Möröt

Suomalaisilla on taipumusta kehittää rikas uskomusjärjestelmä, joka tarjoaa mahdollisuuden lietsoa pelkoa muissa ihmisissä. Kun kansan järjestäytymiskyky on kauniisti sanottuna rajoittunut eikä se ole kiinnostunut syy-seuraussuhteista tai vastuusta, jäljelle jäävät kaikkein alkukantaisimmat tavat järjestäytyä suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja joukkohysteriatkin ovat parempi kuin ei mitään.

Koulutustaso ei juurikaan vaikuta tähän asiaan, joskin se on antanut sille uusia muotoja. Enää mörkö ei vaani kolmen tien risteyksessä täyden kuun aikaan kun kissankellot kukkivat, vaan yhtäläisen mystinen venäläinen propaganda vaanii Internetissä.

Venäjä on suomalaisille vaikea naapuri. Se on niin paljon suurempi ja vahvempi, että siitä haluttaisiin päästä jotenkin eroon, ettei tarvitsisi olla kateellinen, mutta se on myös salaperäinen, koska se on suurvalta ja ne ovat kiinnostuneita syy-seuraussuhteista ja vastuukysymyksistä, sillä muuten ei voi olla suurvalta. Suunnittelematon toiminta ei vain enää toimi sillä tasolla.

Propagandan ihmetteleminen on siten hyvä keino luoda mörköjä, koska se vaikuttaa suomalaisiin niin kuin pitääkin, mutta suomalaiset eivät pysty käsittämään sitä.

Kylmän sodan aikainen propaganda ylitti suomalaisien ymmärryksen siksi, että silloin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pyrkivät rauhoittamaan tilannetta pitämällä propagandan asiallisena vuoropuheluna. Suomalaisien veri veti sotimaan eivätkä he ymmärtäneet, mikseivät suurvallat antaneet siihen aihetta.

Kylmän sodan päätyttyä lähinnä sen takia, ettei kommunismi toimi käytännössä, eikä suinkaan siksi, että eurooppalaiset olisivat muuttuneet sellaisiksi, ettei heille enää tarvinnut tarjoilla rauhaa väkipakolla, välit alkoivat ensin lämmetä, mutta sitten taloustilanteen kehityttyä sellaiseksi, että odotettavissa oli levottomuuksia ja ehkä sotiakin. Yhdysvallat ja Venäjä yrittivät viisaasti kehitellä uutta kylmää sotaa, jonka avulla tilanne olisi saatu pysymään rauhallisena pelottelemalla, että kohta voi alkaa putoilla ydinpommeja.

Suomalaiset eivät käsittäneet tätäkään, mutta nyt se johtui siitä, että propaganda tarjosi sitä, mitä he kokivat olevansa vailla, eli vastakkainasettelua ja sodan uhkaa.

Venäjän ääni oli perusluonteeltaan käsittämätön, koska se oli kuivan asiapitoinen ja suomalaiset mielellään välttelevät tällaisia ulkomaisia tiedotusvälineitä. Sen uudelleen brändääminen Sputnikiksi oli yhtäläisen käsittämätöntä, koska nyt sen tarkoitus oli lietsoa hämmennystä yksinkertaisissa ihmisissä. Se sai nyt kuitenkin huomiota, koska taso alkoi vastata suomalaista makua, ja siitä tuli hyvä mörkö, jonka avulla saattoi alkaa luoda sekavaa joukkohysteriaa. Uhkaa ei ole pienentänyt edes se, että suomenkielinen sivusto lakkautettiin lukijapulan takia, koska se oli nyt käyttökelpoinen.

Kohta se katoaa taas näkyvistä, koska uutta kylmää sotaa ei saatukaan aikaiseksi ja Yhdysvallat ja Venäjä ovat parantamassa välejään, mutta ehkä suomenkieliset sivut avataan uudelleen, koska Venäjän äänelläkin oli pieni uskollinen yleisönsä.

Venäjän äänen vastavoimana toimivaa Radio Libertyä Suomessa ei olla koskaan laajemmin huomattukaan, koska se on koko ajan keskittynyt pitämään tilannetta rauhallisena. Se on hyvä lähde jos haluaa seurata Itä-Euroopan tapahtumia, mutta suomalainen luottaa mieluummin tietäjähahmoon, joka pelottelee möröillä, koska se aiheuttaa järjestäytymistä. Kuiva-asiatieto vaikuttaa toisin, eli saa suomalaiset vetäytymään omiin oloihinsa ja pian se vaihtuu viihteeseen tai urheiluun, koska ulkopuoliset eivät huomaa jos asioihin perehtyminen jää väliin, ja kun suurin osa väestöstä toimii samalla tavalla, typeriä mielipiteitä voi laukoa vapaasti. Tällaista ei koeta viisaaksi ratkaisuksi kun Venäjän uhka on saatu kehittymään mukavan suureksi, koska mörön ei haluta jäävän tuntemattomaksi, ja niinpä sitten täytyy olla järjetöntä pelottelua, jota suomalaiset jaksavat seurata.

Venäläisillä on turhan paljon samoja taipumuksia kuin suomalaisillakin, mutta he tajuavat myös opiskelun arvon ja ahkera shakin pelaaminen selvästi auttaa suunnittelemaan tulevaisuutta. Eurooppa on ryhmittymässä normaaliin sotamuodostelmaan, jossa britit ja venäläiset ovat liittolaisia ja Yhdysvallat tulee mukaan niin myöhäisessä vaiheessa, että häirikkövaltiot ovat jo ehtineet tehdä suunnitelmansa siinä toivossa, ettei se osallistu ollenkaan.

Koska tilanne johtuu talouden romahtamisesta, ennen sotia tulee levottomuuksia ja kansannousuja, mutta niihinkin ollaan näissä maissa jo varautumassa.

Suomalaisille tilanne on käsittämätön, vaikka se toistuu jo kolmatta kertaa sadan vuoden sisällä, sillä heille talousromahdus on jotain, mikä varmaan vältetään sillä, että onnistutaan jotenkin voittamaan jostain jättipotti, ja jollei sitä saadakaan, se ei ole vielä tässä vaiheessa ajankohtaista, koska kaikki on pohjimmiltaan satunnaista. Joku harva heistä osaa suunnitella omat asiansa kunnolla, mutta ajatus siitä, että tällaisia asioita voitaisiin tehdä valtion tulevaisuutta ajatellen, on näillekin vaikea, koska valtion toiminnan ymmärtäminen on kovin vaikeaa.

Suomalaiselle valta on jotain, minkä avulla pitäisi voida vapautua suunnitelmallisuudesta, jotta voitaisiin röheltää vapaasti.

Kansa odottaa eduskunnalta nopeaa toimintaa, jossa ei oteta tosiasioita huomioon ollenkaan, ja on pettynyt kun jokainen hallitus ei rikokaan yhteiskunnan rakenteita voidakseen tehdä tilalle uusia. Maa olisi pelkkä katastrofialue jos se saisi haluamansa, mutta sillä on voimakas tarve vapauttaa heikko impulssikontrolli, joten mahdollisuus näyttäytyy paratiisiin vievänä tienä.

Suuri osa kansanedustajista vain mukautuu tilanteeseen puhumalla, että lopullinen valta on eduskunnalla, kun muutkin kerran puhuvat niin. Hallitukseen pääsemisen jälkeen sitten ihmetellään, että minne se valta on kätketty, vaikka aikoja sitten olisi pitänyt tulla selväksi, että ministerin virka on hallinnollinen ja eduskunta tekee päätökset.

Saman logiikan mukaan oikeuslaitos ja viranomaiset ovat syyllisiä siihen, että ne noudattavat eduskunnan säätämiä lakeja, jotka eivät kaikilta osin miellytä kansaa, jonka valitsemat edustajat niitä säätävät. Kansa olettaa, että kun pääsee tuomitsemaan tai komentelemaan muita, sitten on oikeus tehdä, mitä haluaa, eikä keskittymiskyky riitä valtiomuodon huomioimisen.

Tasavaltaa perustellaan sillä, että se on länsimaista demokratiaa, mikä on vain kaunis tapa sanoa, että ei kehdata olla ilman kun kerran muutkin ovat siirtyneet siihen. Sen hyviä puolia ei osata luetella menemättä epäolennaisuuksiin, mutta sen piirteitä tulee kyllä esille kun luetellaan politiikan huonoja puolia. Valta on jotenkin siirtynyt puolueille ja se annostellaan suhteessa kansanedustajien lukumäärään. Päätöksistä pitää äänestää ja sen jälkeen niitä olisi vielä noudatettavakin.

Suurvallan kyky suunnitella tulevaisuutta on niin kaukana suomalaisista mielenmaisemista, että ne koetaan möröiksi. Ehkä niistä poimitaan joku tyhmäksi isovelihahmoksi, jonka voi uhata usuttaa vihollisiensa kimppuun, mutta tässäkin tapauksessa kyse on kesystä möröstä ja suurvallan käyttäytymistä selittämään tarvitaan tietäjähahmo, joka pyrkii herättämään muissa alkukantaista pelkoa puhumalla omiaan.

Suomalaiset rakastavat turhia sääntöjä, koska ne saavat heidät tuntemaan itsensä tärkeiksi. Liberalismi on periaatteessa ollut sitä, että on purettu yhteiskuntaa pystyssä pitäviä sääntöjä ja keksitty tilalle suuri määrä huonoja sääntöjä. Näin kansa ärtyy ja muuttuu riitaisaksi. Lopulta se alkaa pirstoutua pieniksi heimoiksi, mikä on tarkoituskin, koska vapaus on suomalaisille sitä, että päästään eroon nykyaikaisesta yhteiskunnasta, joka ahdistaa niin maan vietävästi.

Mörköjen kehitteleminen on tärkeä osa turhien sääntöjen kehittelemistä, koska niitä ei oikeastaan voi perustella muilla tavoilla.

Hyvä mörkö on tuntematon, koska sellaista on helppo pelätä, joten sellaiseksi valikoituneeseen asiaan ei saisi perehtyä ollenkaan.

Suomalaiset ovat ylpeitä Venäjän tuntemuksestaan, vaikka se on tasoltaan sitä, että Venäjä on tuntematon ja pelottava. Riittää kun viitsii etsiä vähän tällaista käsitystä tukevaa irrallista tietoa ja voi alkaa esiintyä asiantuntijana, koska se on vain möröillä pelottelevalle tietäjähahmolle kehitetty nykyaikainen rooli.

Täyteen mittaansa kasvanut mörkö aiheuttaa suunnatonta tietämättömyyttä ja Venäjä on itse asiassa varsin pieni mörkö. Se on käytännöllinen, koska se on todellinen, mutta suomalaiset tuntevat sitä väkisinkin jonkin verran, koska sieltä saa halpaa viinaa, piraattituotteita ja vaikka mitä kiinnostavaa.

Kunnollinen mörkö on sellainen, johon tutustumisen voi jättää väliin kokonaan, ja tietämättömyys on sitten sen mukaista, eli hätkähdyttävää ja monumentaalista.

Fasismi ja kansallissosialismi ovat tästä loistavia esimerkkejä, koska niistä on tullut synonyymejä, vaikka ne ovat tarkalleen ottaen vastakkaisia aatteita. Lähtökohdat ovat samankaltaiset, mutta fasismi pyrkii levittämään yrityskulttuurin koko yhteiskuntaan ja kansallissosialismi pyrkii alistamaan yritystoiminnan poliittiselle päätöksenteolle.

Vastakkaisuus syntyy kansanluonteista, koska yrityskulttuuri edustaa kehittynyttä järjestäytymistapaa. Jotkut haluavat sitä lisää ja toiset mieluummin vahvistaisivat politiikan asemaa.

Suomalaisien rakastamalla sosiaalidemokratiallakin on samat juuret, mutta fasismin ja kansallissosialismin luottamus vahvaan keskushallintoon on vastakkainen kuin suomalaisien pyrkimys pilkkoa yhteiskunta pieniksi heimoiksi, joiden johtaminen on suunnilleen kyläkäräjien tasolla. Ihanneolosuhteissa kansa valitsee johtajikseen sellaisia puhujia, joita se haluaa kuunnella, ja näiden oletetaan selviytyvän myös asiantuntemusta vaativista tehtävistä.

Tätä kokeiltiin jo Venäjällä ja kolhoosit ja teollisuuskombinaatit ovat muuttuneet yrityksiksi jo kauan sitten, mutta taipumus istuu niin syvässä, ettei muiden tekemistä virheistä haluta oppia mitään vaan kehitystä viedään sinnikkäästi siihen suuntaan.

Näin ollen fasismi ja kansallissosialismi näyttävät suomalaisista samanlaisilta ja ovat niin vastenmielisiä, ettei heidän tee mieli perehtyä niihin ollenkaan. Ne ovat olleet mörköjä jo niin kauan, että on yleisesti tunnettu tosi asia, että ne ovat samaa tarkoittavia sanoja.

Tässä tulee ilmi joukkohysterian yhdistävän vaikutuksen rajallisuus, sillä vaikka suurin osa suomalaisista voi yhdistyä puhtaasta tietämättömyydestä leivotun mörön takia, mahdollisuuden kansainväliseen yhteistyöhön ovat varsin rajalliset, koska tällä tavalla toimivia kansoja on varsin vähän.

Itämeren ympäriltä löytyy seuraa, mutta kauempaa sitä ei välttämättä kannata etsiä, sillä keskustelukulttuuri alkaa olla liian erilainen. Enää ei riitä, että joukko ihmisiä uskoo mustan olevan valkoista, vaan se pitäisi kyetä perustelemaankin, sillä alkukantaista demokratiaa ei koeta päteväksi järjen korvikkeeksi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s