijat, jotka myöntävät tämän todeksi eivätkä yritä peitellä sitä keksimällä satuja, eivät ymmärrä todellista tilannetta, eli sitä, että uhattuna on jotain aivan muuta kuin keskustelu.

Mielipidekeskustelu on tärkeä asia yhteiskunnan koossa pysymisen kannalta, ja jos se menettää tyhmyyksissään uskottavuutensa, pieni määrä muslimiterroristeja on ongelmista pienimpiä, sillä joutuessaan kommunikoimaan keskenään todellisessa maailmassa, suomalaiset muuttuvat pian vihamielisiksi.

Työssä ja julkisissa tiloissa noudatetaan julkisen keskustelun tarjoamia käyttäytymismalleja, ja vapaa-aika vietetään mielellään omissa piireissä, koska muiden kanssa toimeen tuleminen ilman naamioita on vaikeaa. Lomakohteetkin valitaan mielellään siten, ettei joudu olemaan ihan kenen tahansa seurassa.

Terroristit ymmärtävät nämä asiat ja iskevät mielellään siellä, missä toimitaan naamioiden avulla. Usko niihin laskee ja yhteiskunta alkaa pirstoutua, mutta suomalaiset eivät käsitä näitä asioita ollenkaan vaan yrittävät suhtautua iskuihin kuin ne olisivat vain jotain, mistä voi puhua älyttömiä kaikessa rauhassa. Naamioiden uskottavuuden vähetessä keskustelu muuttuu riitaisammaksi, joten vaikuttaa siltä kuin se hallitsisi tilannetta, vaikka tosiasiassa pieni määrä ihmisiä on muuttamassa yhteiskunnan kaaokseksi omista syistään.

Terroristien käyttämä sotilaallinen ajattelutapa on niitä asioita, joista suomalaiset ovat luoneet keskustelemalla omanlaisiaan käsityksiä. Hölmöilyä ihaillaan niin paljon, että kaiken tulee olla kuin kiipeäisi perse edeltä puuhun, ja uhkien etsiminen on normaalia mielipidekeskustelua, jossa onnistutaan tavoittamaan mitään todellista varsin harvoin. Niinpä terroristit voivat toimia varsin vapaasti kantaväestön katsellessa toiseen suuntaan ja kehitellessä kummallisia mielipiteitä siitä, miten ääri-islamin kanssa on mahdollista toimia.

Varmaan heidät saadaan jotenkin mukaan homoparaateihin ja kannattamaan feminismiä kun kokeneet keskustelijat ja koulutetut asiantuntijat osaavat muodostaa tällaisia mielipiteitä.

Ääri-islam on tullut niin kaukaa, etteivät suomalaiset ymmärrä sitä ollenkaan, koska siihen liittyvä ajattelutapa on liian erilainen. Muslimit ovat heidän mielestään jotenkin yksinkertaisia ja tututkin käyttäytymismallit vaikuttavat jotenkin käsittämättömiltä, koska ne ovat osa kummalista kokonaisuutta.

Marttyyrit ovat suomalaisille erittäin tärkeitä, koska heidän avullaan pystytään puhumaan mielipiteistä kauan ja painokkaasti. Taipumus tähän on niin voimakas, että sitä yritettiin kauan pitää aisoissa, mutta tasavaltaan siirtyminen vapautti sen ja sodissa kuolleet alettiin haudata kummallisiin pyhätöihin. Ne pyrkivät olemaan kolkkoja ja ne tuovat mieleen jonkinlaisen kiitoradan, josta pääsee toiseen maailmaan. On myös tärkeää voida sytyttää iso tuli rituaaleja varten.

Äärimusliminen vastaava toiminta on tähän verrattuna hyvin hillittyä, mutta suomalaisille se on lähinnä merkki siitä, että nämä ovat jotenkin vähän yksinkertaisia eikä heidän suhteensa tarvitse olla varuillaan, joten näiden on varsin helppo purkaa kaikki se vähä, mitä sankarihautausmaiden huokuman tunnelman kurissa pitämiseksi on olemassa.

Toki se ei ole suomalaisille lainkaan vastenmielinen ajatus ja äärimuslimeja selvästi halutaan lisää siksi, että he kehittelisivät tilannetta tähän suuntaan, mutta lopputuloksen suunnittelu puuttuu kokonaan. Suomalaiset keskustelevat siitä omissa piireissään ja ovat yhtä oikeassa kuin tavallisestikin, terroristit voivat saavuttaa haluamansa varsin vähällä väellä ja pienellä vaivalla.

Jossain kaukana ollaan iloisia siitä, että se liberalismi, jota suomalaiset haluavat levittää islamilaiseenkin maailmaan, on saatu vaikuttamaan huonolta vaihtoehdolta.

*

Teeskenteleminen on suomalaisille taidoista tärkein ja se näkyy parhaiten tärkeissä asioissa. Huippu-urheilu ja varsinkin hiihto kuuluu näihin asioihin, koska suomalaisen on helppo ymmärtää, että joku on muita parempi, koska hän jaksaa hiihtää kovempaa vauhtia.

Kansainvälistä menestystä on alusta saakka pyritty saamaan käyttämällä dopingia rohkeammin kuin muut ja teeskentelemällä, että suomalaiset ovat poikkeuksellisen rehellisiä. Maastohiihtojoukkueen käryttyä järjestelmällisestä dopingin käytöstä Lahdessa 2001 on ollut päällä jo yli kuudentoista vuoden ajan sellainen pettymys ja kärsimysnäytelmä, että hetkittäin voi melkein unohtua, että sama kansa menestyi hiihdossa ennen dopingin kieltämistä käyttämällä amfetamiinia enemmän kuin muut uskalsivat. Annokset mietittiin sen mukaan, että pääasia on, että pysyy sen verran tolkuissaan, että tajuaa tulleensa maaliin.

Suomalaiset ovat näissä asioissa erittäin sitkeitä ja näyttävät dopingista puhuttaessa surkeilta siihen asti, että sitä uskalletaan alkaa käyttää hiihdossa enemmän kuin muut ja jäädään taas kiinni.

Myös turvallisuuspolitiikka noudattaa samaa logiikkaa. Ensin fuskataan ja sitten aletaan näyttää surkeilta.

Islamilaiseen terrorismiin reagoitiin ennalta väittämällä, ettei se tule koskaan Suomeen, sillä se oli helpoin tapa vaikuttaa poikkeuksellisen viisaalta. Täysin järjettömän oletuksen päälle oli niin helppoa kyhätä omia teorioita, että jokainen halukas pääsi leikkimään asiantuntijaa.

Kun mielenkiinto islamilaista terrorismia kohtaan alkoi kasvaa Suomen muslimiväestön keskuudessa, keksittiin, että todellinen uhka olikin Venäjä. Näin päästiin tavoittelemaan mainetta ja kunniaa etsimällä mystisiä hybridiuhkia, joita normaalijärkinen ihminen ei kyennyt näkemään, vaikka Venäjä uudisti tässä välissä propagandakoneistoaan ja lakkautti suomenkieliset palvelut kannattamattomina. Ensimmäisen iskun tapahduttua turvauduttiin sitten kriisitilanteen aikaiseen käyttäytymismalliin eli alettiin näyttää surkeilta.

Suomalaisille on ominaista innostua hössöttämään jotain kohottaakseen arvoaan nokkimisjärjestyksessä. Asiasisällöllä tai sen ymmärtämisellä ei ole lainkaan merkitystää, koska työelämä on vain jotain, mitä ryöstöviljellään, jotta yksilöt saisivat haluamansa, kuten lisää tuloja ja sosiaalista statusta.

Vuosituhannen vaiheessa hössötettiin talouden painopisteen siirtymisestä Kaukoitään, ja sen jälkeisestä kehityksestä näkee selvästi, ettei sitä käsitetty ollenkaan, sillä talouselämän arveltiin kuitenkin tarjoavan jotenkin jatkuvaa kasvua, josta hössöttämällä torjuttiin sellaiset väitteet, joissa lähdettiin siitä, että talouden painopisteen siirtyminen merkitsisi köyhempiä aikoja länsimaille. Kaikki oli olevinaan hyvin kun syntymälahjana saatu typeryys hyödynnettiin kunnolla.

Aivan samalla tavalla on mahdollista hössöttää siitä, että Suomi on ankaran venäläisen vaikuttamisen kohteena ilman, että siitä näkyisi merkkiäkään yhtään missään, sillä kyse on vain siitä, että kyvyttömät ihmiset pyrkivät luomaan uraa omille taipumuksilleen sopivalla tyylillä.

Suomalaiset voivat pyörittää teatteriaan kaikessa rauhassa, sillä muille tulee varsin pian selväksi, ettei heidän asioihinsa kannata sekaantua ollenkaan. Mitään järjellistä ei saada aikaiseksi eikä mikään koskaan oikeasti muutu.

Julkisesta keskustelusta näkyy, ettei muita kiinnosta ollenkaan, kuoleeko suomalaisia iskuissa vain ei, koska siitä puuttuu järjellinen sisältö kokonaan. On vain onnenonkijoita yrittämässä kohottaa omaa arvoaan puhumalla outoja.

Suomalaisien tapa järjestäytyä on sellainen, että aina yritetään varmistaa ensimmäiseksi äärettömän typerien ja omahyväisien henkilöiden asema. Osaamista vierastetaan, koska jos sitä on liikaa, se alkaa vaikuttaa päätöksentekoon, ja tästä syystä etsitään mielellään henkilö, joka osaa mahdollisimman paljon, jotta muilla olisi vastassa vain yksi henkilö. Usein hänet onnistutaan suututtamaan ja hänen lähdettyään muilla on vakava ongelma, mutta typerien ja omahyväisien henkilöiden asemasta ei silti mielellään tingitä, koska he edustavat suomalaisuutta aidoimmillaan.

Tiedonvälitys pyrkii noudattamaan samaa logiikkaa ja sen johdosta sillä harvemmin on mitään järjellistä sisältöä.

Siinä vaiheessa kun tiedonvälitys alkoi keskittyä muualla yhä harvempiin käsiin, pelättiin hirveästi, että se johtaisi laadun kohenemiseen ja ikävä kehitys leviäisi Suomeenkin, mutta kun se johtikin laadun heikkenemiseen ja ulkomaiset tiedotusvälineet keksivät, että Suomessa taso on vieläkin alempana, tultiinkin iloisiksi, koska mitään uhkaa ei ollutkaan ja oltiin taas vaihteeksi hyviä jossain.

Terroristin näkökulmasta katsottuna tilanne on aivan loistava, koska isku tekee julkiseen keskusteluun täsmälleen sellaisen vaikutuksen kuin on tarkoituskin. Alkaa typeryksien välinen kinaaminen, joka heikentää kansan yhtenäisyyttä.

Suomessa kansan yhtenäisyydestä on luovuttu ajat sitten, koska politiikan kautta täytyy päästä kohottamaan omaa arvoaan ja olemaan niin juuri typerä kuin millaiseksi on sattunut syntymään. Kansallishenki on niin suuri mörkö, että jo pelkkä sen mainitseminenkin aiheuttaa voimakkaan vastareaktion, sillä typerykset ovat tottuneet siihen, että he voivat sotkea asiat kaikessa rauhassa ja käyttää ongelmia hyväkseen teeskentelemällä, että he voivat tarjota jotain parempaa.

Näin ISIS, joka saa lisää taistelijoita vastakkainasettelusta, on sitten kiinnostunut Suomesta, jossa hajoamiskehitys on politiikassa kaikkein pyhin asia. Syyriaan lähti taistelemaan suhteellisesti ottaen suurempi osa muslimeista kuin mistään muusta maasta jo ennen kuin iskut alkoivat, ja niiden alettua virta vain kasvaa, mikä on luonnollisesti myönteinen asia ISIS:lle, koska se tarvitsee lisää väkeä paikatakseen kärsimiään tappioita.

Jos ongelmalle haluttaisiin tosissaan tehdä jotain, niin jouduttaisiin hankalaan tilanteeseen, jossa Suomi on varoittava esimerkki, josta kaikkein viimeiseksi kannattaa ottaa mallia, joten sille ei sitten voida tehdä mitään järjellistä, jotta typerykset voivat jatkaa itsensä esille tuomista.

Koska suomalaiset pyrkivät hyödyntämään terrorismia hyvin samankaltaisesti kun terroristitkin, ongelmaa setvimään tarvittaisiin rehellisiä ihmisiä ja se taas ei sovi kenellekään. Suomalaiset eivät halua keskustella typerästä juonittelustaan ja rehellinen ihminen löytää heidän keskuudessaan itsensä tilanteesta, jossa hänelle muka sopii valehdella päin naamaa, mutta hän ei saa valehdella muille, koska suomalaiset ymmärtävät, että hänen tapansa olla olemassa merkitsee sitä, että häntä pitää saada käyttää hyväksi.

Rehellinen ihminen tajuaa nopeasti, ettei suomalaisilla ole mitään merkitystä ja joko lähtee pois tai opettelee valehtelemaan näitä paremmin, mikä ei ole vaikeaa, sillä näitä on tavattoman helppo huijata ja huijauksen paljastuminen on helppo tilanne, koska suomalainen yrittää mielellään pelastaa kasvonsa teeskentelemällä, ettei hän ole tajunnut, että häntä on huijattu, ja seuraava vaihtoehto on uhkaileminen, jonka tulokset on haaveiltu etukäteen, joten ei ole tarvinnut miettiä, uskaltaisiko uhkauksen jopa toteuttaa, minkä johdosta uhkaus mielellään unohdetaan, jollei kohde katso tarpeelliseksi alistua uhkaajan tahtoon.

On helppo nähdä, että huijarilla on erittäin hyvät toimintamahdollisuudet suomalaisessa yhteiskunnassa, joten ei ole mitään syytä elätellä sellaista käsitystä, että suomalaiselle johtamistaidolle olisi pakko alistua vaan siihen voi suhtautua samoin kuin muuhunkin vakavasti häiriintyneiden ihmisien toimintaan.

Suomalaisille älykkyys on pelkästään sitä, että osaa keksiä nopeasti, mitä missäkin tilanteessa kannattaa valehdella. Heiltä puuttuu kyky tajuta asiayhteyksiä, mikä näkyy selvästi siinä, että heillä on kehitysmaissakin esiintyvä halu taantua luonnontilaan, mutta kehitysmaalaisista poiketen eivät kykene tajuamaan, että se merkitsee köyhyyttä. Suomalaiset yrittävät nyppiä pullasta kaikki rusinat ja kuvittelevat varsin optimistisesti, että typerät johtajat kykenevät takaamaan jatkuvan talouskasvun, mikä on jo niin tyhmää, ettei Afrikassa tulla koskaan pääsemään samalle tasolle.

Samalla tavalla suomalaiset voivat puhua vakavissaan, että mielipiteenvapaus on sitä, että epämiellyttävät mielipiteet kielletään, koska täysin vastakkaisien asioiden välillä ei huomata olevan mitään yhteyttä, ja terrorismin vastaiset toimet voivat olla tehokkaita huolimatta siitä, ettei niitä oikeastaan ole kun niistä käytävä keskustelu johtaa toimenpiteiden sijaan erimielisyyksiin. Kaikki vaikuttaa olevan mahdollista kun ei kykene pysty näkemään yksinkertaisiakaan asiayhteyksiä, joten suomalaisien on helppo olla vakuuttuneita siitä, että he ovat hyviä kaikessa, mihin ryhtyvät, vaikka jo pelkkä ryhtyminen voi olla suunnattoman vaikeaa.

Jos suomalaista haluaa petkuttaa, tarvitsee vain huomata, mitä hän haluaa, ja tarjota hänelle jotain, minkä hän voi kytkeä siihen sumeissa aivoissaan, ja rehellinen ihminen kykenee tähän vallan mainiosti tajuttuaan olevansa tekemisissä perusluonteeltaan vihamielisen elämänmuodon kanssa, mihin ei paljon tarvita, koska Suomesta ei löydy yhtään puoluetta, jonka raha-asiat kestäisivät päivänvaloa, ja ne kaikki esittelevät sitä yhtä ja samaa puhtoista julkisivua, jonka suomalaiset osaavat luonnostaan teeskennellä.

Odotettavissa on, että muodostetaan organisaatioita taistelemaan terrorismia vastaan, ja ne yrittävät jonkin aikaa loistaa tehokkuudellaan, mutta koska siitä ei tule mitään, ne löytävät tyypillisen suomalaisen toimintastrategian ja alkavat pahentaa tilannetta päästäkseen kitisemään, että niiden kuuluu saada sitä ja tätä, jotta tärkeät typerykset saisivat lisää valtaa ja alaisia.

Oma kehitys kohti sisällissotaa kuitenkin alkaa jossain vaiheessa rajoittaa terrorismia, sillä muslimeilla ei ole mitään syytä jäädä sen jalkoihin. Kun on kerran lähtenyt pakolaiseksi, voi tehdä sen helposti toistamiseenkin.

*

Ääri-islamiakin vaikeampi asia suomalaisille on se, että Lähi-itä on erilainen paikka kuin Suomi, koska siellä elää erilaisia kansoja, joilla on erilaiset tavat.

Tämän ymmärtäminen on vaikeaa länsimaissa ylipäätään, minkä johdosta ne sekaantuvat mielellään Lähi-idän asioihin. Kansat soittavat toisilleen poskea siten, että se vaikuttaa länsimaisista ihmisistä äärimmäisen vihamieliseltä, vaikka tosiasiassa se on normaalia ulkopolitiikkaa. Väärinkäsityksen takia sitten aletaan manipuloida Lähi-idän sotia ja tehdään toinen virhe, sillä Lähi-idässä ei sodita kuten länsimaissa, joissa on normaalia panna paikat tasaisiksi ja tappaa ihmisiä turhan takia.

Lähi-idässä rakennuskanta uusiutuu paljon hitaammin kuin länsimaissa, mutta se tulkitaan länsimaissa vain oireeksi siitä, että koko paikka pitäisi hävittää, jotta päästäisiin rakentamaan uutta tilalle, mikä on sitten johtanut siitä, että Lähi-idässä ollaan melko yksimielisiä siitä, että tietyt länsimaat pitäisi hävittää, jotta siellä voitaisiin sotia omalla tyylillä, jota sikäläiset ihmiset pitävät sivistyneempänä vaihtoehtona.

Sotahullut harventavat toisiaan harvaanasutummilla seuduilla siihen saakka, että into alkaa hiipua, ja sen jälkeen neuvotellaan jonkinlainen sopimus ja palataan arkeen.

Kulissien takana vihollisetkin myyvät toisilleen ydinaseteknologiaa, koska ydinaseiden käyttäminen naapureita vastaan on vieras ajatus. Israelia lukuun ottamatta ne eivät ole kovin kiinnostuneita edes hankkimaan uusimpia aseita, koska tuhoamiskyky ei vain ole tärkeää, ja Israelkin on kiinnostunut uusista aseista lähinnä siksi, että sillä on paljon vihollisia.

Lähi-idän maiden toiminta länsimaissa lisääntyy koko ajan, koska ne ovat uhka kaikille, mutta länsimaissa sitä ei osata pitää uhkana, sillä tuhoamissotien vieminen sinne koetaan palvelukseksi. Se, että Lähi-idässä ei olla kiinnostuttu ISIS:n tuhoamisesta vaan keskitytään pääsemään eroon länsimaiden luomuksista, jotka ovat tappamassa ja tuhoamassa länsimaisella tyylillä, on käsittämätöntä, koska ISIS on uhka länsimaiden suunnitelmille.

Suomessa ollaan näissä asioissa vielä tavallistakin yksinkertaisempia ja Lähi-idän tilannetta seurataan kuin joitakin urheilukisoja, joiden lajeista kaikki ovat tietävinään paljon, mutta harva tietää niistä oikeasti yhtään mitään. Riittää kun joku viihdemaailmassa vaikuttava sekakäyttäjä, joka ei ole nähnyt selvää päivää vuosikymmeniin, sanoo jotain näsäviisasta, ja suomalaisilla on äkkiä uusia ajatuksia. Niiden avulla voi kehitellä jotain suunnattoman typerää, jolla Lähi-idän asiat muka saataisiin kerralla kuntoon.

Se, että suomalaiset olisivat jotenkin Lähi-idän vihollinen, ei käy edes mielessä, koska suomalaisella on mielestään oikeus puuttua muiden asioihin ja häntä suututtaa se, etteivät kansan valitsemat johtajat ole kovinkaan innoissaan heidän päähänpistoistaan, koska he tietävät jo, ketkä olisivat vastuussa kun hommat menisivät poskelleen.

Suomalaisien suunnaton typeryys ja kyvyttömyys kantaa vastuuta haluamisistaan onkin tässä tilanteessa heidän suurin vahvuutensa, sillä länsimaiden kannattaa nyt sekaantua Lähi-idän asioihin mahdollisimman vähän. Israelilaiset peittelevät arabien puuhia länsimaissa ja päinvastoin, eikä se, että toisilleen huutelevat kansat voisivat tehdä yhteistyötä yhteisen vihollisen suhteen, ole käsityskyvyn rajoissa kun kyseessä on kansa, joka ei edes osaa hankkia liittolaisia.

Vertailukohteena voidaan käyttää ruotsalaisia, jotka työntävät nokkansa muiden asioihin paljon rohkeammin. He tyrkyttävät Lähi-itään sekavaa vallankumousideologiaa, jonka olisi tarkoitus hävittää vanha, että sen tilalle päästäisiin tekemään uutta, ja tukevat terrorismia, mutta kuitenkaan he eivät näe tarpeelliseksi varautua millään tavalla vastareaktioon, sillä heidän mielestään Lähi-idässä elää typeriä ruskeita ihmisiä, jotka eivät voi osata tehdä mitään paremmin kuin he.

Ruotsalaiseen yhteiskuntaa soluttautuminen on tehty mahdollisimman helpoksi, sillä riittää kun edes vaivautuu valehtelemaan jotain. Vääriä papereita ei tarvita, koska riittää, että väittää niiden kadonneen matkalla, ja ikänsä ja kansallisuutensa voi valehdella melko vapaasti.

Luottamusta voi herättää helposti sillä, että on olevinaan sitä mieltä, että noin tuhat vuotta vanha kansa, joka on valehdellut itselleen kunniakkaan historian, olisi jotain erikoista, ja olemalla ihmettelemättä ääneen sitä, että tasavertaisuus on olevinaan sitä, että maahanmuuttaja tekee pienellä palkalla ikävää työtä, johon ruotsalainen ei halua sekaantua ollenkaan. Samoin on oltava sitä mieltä, että ruotsalaiset ovat rauhantahtoinen esimerkkikansa, vaikka he ovat keskenään vihamielisiä ja ahdasmielisiä, mutta tällainen ei ole mitenkään vaikeaa, sillä ruotsalaiset ovat tavattoman huonoja teeskentelemään ja se riittää loistavasti heidän tarpeisiinsa.

Lähi-idässä soluttautumiseen vaaditaan ammattitaitoa, mutta ruotsalaisien omahyväisyys estää tajuamasta, että sieltä voisi tulla soluttautujia Ruotsiin. Joku varmaankin jotenkin huomaisi vihamieliset aikeet, vaikka ammattirikollisetkin pääsevät tulemaan aika vapaasti eikä sekään ole johtanut muuhun kuin siihen, että ruotsalaiset käyttävät heidän läsnäoloaan hyväksi keskinäisessä riitelyssään. Määrän lisääntyminen on vain hyvä asia, koska ainekset riittävät yhä raivokkaampiin riitoihin.

Tilanne on kokonaisuudessaan sellainen, että Lähi-itä voi puuhata Ruotsissa täysin vapaasti sitä, mitä Ruotsi puuhaa Lähi-idässä. Tarvitsee vain poimia ruotsalaisesta yhteiskunnasta tarkoitukseen sopiva vallankumousideologia, jolla sen väestö saadaan hävittämään kaiken nykyisen voidakseen tehdä tilalle jotain uutta, ja Ruotsi ei vähään aikaan harrasta samaa Lähi-idässä.

Tyhmän ei kannata hankkia yletöntä määrää itseään älykkäämpiä vihollisia, joten suomalaisille on hyötyäkin siitä, etteivät he saa ulkopolitiikkaansa toimimaan juuri ollenkaan ja ovat liian riitaisia muuttamaan maansa yhtä merkittäväksi terroristien tukialueeksi kuin ruotsalaiset.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s