Uhka pöndeltä

Kaupunki on yhteiskunnan hermokeskus ja sen toiminnan ylläpitämiseksi tarvitaan runsaasti sääntöjä ja väestö, joka osaa noudattaa sääntöjä.

Maalaisien näkökulmasta se on vieras paikka joka pitäisi muuttaa tutummaksi, minkä johdosta kaupunkilaisien oleskelua kaupungeissa on perinteisesti valvottu tarkasti. Hyvä käytäntö tuntuu olevan se, että päivällä voi tulla torille myymään tuotteitaan, mutta torin ulkopuolelle ei ole hirveästi asiaa ja illalla pitää poistua, sillä pitkäikäiset sivilisaatiot ovat toimineet näin.

Jos näiden annetaan asettua kaupunkeihin asumaan, ollaan pian siinä tilanteessa, että nämä alkavat muuttaa sitä maaseuduksi. Säännöt ahdistavat ja niistä täytyy päästä eroon, jotta voidaan taantua metsäläisiksi.

Tälle on keksitty historian varrella runsaasti tekosyitä, mutta kaava on aina sama: sivistyksestä pitää päästä eroon ja sitten aletaan ajatella maalaisjärjellä. Olosuhteista ja maalaisien laadusta riippuu, mihin tämä johtaa. Parhaimmillaan huono valta vaihtuu parempaan ja pitemmälle kehittynyt kansa voi huomata tehneensä virheen ja korjata sen, mutta kippareilla se merkitsee röheltämisen vapauttamista, koska siitä on sitä jotain, mitä pitää saada.

Muun väestön määrästä riippuu, kuinka paljon häiriöitä kaupunkikulttuuri kestää, ja koska kipparit ovat mielellään olevinaan parempia kuin muut, heille syntyy helposti hallitsematon tilanne. Tapahtumien etenemisen nopeus tulee yllätyksenä ja seuraukset ovat sattumanvaraisia.

Julkiset paikat ovat kaupunkien heikoin kohta, sillä on tärkeää, että niillä noudatetaan sääntöjä, jotka ylläpitävät sivistynyttä yhteiskuntaa, mutta niitä on niin paljon, että maalaiset voivat muuttaa niistä osan kaaoksen siemeniksi ilman, että siitä olisi heti haittaa. Jossain vain ei voi liikkua enää niin kuin ennen, koska maalaiset ovat tuoneet sinne oman kulttuurinsa.

Tässä vaiheessa tilan valtaamisen lopettaminen kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla vaikuttaa hätävarjelun liioittelulta, mutta jos sitä ei tehdä, maalaiskulttuuri alkaa levitä ja kaupungin luonne muuttuu epäedulliseen suuntaan. Maalaiset alkavat luulla itsestään liikoja ja heille annetaan periksi, jotta he eivät innostuisi valtaamaan tilaa omalle kulttuurilleen.

Nykyajan vitsaus ovat demokratiamielenosoitukset, joista ei ole koskaan seurannut muuta kuin haittaa. Kiinassa Tiananmenin aukion tilanvaltaaminen tukahdutettiin lähestulkoon asianmukaisesti, mutta sitä peiteltiin kuitenkin liikaa, joten syntyi sellainen vaikutelma, että oli väärin ajaa leirin yli panssarivaunuilla, koska mielenosoittajia ei saatu poistumaan puhumalla järkeä, vaikka Kiina sijaitsee marxilaisella vyöhykkeellä, jossa tällaisiin tilanteisiin kannattaa puuttua nopeasti ja tehokkaasti.

Näin maalaiset saivat pitää toivon siitä, että kaupunkikulttuuri saataisiin syrjäytettyä, ja Kiina muuttui epävakaaksi.

Samoihin aikoihin Itä-Euroopassa valmistauduttiin siirtymään demokratiaan, ja maalaiset aloittivat demokratiamielenosoitukset heti kun ei ollut pelättävissä, että armeija tulee ja ampuu äänekkäimmät yksilöt ja vie loput vankileireille. Maalaisille totuus on hyvinkin tulkinnanvarainen asia, joten mielenosoitukset olivat olevinaan sankaritarina, jossa terve maalaisjärki voitti diktatuurin suojeleman kaupunkikulttuurin.

Kehitys lähti sen jälkeen huonoon suuntaan, koska maalaisjärki sai liikaa tilaa. Puskarosvot saivat kahmittua valtaa ja omaisuutta ja muut maalaiset tulivat tyytymättömiksi, mikä on vain pahentanut tilannetta, sillä maalaisien ensisijainen keino pyrkiä muuttamaan tilannetta on demokratiamielenosoitus, joka pilaa senkin vähän myönteisen kehityksen, joka politiikalla on saavutettu.

Tämä on ollut omiaan vahvistamaan Kiinassa syntynyttä väärinkäsitystä ja demokratiamielenosoitusta pidetään kautta maailman helppona keinona saavuttaa jotain parempaa.

Lähi-idässä demokratiamielenosoituksille ei tehty mitään ja sen takia se joko on kaaoksessa tai ajautumassa kaaokseen, sillä yhteiskunta paljasti, ettei sillä ole mitään sitä vastaan, että maalaiset valtaavat kaupungit, mikä johti maalaisien väliseen valtataisteluun.

Kun kaaos alkaa, kaupunkilaiset lähtevät maasta, koska sota ei ole heitä varten eikä armeija tai mikään muukaan aseistettu maalaisryhmittymä luota heihin niin paljon, että haluaisi heitä riveihinsä, joten kaaos kehittyy nopeasti jos ja kun se pääsee alkamaan. Maalaiset taantuvat nopeasti barbaareiksi ja haluavat pysyäkin sellaisina.

Ukrainan tapauksessa on saavutettu merkillinen tilanne, jossa näitä mielenosoituksia on ollut niin paljon, että valtarakenne on siirtynyt maalaisille ja ainoa myönteinen seikka on se, että valtion uskottavuus on kaupunkilaisien silmissä nollassa ja maalaiset ovat niin kiinni korruptiossa ja keskinäisissä valtataistelussaan, että yhteiskunnan romahtaminen on lähellä. Se ei pysty järjestäytymään palvellakseen maalaisjärkeä, mutta täydellinen kaaos voi seurata siitäkin, ettei se pysty järjestäytymään palvelemaan mitään muutakaan tarkoitusta.

On kokonaan suurvalloista kiinni, mitä siellä tapahtuu, mutta onneksi siellä on runsaasti tilaa toimia, koska kansa ei halua antaa valtiolle sellaista vaikutelmaa, että se haluaisi osallistua sen järjestämään toimintaan.

Demokratiamielenosoitusten vaarallisuus jää helposti näkemättä, sillä lyhyt paikallaan pysyvä mielenosoitus tai marssi kohentaa maaseudulta tulleen väestön mielialoja ja tekee heidät sopeutuvammiksi. Myöskään jotain tarkasti määriteltyä tarkoitusta edistävä mielenosoitus ei ole uhka sivilisaatiolle, koska niillä ei pyritä muuttamaan kaupunkeja sellaisiksi, että maalaiset tuntisivat niissä olonsa kodikkaaksi. Vain demokratia, tai millä nimikkeellä maalaisien mielenmaisemia kutsutaankaan, muuttaa mielenosoituksen joukkotuhoaseeksi.

Pitkät tai usein toistuvat mielenosoitukset taas antavat maalaisille sellaisen kuvan, että kaupungit voisivat olla kodikkaampiakin paikkoja.

Asunnottomat kaupunkilaiset voivat asua kaduilla vaikka vuosia ilman, että se olisi uhka sivilisaatiolle, joten maalaisiin sisältyviä riskejä ei välttämättä ymmärretä. Niiden näkeminen edellyttää maalaisien ja kaupunkilaisien välisien erojen ymmärtämistä, ja maalaisia toimii runsaasti opetusalalla ja tiedonvälityksen parissa, erot täytyy opetella näkemään itse eikä riittävän moni tee sitä.

Tästä syystä on mahdollista, että demokratiamielenosoituksia pidetään myönteisenä asiana, josta voi seurata jotain hyvää.

*

Maalaisien ihannejohtaja on Spartacus, joka johti roomalaisien orjien kapinaa ilman sen kummempia suunnitelmia. Kunhan pyöri armeijansa ympäri Apenniinien niemimaata sotimassa roomalaisien kanssa kunnes vääjäämätön tapahtui.

Se oli Rooman loiston aikaa, koska silloin roomalaisetkin pitivät tällaisista johtajista. Keisarit lähtivät suuruudenhulluihin hyökkäyssotiin ilman, että rajat olisivat ihmeemmin siirtyneet, mutta siinä oli kuitenkin suuruutta.

Maalaiset ovat riitaisia, jotta he voivat vartioida omia reviirejään, joten heidän järjestäytymistapansa on mahdollisimman yksinkertainen, jotta siitä ei pääse tulemaan kiistaa. Johtajat valitaan tunnereaktioiden varassa ilman, että pätevyydellä tai rehellisyydellä olisi juuri mitään väliä.

Suuri johtaja on sellainen, joka luulee itsestään suuria, ja käytännössä maalaisille soveltuu parhaiten vaalikuningas, joka voidaan vaihtaa sitten kun narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa kukoistaa.

Kipparimaissa tämä korostuu aivan erityisesti, joten on ilmeistä, että maalaisen ja pienvenekalastajan perimiä yhdistelemällä saadaan kaikkein huonoimmat tulokset.

Tästä syystä tasavallassa pyritään pitämään huoli siitä, että kukaan ei pääse olemaan korkeassa asemassa liian kauan, ja ulinasta tietää heti, että jossakin on erehdytty valitsemaan presidentti, jolle ei olekaan narsistista persoonallisuushäiriötä.

Ronald Reagan pääsi presidentiksi näyttelijän ominaisuudessa alkoi hirveä itku ja parku, jolla pyrittiin tekemään hänestä hyvä johtaja. Jos hän olisi reagoinut siihen kuten narsisti, hän tehnyt kaikkensa saadakseen kansan suosion ja ottanut vastaan sen tyrkyttämän suuren sotapäällikön roolin, mikä olisi riittänyt tekemään maalaiset tyytyväisiksi, mutta sen sijaan hän menikin lopettamaan kylmän sodan yhdessä Mihail Gorbatšovin kanssa. Ettäs kehtasikin.

Reaganin kauden käsitteleminen on ollut osittain koomista, sillä hän ei ollut koko ajan julkisuutta varten kehitetty roolihahmo vaan suhtautui siihen kuin näyttelijä. Ehkä hän oli mielisairas, koska hän ei ollutkaan pelkkää teeskentelyä?

Donald Trump käynnisti täsmälleen saman sirkuksen, joten voidaan olla varmoja, ettei hänelläkään ole narsistista persoonallisuushäiriötä ja se korpeaa maalaisia. Suuri osa entisistä kannattajistakin pettyi häneen kun vaaleja varten kehitellyltä vaikuttanut rooli ei kadonnutkaan valituksi tulemisen myötä.

Hyvä johtaja on sellainen kuin Angela Merkel, joka uskaltaa rohkeasti käynnistää Euroopan unionin hajoamiskehityksen kutsumalla valtavan määrän turvapaikanhakijoita vaeltamaan Saksaan niin kuin parhaaksi näkevät ja syyttää tempun aiheuttamasta tyytymättömyydestä muita. Angela osaa ja uskaltaa. Hän on kuin Spartacus. Kyllä kannatti valita hänet vielä neljännellekin kaudelle, sillä narsistinen persoonallisuushäiriö on jo puhkeamassa kukkaan.

Toinen hyvä johtaja on Jean-Claude Juncker, joka toimi Luxemburgin pääministerinä vuodesta 1995 vuoteen 2013, kunnes joutui eroamaan kansalaisien salakuuntelemisen takia ennen kuin korruptioskandaali alkoi haitata urakehitystä tosissaan. Vuodesta 2014 hän on alkoholisoitunut Euroopan komission puheenjohtajana ja on jo niin hyvässä vireessä, että kykenee uhkaamaan vihaisilla avaruusolennoilla niitä, jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä.

Hän on niin loistava spartacus, ettei hänestä oikeastaan edes sovi puhua kriittisesti.

Vladimir Putin taas on esimerkki huonosta spartacuksesta, sillä hän on villi ja vapaa salaa korruption parissa ja yrittää muulloin toimia rationaalisesti. Siitä maalaiset eivät pidä, koska parhaita piirteitä käytetään heitä vastaan, ja Venäjän suurin ongelma onkin politiikan arvostuksen romahtaminen. Putinin hovi on kasvanut huikeisiin mittoihin hänen toimittuaan joko pääministerinä tai presidenttinä jo vuodesta 1999 ja nyt siitä pitäisi päästä eroon.

*

Nykyisin on selvästi käyttössä jokin menetelmä, jolla kyetään pitkittämään spartacuksien käyttöikää. Ehkä johtajille syötetään mielialalääkkeitä, jotta he eivät muuttuisi vanhemmiten kiukkuisiksi vanhoiksi isänniksi ja emänniksi.

Aikaisemmin vanheneminen oli ongelma, sillä sekä suuri johtaja että hänen lähipiirinsä alkoivat kiukutella vanhemmiten. Kansaa se ei haitannut, mutta valtarakenteen koossa pysymiselle se tuotti ongelmia.

Tästä on syntynyt muun muassa se harhaluulo, että Napoleon Bonaparte muuttui vanhemmiten huonoksi johtajaksi, joka piti kovasti sotimisesta, mutta ei osannut tehdä sitä kunnolla, vaikka todellisuudessa hän oli tällainen jo ennen keisarin virkaa. Vallankumouksen jälkeen hän lähti Egyptiin sotimaan huonolla menestyksellä ja teki sieltä palattuaan rumaa jälkeä rauhoitellessaan köyhälistöä, joka kapinoi siksi, että vallankumoukselliset olivat käyttäneet sen oloja tekosyynä vallankumouksen tekemiseen, mutta olivatkin antaneet sille entistäkin huonommat olosuhteet. Napoleonin tyylillä ongelma ratkaistiin ampumalla köyhälistöä tykeillä ja samalla saatiin hengiltä omia sotilaitakin, mutta kansa piti siitä, aivan kuin se piti hänen tavastaan sotia siinä vaiheessa kun hänen lähimmät alaisensa eivät enää jaksaneet elää hänen kanssaan. Nuorempana hän oli mukavampi eikä lähipiiriä haitannut ollenkaan se, että hän oli julma ja huono sotapäällikkö.

Maalaiset eivät mielellään valitse suureksi johtajaksi vanhaa äijää, koska jos sellainen vielä onnistuu pääsemään siihen asemaan, on melko varmaa, että hänestä puuttuu todellinen suuruus, koska ajatus kulkee liian rationaalisesti. On turvallisempaa valita joku nuori hullu, joka kokee olevansa riittävän viisas siihen tehtävään, ja vaihtaa hänet toiseen siinä vaiheessa kun hänestä alkaa tulla liian rasittava.

*

Euroopan historiassa on kaksi mielenkiintoista vaihetta, jolloin maalaiset on onnistuttu pitämään aisoissa.

Ensimmäinen koitti Roomassa sen jälkeen kun tasavallan alan alkupuoli oli mennyt innokkaan sotimisen merkeissä ilman, että kotikylästä oltaisiin päästy kovin kauas. Silloin otettiin käyttöön oikeaoppinen Saturnaali, jossa valittiin paikallisesti kansan johtajaksi joku tuttu hullu, joka tapettiin kaikkein helpotukseksi kuukauden kuluttuja, ja isännät palvelivat orjia, jotta näiden yhteiselo saatiin sujumaan huolimatta maalaisien riidanhaluisuudesta.

Tässä vaiheessa Rooman valtakunta laajeni voimakkaimmin, vaikka se kävi valloitussotia vähemmän kuin muulloin. Se vain kukisti silmille hyppivät naapurinsa ja levittäytyi näiden entisiin valtakuntiin pitämään tilanteen rauhallisena, eikä muilla yleensä ottaen ollut mitään sitä vastaan.

Heti kun Saturnaalista tehtiin maalaisien iloksi lähinnä pukujuhla, laajeneminen hidastui nopeasti ja pysähtyi pian kokonaan.

Seuraava erikoinen vaihe oli siinä vaiheessa kun Rooman valtakunnan raunioilta oltiin noustu kuningaskuntien aikaan.

Kun väestö alkoi liikehtiä levottomasti, kuninkaalliset järjestivät sitä varten sodan, missä oli avuksi se, että he olivat sukua keskenään, ja näin sotiminen pidettiin aisoissa. Ei päässyt syntymään sellaista tilannetta, että väestön tarve päästä sotimaan muhi kaikessa rauhassa ja purkautui lopulta täysin järjettömänä tohelluksena, vaan tarve pyrittiin tyydyttämään heti.

Se meni lopulta liian ilmeiseksi, koska armeijat marssivat toisiaan vastaan näteissä puvuissa ja näteissä muodostelmissa jossain, missä niistä ei ollut haittaa muille, ja tämän johdosta siirryttiin tasavallan aikaan, jotta kansa pääsisi sotimaan tarpeekseen. Nykyisin sitten annetaan sotimisen tarpeen kehittyä kaikessa rauhassa kunnes on aika etsiä johtajaksi joku Spartacuksen tapainen tyyppi ja sitten mennään eikä mietitä.

 

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s