Turvallisuuspoliittisesti yhdentekevää

Suomalaisien into saada orjakansoja on paljastanut turvallisuuspolitiikan suurimman puutteen, eli sen, ettei sitä oikeastaan edes ole. Tyhmillä ja tietämättömillä ihmisillä on mielipiteitä ja niistä rakennellaan kinastelun jälkeen jotain.

Lähi-idän tilanne on suomalaisille vain jotain, mitä voi hyödyntää keskinäisissä vihollisuuksissa. Vasemmisto on omaksunut sellaisen kannan, että melkein ketkä tahansa, jotka kapinoivat jotain valtiota vastaan, ovat heidän kavereitaan, ja oikeisto on tullut siihen tulokseen, että sitä voidaan hyödyntää orjakansojen haalimisessa. Vasemmistolla on olevinaan paljon kavereita sillä suunnalla, joten sen suhteita kannattaa toki hyödyntää.

Vasemmiston tapa hankkia kavereita ulkomailta on hyvin suomalainen, eli sen vain päättää ketkä ovat sen kavereita. Ei haittaa, vaikka kaverit ovat vihollisuuksissa keskenään, sillä ruskealla ihmisellä ei ole oikeutta omiin ajatuksiin.

Koska vasemmisto samaistuu mielellään kapinallisiin, sen mielestä maahanmuuttopolitiikan tarkoituksiin kuuluu turvapaikan tarjoaminen näille. Ei haittaa, vaikka turvapaikkaa kyselisi sellainen, joka on kertomansa mukaan hukannut henkilöllisyystodistukset sodan melskeessä ja matkustanut silti jotenkin Euroopan läpi, eikä haittaa myöskään se jos taskusta löytyy nippu väärennettyjä passeja.

Suomalaisen järjellä ajateltuna tällainen on aivan riittävän rationaalista toimintaa ja oikeistokin on hyväksynyt sen orjakansojen toivossa.

Samaan aikaan oikeisto ja vasemmisto ovat peloissaan Ukrainan kriisin takia. Kukaan ei näy tajuavan, että maa on hajoamassa, vaikka armeija myi aseensa ja lähti kotiin, ja että Krimin siirtyminen Venäjälle nätisti oli kaikkien kannalta paras ratkaisu. On yksi asia vähemmän mietittävänä siinä vaiheessa kun hajoaminen alkaa tosissaan eikä Ukrainan keskushallinnon tarvitse olla huolissaan Krimin tataarien radikalisoitumisesta, koska he ovat nyt Venäjän ongelma.

Itä-Ukrainan tilanne on niin ikään mysteeri, vaikka on aika selvää, että Venäjä miehitti sen siksi, ettei ulkomaisien taistelijoiden virtaaminen aiheuttaisi Syyrian sodan toistumista. Tällainen riski on olemassa kun ukrainalaisien mielenkiinto ryhtyä taistelemaan hallituksensa alaisuudessa on nollassa.

Suomalaisen aivoilla järkeiltynä nyt kannattaa Venäjän erikoisjoukkoja alkaisi pyöriä Suomessakin, koska Venäjä on muka muuttunut sotaisaksi.

Sen sijaan se, että Suomi on ryhtynyt Lähi-idän terroristien tukialueeksi, ei muka ole huomion arvoinen seikka, vaikka näissä mielialoissa ei tarvittaisi kovin paljon pinnistelyä, jotta pystyttäisiin käsittämään, että siellä Suomi on nyt kaikkien vihollinen, koska se suojelee väkeä, joka on tappanut siellä ihmisiä. Riittää kun hakee Suomesta turvapaikkaa riittävän hyvän tarinan kanssa ja saa uuden henkilöllisyyden, jonka avulla on hyvä jatkaa taistelua vihollisiaan vastaan.

Lähi-idän ihmisien näkökulmasta suomalainen poliitikko on nyt vapaata riistaa jos hän puolustaa tätä tukialuetoimintaa, mutta suomalaiset yrittävät hahmottaa tilannetta aivan väärällä tavalla. He yrittävät poimia sieltä kaverinsa oman mielensä mukaan ja olettavat, että nämä ruskeina ihmisinä tyytyvät päätökseen.

Vasemmistolla on sellainen käsitys, että voi olla samaan aikaan kurdien, jihadistien ja palestiinalaisien kaveri, vaikka nämä ovat vihollisuuksissa keskenään eikä näitä kiinnosta ollenkaan jos suomalaiset harjoittavatkin siellä jotain hyväntekeväisyystoimintaa sisäpoliittisista syistä.

Palestiinalaiset ovat vasemmistolle niin vanha kaveri, ettei se jouda miettimään ollenkaan, mitä nämä siitä todella ajattelevat, vaikka jihadistit haluavat tappaa heidät ja näiden suosio kasvaa uhkaavasti nuorison keskuudessa.

Itse asiassa heille olisi eduksi tappaa joku tukialuetoimintaa puolusteleva eurooppalainen poliitikko, koska se ilahduttaisi israelilaisiakin ja näin syntyisi enemmän tilaa paneutua uuteen viholliseen. Välien paraneminen sopisi israelilaisillekin, koska heilläkin on ongelmia radikalisoitumisen kanssa.

Myöskään kurdeilla tuskin on mitään sympatioita suomalaista vasemmistoa kohtaan, koska se auttaa jihadisteja, jotka haluaisivat tappaa heidät.

Edes jihadistit eivät ole sen kavereita, koska heilläkin on keskinäiset vihollisuutensa eivätkä ketkään pidä kurdien ja palestiinalaisien kanssa kaveeraamisesta.

Suomalaisella vasemmistolla tuskin on Lähi-idässä enää muuta kuin vihollisia ja sama koskee oikeistoakin, joka on ottanut asiakseen hyödyntää sen suhteista siihen suuntaan.

Käytännössä Suomi on huomaamattaan mennyt mukaan Lähi-idän sotiin ja vieläpä onnistunut maksimoimaan vihollisiensa määrän. Pommittamalla jotain osapuolta olisi saanut ystäviäkin.

Tilanteen silkan järjettömyyden silaa se, ettei kukaan voi tietää, mitä kaikkea Suomessa suojellaan, koska pakolaisien henkilöllisyyksiä ei saa selvittää, tiedustelutoimintaa ei ole, turvallisuuspoliisi on pelkkä kulissiorganisaatio ja ulkomailta kantautuvat uutiset todellisesta tilanteesta ovat niin vieraita, että ne halutaan sensuroida. Maahanmuuttopolitiikasta ei saa löytyä vikaa, koska talouspolitiikka on ajateltu kokonaan orjakansojen varaan.

Monelle taholle on annettu täysin pätevä syy tappaa suomalaisia eikä sitä pystytä estämään.

Turvallisuudentunne on tässä suhteessa silkan rasismin varassa ja sen takia on varaa pelätä Venäjää, joka ei järjellä ajatellen edes ole uhka. Tyhmä suomalainen pääsee toteuttamaan itseään, eli repimään leukojaan samaan aikaan kun järki seisoo, ja sitten ollaan ihmeissään jos suomalaisen poliitikon aivot leviävät asfaltille jonkun ystäväkansan edustajan toimesta.

Mitään liian vaikeaa ei kuitenkaan vielä tarvitse ajatella, joten kaikki on periaatteessa vielä hyvin ja voidaan keskittyä ikuiseen viholliseen, eli Venäjään, joka on suomalaisille täydellinen mysteeri.

Venäläiset mielellään isottelevat, mutta suomalaiset ovat liian tyhmiä käsittämään sitä ja pelästyvät helposti, joten venäläiset yrittävät käsitellä suomalaisia hienovaraisesti. Se sitten tulkitaan optimistisesti siten, että suomalaiset jotenkin ymmärtävät venäläisiä paremmin kuin muut, koska nämä eivät ole muiden kanssa yhtä hienovaraisia, mutta silloin tällöin hienovaraisuus unohtuu ja suomalaiset ovat hädissään, jolloin he piiloutuvat uhkalta leikkimällä, ettei sitä ole. Armeijaa ei mielellään varusteta sotaa varten, koska näin tulee sellainen olo, ettei sotaakaan tule, ja kun venäläiset seuraavan kerran unohtavat olla hienovaraisia, pelästytään taas kunnolla.

Parasta turvallisuuspolitiikkaa Suomelle olisi se, että suhteet muuhun maailmaan katkaistaisiin kokonaan, jotta suomalaiset voisivat näperrellä omiaan kaikessa rauhassa ilman hallitsemattomia sivuvaikutuksia.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s