Vaatimattomuus

Suomalainen vaatimattomuus on elimellinen osa ryöstösaaliin kätkemistä ja sen aina päämäärä on luoda sellaista vaikutelmaa, ettei olla varastettu mitään. Se on usein lähinnä koomista, koska se on käytännössä vain rehvastelua sillä, ettei anna omaisuuden näkyä vaan on tyytyväinen siihen, että kuolee vauraampana kuin mikä olisi rehellisin keinoin ollut mahdollista.

Luvallisen riistan suomalaiset tunnistavat siitä, että se antaa omaisuutensa näkyä. Tässä yhteydessä on kyse aina vääryydellä hankitusta omaisuudesta, joten vaikkapa se, että joku on rehellinen ja menestyvä yrittäjä, eli kansantalouden peruskivi, on suomalaisille vain merkki siitä, että omaisuus olisi päästävä jotenkin ryöstämään.

Yritys on näkyvää omaisuutta ja siten riittävä ärsyke laukaisemaan ryöstelyn tarpeen. Rahat olisi jotenkin saatava sieltä ulos, ja jos se ei onnistu siksi, ettei lainsäädäntöä voida muovata tässä suhteessa vastaamaan täysin kansanluonnetta kansanluonteen naamioimisen takia, se on ainakin yritettävä tuhota.

Oikeiksi suomalaisiksi pätevöityvä kansanosa suosii hämäriä omaisuusjärjestelyjä, jotka keventävät verotaakkaa, joten luvallinen riista on varsin helppo tunnistaa. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan rotupuhtaudesta eikä ulkopuolinen voi käyttää samoja keinoja suojautumiseen, koska täytyy myös kuulua johonkin yleisestä hyväksynnästä nauttivaan rosvokoplaan.

Koska korruptio nauttii yhteiskunnan suojelusta, on vaikea arvioida, missä määrin vaatimattomuudella rehvasteleminen korreloi ryöstösaaliin suuruuden kanssa, mutta ei sen kasvaminen ainakaan vähennä tarvetta teeskennellä, ettei omaisuus ole kasvanut.

Politiikassa nousukasmaisuus on tiettyyn rajaan asti sallittua, koska kansa haluaa, että sitä kautta pääsee käsiksi yhteisiin varoihin. On hyväksyttävää, että sitä kautta menestynyt henkilö vaikuttaa aluksi typerältä juntilta, joka on saanut jostain rahaa, mutta siinä ei saa mennä liiallisuuksiin, koska se on kansalle merkki siitä, ettei osaa ryöstellä huomaamattomasti.

Politiikka on periaatteessa vain yhteisien varojen jakamista, jossa ei viitsitä kiinnittää huomiota edes yhteisien varojen ansaitsemiseen, joten kansa haluaa edustajikseen riittävän luihuja edustajia. Älykäs roisto ylittää sen ymmärryksen, mutta rotupiirteisiin kuuluva alkukantainen oveluus täytyy hallita.

Suomalainen puolue muistuttaa kehnoa teatteriseuruetta, mutta on sen näyttelijöillä kuitenkin jonkinlaiset pätevyysvaatimukset.

Nöyryys on suomalaisille mahdoton taito, koska vaatimattomuus on kehittynyt aivan muita tarpeita varten.

Suomalaiset ovat mielellään leuhkoja siitä, että he muka auttavat apua tarvitsevia, vaikka apu on pääsääntöisesti ylimielistä ja typerää ja rahaliikenteestä suuri osa menee aivan muualle.

Hyväntekeväisyys on pyhä asia, mutta se pitäisi mielellään tehdä muiden varoilla. Suomalainen voi lunastaa tekopyhyyttä panemalla muutaman lantin keräyslippaaseen, mutta merkittävät summat ovat osa tulonjakosirkusta, jossa ne yritetään saada muiden maksettaviksi. Ne, jotka joutuvat osallistumaan kustannuksiin vähiten, ovat kaikkein suurimpia hyväntekijöitä, koska omistaan antaminen ei harmita heitä yhtä paljon kuin muita.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s