Foliopäiden valtakunta

Suomalaisien taipumus valehdella näkyy myös heidän tavassaan ymmärtää muiden motiiveja, sillä he elävät salaliittoteorioiden keskellä. Kaikkialla näkyy merkkejä juonittelusta, mikä on todiste siitä, että muutkin ovat epärehellisiä.

Realiteettien hyväksyminen on suomalaiselle vaikeaa eikä osaa nähdä taipumusta muissakaan vaan keksii sen tilalle salattuja motiiveja. Näin puolue juonittelee kansaa vastaan etsimällä sellaisia ehdokkaita, joita kansa äänestää, joten tasavallan perusperiaatteetkin ovat vain syy siihen, ettei politiikkaan voi luottaa ollenkaan.

Epäluottamus taas purkautuu loukkaavana huuteluna, jolla pidetään huoli, etteivät poliitikot liiemmin pidä kansasta.

Tiedonvälitys on sekava ilmiö, jossa kaikki siihen osallistuvat pyrkivät hyödyntämään asemaansa valehtelemalla jotain muille ja yleisö valittaa siitä, etteivät valheet ole sellaisia kuin se haluaa. Kysynnän ja tarjonnan laeilla kyetään luomaan liiketaloudellisesti kannattava tasapainotila, jossa kaikkien tarpeet otetaan huomioon jonkin verran, mutta sitä on vaikea saada toimimaan, sillä kukaan ei ole tyytyväinen.

Maan sisäisissä asioissa tämä toimii jotenkuten, koska kansa on epärehellinen ja riidanhaluinen. Salattujen motiivien etsiminen kannattaa aina eikä niiden löytäminen muuta tilannetta miksikään, sillä riidanaiheita olisi kuitenkin.

Maailmanpolitiikka sen sijaan on suomalaisille jotain täysin käsittämätöntä, koska siinä juonittelu ei mukailekaan suomalaista kansanluonnetta. Salattuja motiiveja ei välttämättä ole ollenkaan, koska monissa kulttuureissa pyritään luomaan keskinäistä luottamusta rehellisyyden avulla, ja jos niitä on, niin ne eivät välttämättä liity muiden toiminnan hankaloittamiseen.

Kylmän sodan aika näyttäytyi suomalaisien silmissä vihamielisien salaliittojen vyyhtinä, sillä kumpikin blokki pyrki välttämään sodan syttymisen. Kun jokin valtio oli ajautumassa kaaokseen, ne tunnustelivat, kumpi voisi paremmin puutua tilanteeseen siten, ettei kaaosta syntyisikään, ja sopivampi sitten pyrki saamaan tilanteen hallintaansa, jotta oltaisiin voitu keskittyä talouden ja elinolojen kehittämiseen. Hyvällä onnella tilanne rauhoittui, ja jollei siinä onnistuttu, se ei ollut kylmän sodan osapuolien syytä.

Suomalainen ei pysty ymmärtämään vallankumoukseen sekaantumista muuksi kuin pyrkimykseksi laajentaa omaa valtaa, joten he eivät tule koskaan saamaan näitä asioita käsitellyksi kunnolla ja kaikki samansuuntainen toiminta pysyy yhtäläisen käsittämättömänä.

Venezuelan vallankaappausyritys ei ollut suomalaisittain ajatellen yritys päästä eroon mielipuolesta, jonka politiikka oli tuhoamassa koko kansantalouden, vaan kilpailua siitä, pääseekö oikeisto vai vasemmisto ajamaan omia etujaan vapaasti. Nyt Venezuelaa ei mielellään ajatella ollenkaan, koska tilanne ei sovi oikeiston eikä vasemmiston maailmankuvaan. Vapautumisen poliittisella vuoropuhelulla luodusta esteestä toteuttaa typeriä päähänpistoja vapaasti pitäisi johtaa johonkin suurenmoiseen eikä siihen, että koko yhteiskunta näyttää olevan romahtamassa.

Suomalaiselle vapaus on tärkeä asia ja se on pohjimmiltaan vain sitä, että hän pääsee mesomaan vapaasti, joten Venezuelaa on vaikea käsittää, koska se on kaatumassa siihen, että Chavez sai mesota vapaasti. Tilannetta yritetään selittää salaliitoilla, mutta sopivaa ei tahdo löytyä, koska ainoa merkittävämpi juoni epäonnistui.

Epäonnistuminen on suomalaiselle lähtökohtaisesti muiden syytä ja tässä ovat avuksi salaliittoteoriat, joilla syylliset voidaan löytää aina. Koskaan ei tarvitse olla itse vastuussa mistään.

Koska Suomen ulkopuolisen maan ymmärtäminen on vaikeaa, yritykset toimia siellä menevät pääsääntöisesti mönkään ja sitä selitellään sillä, että siellä on vaikea toimia. Edes naapurimailla ei ole tässä suhteessa samanlaisia esteitä, mutta sitä ei tarvitse ajatella tässä yhteydessä vaan voidaan vain todeta, että vaikkapa suomalainen yritys kohtaa ylittämättömiä esteitä sielläkin, missä ruotsalainen yritys porskuttaa.

Pankkitoiminta on suomalaisille salaliitto, joka yrittää estää sen, että pankista saataisiin rahat ulos. Tästä on kaksi koulukuntaa, joista toinen lähtee siitä, että pankki riistää ihmisiä tarjoamalla lainaa ja vaatimalla, että lainat tulee maksaa takaisin, ja toinen siitä, että valtio haittaa pankkitoimintaa asettamalla niiden harjoittamalle keinottelulle rajoituksia, vaikka keinottelemalla voitaisiin luoda turvallisesti rahaa tyhjästä.

Talous on ylipäätään pelkkä salaliitto, joten sen toimintaa ei edes yritetä ymmärtää, koska huomio on kiinni salatuissa motiiveissa, ja talousromahdukset tulevat täysin tyhjästä. Muualla maailmassa jotkut tiedotusvälineet seuraavat todellistakin tilannetta, mutta Suomessa asennoituminen tällaiseen on vihamielinen ja romahduksen sattuessa päästään tekemään shokissa typeriä päätöksiä, koska luotettavan oloinen ihminen on sellainen, joka ei lainkaan tunne tilannetta.

Ulkomaanuutiset rakennellaan itse keksittyjen salattujen motiivien ympärille. Ne valitaan huolellisesti vastaamaan suomalaista makua ja käännöksen yhteydessä sisältö usein muuttuu, jotta ulkomaailmaa varmasti voitaisiin hahmottaa kummallisien salaliittoteorioiden mukaan. Tämä on kansaa yhdistävä tekijä, joten käytännössä voitaisiin puhua isänmaallisuudesta, ja käytäntöä kritisoiva henkilö saa paljon vihollisia.

Näin saavutetaan tilanne, jossa suomalaisella journalismin irvikuvalla on monopoliasema. Kaikki mahdollinen voi tulla yllätyksenä ja yllätykset voidaan selittää salaliittojen syyksi, täysin riippumatta siitä, onko muualla maailmassa seurattu todellista tilannetta.

Suomalainen viihtyy mielikuvamaailmassaan ja hänen kannattaa antaa pysytellä siellä, sillä hän ei kaipaa apua vaan kaikki sen suuntainen on todiste häntä vastaan kohdistetusta salaliitosta.

Tiedonvälityksessä tämä näkyy siten, että uutisointi on tasokkainta tiheään asutuilla seuduilla, joissa toimittajat ovat tekemisissä toistensa kanssa. Uutiset syntyvät pitkälti toimittajakunnan keskuudessa liikkuvista huhuista ja suuri määrä toimittajia mahdollistaa kattavan huhuvalikoiman.

Uutisien ohella yleisölle tarjoiltujen käsitysten tasoon tällä ei ole merkittävää vaikutusta, mutta ei ainakaan pääse syntymään samanlaisia tilanteita kuin maakunnissa, joissa voidaan huomata uutisaihe vasta viikkojen kuluttua, koska toimittajia on vähän eikä heidän huhuvalikoimansa ole yhtä kattava kuin suurissa asutuskeskuksissa. Kuitenkin harvaan asutuilla seuduilla toimittajilla on sellainen käsitys, että he tekevät laadukkaampaa työtä kuin muut, koska heillä on laajempi kuvittelemisen tapaus.

Korkeampaa laatua tavoitteleva vaihtoehtomedia pyrkii suojautumaan liialta tiedolta ja panostamaan kunnolla käsityksien luomiseen. Näin se jää marginaaliseksi ilmiöksi siitä syystä, että yleisö kokee sen heikkotasoiseksi. Yleisökään ei halua liikaa tai liian paljon totutusta poikkeavaa tietoa, mutta tiedotusvälinen taso on kuitenkin sille liian matala silloin kun toimitus kokee tekevänsä tasokasta työtä, koska se tarjoaa tietoa liian vähän ja se on liian vääristyneessä muodossa.

Toimiva formaatti on sellainen, että uutiset pyritään kunnolla ja niiden lisäksi on kolumneja, pääkirjoituksia ja arvosteluita, joita yleisö ei juurikaan kaipaa, mutta jotka kuitenkin auttavat toimitusta saamaan sellaisen tunteen, että se tekee arvokasta työtä. Ylimääräisien kulujen karsiminen onkin johtanut tilanteeseen, jossa tiedotusvälineitä arvostetaan selvästi aiempaa vähemmän. Henkilökunta ei viihdy työpaikalla, yleisö ei arvosta uutisia ja omistajat seuraavat yleisökadon pahenemista neuvottomina

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s