Traktorin syrjäyttämät

Suomalaiset haluavat toimia oman mielensä mukaa, mistä seuraa se, että ne tehtävät, joissa pitäisi käyttää järkeä, pyritään saamaan muiden ongelmiksi, jotta itse saataisiin enemmän tilaa säntäillä tunnereaktioiden mukaan.

Yhteiskunnallinen osallistuminen on mahdollisimman paljon vain sitä, että järjestetään mielenosoitus tai teemaviikko, jotka tarjoavat tunnelmaa, ja mahdollisimman vähän sitä, että tiedetään, mitä ollaan tekemässä. Asioihin perehtyminen rajoittaa mahdollisuuksia muodostaa mielipiteitä eikä suomalainen pidä sellaisesta ollenkaan.

Tästä johtuen maatalouden ja teollisuuden kehittyminen johtivat automaattisesti tilanteeseen, johon punakapinalla ei päästy, eli siihen, että punaiset pääsivät ajattelemaan muiden puolesta. Pientilallisista tuli tarpeettomia, joten heitä pyrittiin siirtämään sellaisiin tehtäviin, joihin muut eivät halunneet. Ensin heille annettiin teollisuus ja myöhemmin myös korkeakoululaitos, koulutusjärjestelmä ja hallinnolliset tehtävät.

Entinen hallitseva luokka varmisti vallanvaihdoksen käyttämällä toista maailmansotaa tekosyynä jakaa pieniä maatiloja sotiin osallistuneille ja pitämällä myöhemmin huolen, että tämä riippumattomuuden tunnetta tuottava elinkeino pysyisi mahdollisimman pitkälle omissa käsissä.

Vähitellen kaikki puolueetkin alkoivat punoittaa, koska sillä niiden toimintaan osallistuminen oli pois vapaa-ajasta. Suomalainen, joka kokee menestyneensä elämässään, kokee myös olevansa oikeutettu käyttämään vapaa-aikansa miellyttävämmin kuin järjestötoiminnan parissa. Mieluummin hänen menee vaikka mökille kiroamaan niitä, jotka kokevat tarpeelliseksi käyttää aikaansa toisarvoisiin asioihin.

Eläessään vain itselleen ja marmataessaan koko maailman asioista suomalainen kokee olevansa jotain erikoista, joten yhteisien asioiden hoitamista vaikeuttaa sekin, ettei niille liikene riittävästi huomiota, koska maailmassa on liikaa sellaista, mihin on pakko kiinnittää huomiota. Ei haittaa ollenkaan, vaikkei muualla olla erityisen kiinnostuneita suomalaisien mielipiteistä, koska näillä on kuitenkin tarve tietää muiden asiat paremmin kuin muut itse, ja jos omat asiat menevät sen takia päin honkia, niin sehän ei muille kuulu, koska suomalaiset arvostavat itsenäisyyttään.

Vapauden ja itsenäisyyden saavuttanut luokka ulvoo mielellään sosialismista, mutta sillä ei ole ollut kovinkaan suurta merkitystä, koska se on jäänyt pelkäksi ulvomiseksi. Rynnistystä nykyaikaisen yhteiskunnan kannalta tärkeisiin hanttihommiin ei ole ollut vaan unelmien täyttymys on oma maatila tai yritys, jossa voi olla itsenäinen ja valittaa, että sosialisteilla on liikaa valtaa.

Punaiset ovat mielestään yhtä lailla sorrettuja, koska maailma ei pyöri heidänkään ympärillään, joten väestöryhmien välinen vuoropuhelu on lähinnä sitä, että ne kitisevät ja syyttelevät toisiaan. Kuitenkin myös heidän välillään on runsaasti luokkasotaa, sillä suomalainen ei kykene käsittämään tilannetta, jossa joku sitoutetaan ikävään tehtävään maksamalla hänelle enemmän palkkaa. Muut tulevat siitä kateellisiksi, koska mieleen ei tule ajatella, mistä toinen luopuu saadakseen enemmän palkkaa, ja suurempaa palkkaa nauttiva tulee vastaavasti suuruudenhulluksi, koska hän olettaa saavansa enemmän palkkaa siksi, että hän on jotenkin parempi kuin muut. Se ei voi johtua siitä, että hän on riittävän hölmö alentaakseen elämänlaatuaan paljon aikaa vievän tai vaarallisen tehtävän takia, vaan selitys on siinä, että hänellä on paremmat geenit kuin muilla.

Työväenluokka onkin onnistunut saamaan itsensä ahtaalle neuvotteluissa paljon pienemmän työnantajaosapuolen takia siksi, että sen sisällä on liikaa vihollisuuksia. Kaikki yrittävät saada itselleen enemmän ja yksituumaisuus puuttuu. Yleislakolla voidaan pelotella sen takia, että sellaiset, jotka muutenkin ansaitsevat paljon, saisivat vieläkin enemmän, ja ay-toiminta itsessään keskittyy luomaan johtajilleen mahdollisuuksia kasvattaa tulojaan.

Vallan menettäminen käy suomalaiselta kätevästi, koska hänet on ohjelmoitu tavoittelemaan johtavaa asemaa katkomalla yhteyksiä ulkomaailmaan. Hän kokee olevansa tärkeä ihminen eristäytyessään oman venekerhonsa piiriin, ja sen johtajaksi hän kohoaa eristäytymällä perheensä piiriin ajattelemaan omiaan, jolloin hän saavuttaa sen putkinäön, jota tarvitaan pitämään venekerho erillään muista ihmisistä.

Luokkavihollisien välisessä vuorovaikutuksessa on kuitenkin myös muita tasoja, ja niistä tärkeimpiä on se, että sosialistien valtaama valtiokoneisto on suomalaistyyppiselle itsenäiselle yrittäjälle erittäin hyvä saalis. Työpaikkoja pyritään jakamaan siten, ettei vastuulliseen asemaan pääsemiseen vaadita mahdottomia, koska muu olisi epäoikeudenmukaisia niitä kohtaan, jotka eivät sovellu niihin, ja näin on saavutettu tilanne, jossa julkinen sektori ei osaa huolehtia raha-asioista ollenkaan.

Neuvotteleminen kaupankäyntiin liittyvistä asioista virkamiehien kanssa on itse asiassa vaarallista, koska yritysmaailmassa on tapana, että myymässä oleva osapuoli pyrkii tekemään neuvottelutilanteen miellyttäväksi omalla kustannuksellaan, ja virkamies saattaa reagoida aterian tarjoamiseen kuin lahjukseen, vaikka se ei olisi tarkoituskaan. Siksi on ollut tarpeellista kieltää yrityksiä tarjoamasta näille liian kalliita viinejä, mutta monissa tapauksissa toinen pullollinen jotain halpaa litkua antaa mahdollisuuden pyytää aivan tolkutonta ylihintaa.

Julkisen sektorin hankinnat ovat lähes rajaton rahan lähde sellaisilla yrityksille, jotka onnistuvat luomaan hyvät suhteet virkamieskuntaa, mutta sille ei mahdeta juuri mitään, koska sosialistien työkulttuuri on hyvin hierarkkinen. Esimiesasemaan päässyt tollo on aina oikeassa, koska hän on esimiesasemassa, ja sen aiheuttamaa mielipahaa voi purkaa omiin alaisiinsa. Järjestelmä toimii näin huipulta pohjalle saakka, ja pohjalla oleva voivat sortaa vuokratyöfirman tai alihankkijan työntekijöitä.

Myös valtionyhtiöissä on sama käytäntö, ja jos niillä suinkin on varaa siihen, ne pyrkivät muuttamaan ulkomaille, missä toimintaa ei ole pakko pilata liian suurella märällä liian kyvyttömiä työntekijöitä. Johtajat tosin pysyvät suomalaisina, muuten tunareiden määrää voidaan vähentää.

Moni vapaan kapitalismin nimiin vannova yrittäjä on erikoistunut julkisen sektorin tai valtionyhtiöiden kuppaamiseen, mutta tämä on niitä asioita, joista kummankaan osapuolen ei tee mieli valittaa. Moni tunari menettäisi työnsä ja moni yrittäjä joutuisi etsimään oikeita töitä.

Suomessa ei keskustella mielellään kunnolla mistään asiasta, koska suomalaiset mielellään keksivät aiheita, joiden avulla he voivat valittaa kokemastaan epäoikeudenmukaisuudesta, joten myöskään ulkopuoliset eivät kiinnitä paljonkaan huomiota tällaisiin asioihin. Ruikuttaminen on heille käytännöllisesti katsoen vain tapa ilmaista olevansa olemassa. Näin se, että luokkaviholliset haaskaavat keskenään valtion varoja, kääntyy pian valitukseksi siitä, ettei suomalainen saa mielestään tarpeeksi rahaa.

Suomalaiset ovat maannouseman takia kuivalle maalle joutunut saaristolaiskansa ja he pyrkivät järjestäytymään sen mukaisesti, mikä nykyisissä olosuhteissa on kuitenkin järjestäytymättömyyttä, koska mannermaiset yhteiskuntarakenteet ovat huomattavasti suurempia.

Johtavaan asemaan päässyt suomalainen ryhtyy oman luotonsa kuninkaaksi ja menettää valtansa alaisilleen, joiden on oltava enemmän kosketuksissa todellisen maailman kanssa, ja näillä on puolestaan sama tilanne omien alaisiensa kanssa ja niin edelleen. Suomalainen on myös rosvo, joten tilannetta ei edes koeta ongelmalliseksi eikä sitä yritetä korjata, koska se antaa kaikille tilaa puuhata omiaan muiden selkien takana.

Kansannousu on itse asiassa huonoin ratkaisu, minkä vallankumoukselliset voivat tehdä, sillä suomalaiset ymmärtävät kyllä heimosotien päälle. Sen sijaan kannattaa vain odottaa, koska johtaviin asemiin käsiksi päässeet venekerhot luopuvat vallasta itse katkoessaan yhteyksiään muuhun maailmaan. Tärkeitä tehtäviä siirretään muille, mikä usein ilmenee komenteluna, koska johtavaan asemaan syrjäytynyt suomalainen on täynnä itseään ja hänellä on kova tarve päästä eroon kiusallisista tosiasioista. Vähitellen oma uskottavuus tuhotaan kokonaan tekemällä päätöksiä itse keksittyjen totuuksien mukaan ja muut pääsevät vuorostaan sotkemaa asioita.

Vallanhimoisen suomalaisen kannattaa ryhtyä ahkeraksi ja olla palvelevinaan niitä, joilla on valtaa, sillä näin pääsee käsiksi tärkeisiin asioihin ilman, että valvonnasta olisi kovin suurta haittaa. Johtavissa asemissa olevat henkilöt haluavat kuvitella tärkeät asiat mieleisikseen, joten niitä ei sitten pystytä valvomaan kunnolla.

Eroa valkoisien ja punaisien välillä on varsin vähän, koska punaiset ovat suuntautuneet enemmän mökkiin ja valkoiset veneeseen, eikä näillä asioilla ole mitään käytännön merkitystä, sillä kummallakin tyylillä syrjäytyy yhtä tehokkaasti.

Politiikassa nämä eroavat toisistaan lähinnä liturgian osalta, koska puolueiden täytyy olla palvelevinaan erilaisia eturyhmiä, mutta ne järjestäytyvät saman kaavan mukaan. Ylin johto ei tiedä mitä ympärillä tapahtuu eikä väliporras osaa olla avuksi. Kansa on vain jotain, mikä nähdään sellaisena kuin se halutaan nähdä, ja sen takia yllätyksiä tulee vastaan usein.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s