Uhka pöndeltä

Kaupunki on yhteiskunnan hermokeskus ja sen toiminnan ylläpitämiseksi tarvitaan runsaasti sääntöjä ja väestö, joka osaa noudattaa sääntöjä.

Maalaisien näkökulmasta se on vieras paikka joka pitäisi muuttaa tutummaksi, minkä johdosta kaupunkilaisien oleskelua kaupungeissa on perinteisesti valvottu tarkasti. Hyvä käytäntö tuntuu olevan se, että päivällä voi tulla torille myymään tuotteitaan, mutta torin ulkopuolelle ei ole hirveästi asiaa ja illalla pitää poistua, sillä pitkäikäiset sivilisaatiot ovat toimineet näin.

Jos näiden annetaan asettua kaupunkeihin asumaan, ollaan pian siinä tilanteessa, että nämä alkavat muuttaa sitä maaseuduksi. Säännöt ahdistavat ja niistä täytyy päästä eroon, jotta voidaan taantua metsäläisiksi.

Tälle on keksitty historian varrella runsaasti tekosyitä, mutta kaava on aina sama: sivistyksestä pitää päästä eroon ja sitten aletaan ajatella maalaisjärjellä. Olosuhteista ja maalaisien laadusta riippuu, mihin tämä johtaa. Parhaimmillaan huono valta vaihtuu parempaan ja pitemmälle kehittynyt kansa voi huomata tehneensä virheen ja korjata sen, mutta kippareilla se merkitsee röheltämisen vapauttamista, koska siitä on sitä jotain, mitä pitää saada.

Muun väestön määrästä riippuu, kuinka paljon häiriöitä kaupunkikulttuuri kestää, ja koska kipparit ovat mielellään olevinaan parempia kuin muut, heille syntyy helposti hallitsematon tilanne. Tapahtumien etenemisen nopeus tulee yllätyksenä ja seuraukset ovat sattumanvaraisia.

Julkiset paikat ovat kaupunkien heikoin kohta, sillä on tärkeää, että niillä noudatetaan sääntöjä, jotka ylläpitävät sivistynyttä yhteiskuntaa, mutta niitä on niin paljon, että maalaiset voivat muuttaa niistä osan kaaoksen siemeniksi ilman, että siitä olisi heti haittaa. Jossain vain ei voi liikkua enää niin kuin ennen, koska maalaiset ovat tuoneet sinne oman kulttuurinsa.

Tässä vaiheessa tilan valtaamisen lopettaminen kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla vaikuttaa hätävarjelun liioittelulta, mutta jos sitä ei tehdä, maalaiskulttuuri alkaa levitä ja kaupungin luonne muuttuu epäedulliseen suuntaan. Maalaiset alkavat luulla itsestään liikoja ja heille annetaan periksi, jotta he eivät innostuisi valtaamaan tilaa omalle kulttuurilleen.

Nykyajan vitsaus ovat demokratiamielenosoitukset, joista ei ole koskaan seurannut muuta kuin haittaa. Kiinassa Tiananmenin aukion tilanvaltaaminen tukahdutettiin lähestulkoon asianmukaisesti, mutta sitä peiteltiin kuitenkin liikaa, joten syntyi sellainen vaikutelma, että oli väärin ajaa leirin yli panssarivaunuilla, koska mielenosoittajia ei saatu poistumaan puhumalla järkeä, vaikka Kiina sijaitsee marxilaisella vyöhykkeellä, jossa tällaisiin tilanteisiin kannattaa puuttua nopeasti ja tehokkaasti.

Näin maalaiset saivat pitää toivon siitä, että kaupunkikulttuuri saataisiin syrjäytettyä, ja Kiina muuttui epävakaaksi.

Samoihin aikoihin Itä-Euroopassa valmistauduttiin siirtymään demokratiaan, ja maalaiset aloittivat demokratiamielenosoitukset heti kun ei ollut pelättävissä, että armeija tulee ja ampuu äänekkäimmät yksilöt ja vie loput vankileireille. Maalaisille totuus on hyvinkin tulkinnanvarainen asia, joten mielenosoitukset olivat olevinaan sankaritarina, jossa terve maalaisjärki voitti diktatuurin suojeleman kaupunkikulttuurin.

Kehitys lähti sen jälkeen huonoon suuntaan, koska maalaisjärki sai liikaa tilaa. Puskarosvot saivat kahmittua valtaa ja omaisuutta ja muut maalaiset tulivat tyytymättömiksi, mikä on vain pahentanut tilannetta, sillä maalaisien ensisijainen keino pyrkiä muuttamaan tilannetta on demokratiamielenosoitus, joka pilaa senkin vähän myönteisen kehityksen, joka politiikalla on saavutettu.

Tämä on ollut omiaan vahvistamaan Kiinassa syntynyttä väärinkäsitystä ja demokratiamielenosoitusta pidetään kautta maailman helppona keinona saavuttaa jotain parempaa.

Lähi-idässä demokratiamielenosoituksille ei tehty mitään ja sen takia se joko on kaaoksessa tai ajautumassa kaaokseen, sillä yhteiskunta paljasti, ettei sillä ole mitään sitä vastaan, että maalaiset valtaavat kaupungit, mikä johti maalaisien väliseen valtataisteluun.

Kun kaaos alkaa, kaupunkilaiset lähtevät maasta, koska sota ei ole heitä varten eikä armeija tai mikään muukaan aseistettu maalaisryhmittymä luota heihin niin paljon, että haluaisi heitä riveihinsä, joten kaaos kehittyy nopeasti jos ja kun se pääsee alkamaan. Maalaiset taantuvat nopeasti barbaareiksi ja haluavat pysyäkin sellaisina.

Ukrainan tapauksessa on saavutettu merkillinen tilanne, jossa näitä mielenosoituksia on ollut niin paljon, että valtarakenne on siirtynyt maalaisille ja ainoa myönteinen seikka on se, että valtion uskottavuus on kaupunkilaisien silmissä nollassa ja maalaiset ovat niin kiinni korruptiossa ja keskinäisissä valtataistelussaan, että yhteiskunnan romahtaminen on lähellä. Se ei pysty järjestäytymään palvellakseen maalaisjärkeä, mutta täydellinen kaaos voi seurata siitäkin, ettei se pysty järjestäytymään palvelemaan mitään muutakaan tarkoitusta.

On kokonaan suurvalloista kiinni, mitä siellä tapahtuu, mutta onneksi siellä on runsaasti tilaa toimia, koska kansa ei halua antaa valtiolle sellaista vaikutelmaa, että se haluaisi osallistua sen järjestämään toimintaan.

Demokratiamielenosoitusten vaarallisuus jää helposti näkemättä, sillä lyhyt paikallaan pysyvä mielenosoitus tai marssi kohentaa maaseudulta tulleen väestön mielialoja ja tekee heidät sopeutuvammiksi. Myöskään jotain tarkasti määriteltyä tarkoitusta edistävä mielenosoitus ei ole uhka sivilisaatiolle, koska niillä ei pyritä muuttamaan kaupunkeja sellaisiksi, että maalaiset tuntisivat niissä olonsa kodikkaaksi. Vain demokratia, tai millä nimikkeellä maalaisien mielenmaisemia kutsutaankaan, muuttaa mielenosoituksen joukkotuhoaseeksi.

Pitkät tai usein toistuvat mielenosoitukset taas antavat maalaisille sellaisen kuvan, että kaupungit voisivat olla kodikkaampiakin paikkoja.

Asunnottomat kaupunkilaiset voivat asua kaduilla vaikka vuosia ilman, että se olisi uhka sivilisaatiolle, joten maalaisiin sisältyviä riskejä ei välttämättä ymmärretä. Niiden näkeminen edellyttää maalaisien ja kaupunkilaisien välisien erojen ymmärtämistä, ja maalaisia toimii runsaasti opetusalalla ja tiedonvälityksen parissa, erot täytyy opetella näkemään itse eikä riittävän moni tee sitä.

Tästä syystä on mahdollista, että demokratiamielenosoituksia pidetään myönteisenä asiana, josta voi seurata jotain hyvää.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s