Suuri ruorijuoppo

Suomalainen johtajuuden pelko on hyvin valikoivaa, sillä tärkeintä on, että se sopii kansalle, joka on kehittynyt kalastelemaan rannan tuntumassa. Suuri johtaja mielletään henkilöksi, joka möllöttää omissa oloissaan ja havahtuu keksiessään, että kokeillaanpas tällaista.

Johtajan otteet eivät vaikuta yhtä paljon vaan kyse on enemmänkin niiden kohdentamisesta. Keskitysleirit ja joukkohaudat eivät todista mitään sinällään, vaan kyse on kokonaan siitä, kuinka niitä käytetään. Jos niillä taataan tunareille työrauha, ne eivät ole mitään kovin vakavaa ja niiden tilalle voi miettiä nätimpiä keinoja joskus ehtiessään. Niiden käyttämien tunareita vastaan taas on vakava ja kiireellinen asia.

Pohjois-Korea on suomalaisen mielestä lupaava valtio. Tunarit katoavat kuvioista, mutta näitä ei myöskään vaadita ihan mahdottomia. Huipputeknologia on sitä, että jäljitellään jostain varastettua viisikymmentä vuotta vanhaa neuvostoliittolaista sukellusveneohjusta, ja sellaista suomalainen ymmärtää. Ei tarvitse keksiä mitään uutta päästäkseen paukuttelemaan henkseleitä sillä, että on kuitenkin saanut aikaiseksi jotain uutta.

Jos yhteiskunta tarvitsee keskitysleirejä ja kuolemantuomioita siihen, että tällainen arvomaailma voidaan saavuttaa, ne voivat olla tässä mielessä tarpeellisiakin, mutta korkea-arvoisia tunareita vastaan niitä ei hänen mielestään pitäisi käyttää, koska se vähentää tällaisen yhteiskuntajärjestyksen viehätystä. Hänenkin tasoisellaan henkilöllä on tie auki tärkeisiin asemiin, mutta häneltä luonnostaan tulevaa möhlimistä ei katsotakaan sormien läpi, ja hän etsisikin ratkaisua Pohjois-Korean ongelmiin mieluummin siitä, että möhlimistä alettaisiin suvaita.

Natsi-Saksasta suomalainen ei pidä, koska Hitlerillä oli hirvittävä pakkomielle kehittää kaikenlaista uutta, mutta hyvin samanlainen yhteiskunta, joka on tavattoman huono kehittämään mitään uutta, onkin eri asia.

Usko suureen johtajaan sinänsä on suomalaiselle luonteva ajatus, koska hän on vain yhteistyökyvytön pienveneen kapteeni. Se vaikuttaa toimivalta ratkaisulta ja ainoa arveluttava piirre siinä on se, että jotkut johtajat vaativat alaisiltaan vääriä asioita.

Urho Kekkosen presidenttikausi aiheutti suomalaisille johtajille ja sellaisiksi haluaville valtavan trauman, koska silloin tyrimisestä saattoi saada haukut, vaikka olisi päässyt sellaiseen asemaan, jossa voi normaaleissa olosuhteissa möhliä lähes vapaasti. Sitä siedettiin kylmän sodan takia, mutta tällaisista ääriolosuhteista toipuminen on niin vaikeaa, että käytännössä se tapahtuu sitä mukaa kun sen ajan kokeneita kuolee pois.

Kekkonen oli ainoa pätevä henkilö, jonka suomalaiset ovat koskaan onnistuneet valitsemaan presidentiksi, ja hänen suurin lahjansa jälkipolville on ydinaseeton pohjola, mikä osoittaa, että hän tunsi kipparit, sillä jos näille annettaisiin ydinaseita, maailmanloppu olisi jo aivan nurkan takana.

Toki asiaan on voinut vaikuttaa typeryyskin, sillä niihin aikoihin ydinaseita pidettiin sotimisen kannalta jotenkin ratkaisevana tekijänä, joka oli muuttanut sodankäynnin luonteen sellaiseksi, ettei sitä ehkä voitaisi enää jatkaa ollenkaan, vaikka sodissa on ennenkin jätetty käyttämättä liian ikäviä aseita. Taistelukaasuista olisi voinut olla apua monessa toisen maailmansodan tukalissa tilanteissa, mutta niitä ei käytetty, koska ensimmäisessä maailmansodassa oltiin huomattu, että ne pilasivat sodan luonteen. Samalla tavalla kolmas maailmansota voidaan käydä ilman ydinaseita, koska sotahullut ovat omalla tavallaan kunniallisia ja kurinalaisia ihmisiä. Edes ryöstöretkissä ja etnisissä puhdistuksissa ei turvauduta kaikkiin mahdollisiin keinoihin ja vihollinen voi tasoittaa isänmaan ilman, että sitä vastaan käytettäisiin liian ikäviä aseita.

Ydinasepelote on todellisuudessa sitä, että sotahulluja pelotellaan ydinsodalla, jotta ei syttyisi sotaa, jossa huomattaisiin pian, ettei niitä teekään mieli käyttää. Siksi ydinasevallan johtajat uhoavat, että ydinaseet ovat ensisijainen keino puolustautua ja ainoastaan Pohjois-Korean tapauksessa se aiheuttaa paniikkia johtajien keskuudessa, koska sen johtajien uhkaukset voivat olla totta.

Kuitenkin Kekkonen oli taitava pitämään suomalaiset aisoissa, joten hän varmaan ajatteli sitäkin, että jos suomalaisilla ei ole kovin tehokkaita aseita, heidän intonsa sotia pysyy vähäisenä, ja koska niihin aikoihin ainoa mahdollinen vihollinen oli Neuvostoliitto, armeijan kalustolla ei ollut sen suurempaa merkitystä, koska sitä olisi joka tapauksessa ollut liian vähän.

Juuri tätä puolta Kekkosessa suomalaiset pitivät ahdistavana ja he muistavat hänet mieluummin tärkeämmiksi koetuista johtajaominaisuuksista, kuten ryyppäämisestä ja urheilemisesta. Hän vei elämästä joitakin iloja, mutta osasi kuitenkin nauttia toisista.

Se, että joutuisi selviytymään kuolemantuomion uhalla kunnialla jostain, mikä ylittää rutiininomaiset tehtävät, on suomalaisille uskomaton ja painajaismainen ajatus.

Suomalainen on myös hyvin kiinnostunut kummallisista yhteiskuntakokeiluista. Hän ei kykene ymmärtämään, kuinka vaarallinen Robert Mugaben tai Hugo Chavezin kaltainen johtaja on, koska hän ei osaa nähdä yhteyttä typerän politiikan ja yhteiskunnan romahtamisen välillä, siksi hän seuraa uteliaana kun tällaiset johtajat toteuttavat päähänpistojaan.

Heidän politiikkaansa arvotetaan sen mukaan, kuinka se vaikuttaisi omiin etuihin, mutta sitä ei kyetä näkemään, että hämärien oikkujen noudattaminen on pitkällä aikavälillä pois kaikilta, koska oikeudet ja omaisuus ovat vain jotain, mikä katoaa jos yhteiskuntajärjestys romahtaa alta.

Suomalaisen käsitys ulkopolitiikasta on suurimmaksi osaksi sitä, että kehutaan itseä ja arvostellaan muita, joten tällainen johtajahahmo itsessään on kiehtova, olipa politiikasta mitä mieltä tahansa, koska hänkin luulee tietävänsä kaiken paremmin. Toiselta puolelta katsottuna tosiasioihin perustuva politiikka on aina vastenmielistä, tekipä sitä kuka tahansa.

Tästä syystä suomalaisien tapa hahmottaa politiikkaa on erikoinen eikä noudata oikein mitään todellista jakoa. Liian rationaalinen politiikka on natsismia ja fasismia, vaikkei se muistuttaisi kumpaakaan näistä, mutta Hitlerin ja Mussolinin ajatuksia saa kuitenkin hyödyntää vapaasti ja suomalainen yhteiskunta onkin pitkälle sitä, mitä tulee kun yhdistetään Hitlerin ajatukset hyvinvointiyhteiskunnasta ja orjaroduista Mussolinin rotuoppeihin ja korporatismiin: sosiaalidemokraattinen painajainen, jossa kaikki mahdollinen julkisen sektorin toiminta yhtiöitetään ja joka yrittää saada maahanmuuttajat tekemään tuottavat työt puolestaan ja perustelee tätä sillä, että kaikki rodut ovat samanlaisia. Erimielisyyttä syntyy lähinnä siitä, kuinka paljon saksalaisien pankkiirien ajatuksia velasta ja välistä vetämisestä tulisi yhdistää korporatismiin.

Lainsäädäntö taas perustuu Leninin luomaan lainsäädäntöön ja tiukimmin siihen takertuvat oikeistolaiset, jotka eivät kykene ollenkaan perustelemaan, kuinka se liittyy heidän aatemaailmaansa, minkä johdosta siihen on vain uskottava lujasti. Sitä, että Leninin jälkeen Neuvostoliitossa tarvittiin Stalinin politiikkaa, ei halua ajatella oikeisto eikä vasemmisto.

Suomalainen yhteiskunta tarvitsee omille teilleen lähteneitä ajattelijoita ja siksi Zimbabwen ja Venezuelan tilannetta seurataan mielenkiinnolla. Ehkä ne onnistuvat kehittämään jotain uutta, minkä voisi yhdistää omaan yhteiskuntaan.

Pyrkimystä löytää tällainen johtaja esiintyy Suomessakin ja varsinkin pääministeriksi yritetään löytää joku, joka kykenisi vaikuttamaan siltä kuin osaisi ratkoa ongelmat omilla opeillaan ja viitoittaa tien kohti parempaa tulevaisuutta, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt ketään, joka olisi samanaikaisesti sekä riittävän hullu, että tarpeeksi esiintymistaitoinen.

Suuren johtajan löytämistä vaikeuttaa myös se, ettei kansa ymmärrä, mitä se on etsimässä. Jokainen heimo etsii omaa suurta johtajaansa eikä jotenkin ymmärrä, että kaikilla heimoilla on omat johtajahahmonsa.

Tässä yhteydessä kippareiden rasistisuus tulee selvästi ilmi, sillä heimojen väliset geneettiset erot eivät ole kovinkaan suurin, mutta silti ne ovat johtajahahmojen suhteen toisaalta ennakkoluuloisia ja toisaalta suuruudenhulluja. Toisen heimon johtaja ei voi olla hyvä, koska geenit ovat vääränlaiset, eikä tätä syntiä voi hyvittää edes olemalla hyvä johtaja. Toisaalta kun heimo kokee löytäneensä mukaansa tempaavan johtajahahmon, se olettaa, että muutkin tempautuisivat mukaan ja on vaalien jälkeen ihmeissään.

Ulkopuolisen on helppo nähdä, että suuren johtajan olisi kuuluttava useampaan heimoon, mutta kipparit ovat sokeita näille asioille.

Tämä näkyy erittäin selvästi sosiaalidemokraattien suhtautumisessa Anders Breivikiin. Nämä eivät kykene ymmärtämään, että hän on vain skitsofreenikko, joka on kasvatettu vihaamaan omaa heimoaan, vaan he kokevat hänet valtavaksi uhaksi, koska hän puhuu olevansa jonkinlainen äärioikeistojohtaja. Uusnatseille hän ei ole yhtään mitään, mutta hänen isänsä kuuluu demarieliittiin, joten demareille hän on johtajahahmo ja kipparin ahtaassa mielessä se tarkoittaa sitä, että muidenkin on koettava hänet johtajahahmoksi.

Tilanteeseen ei vaikuta millään tavalla se, että äärioikeiston parissa viettämiensä vuosien aikana yksinäisenä sutena eikä hän ole vankilassa viettämiensä vuosien aikana onnistunut tiettävästi organisoimaan yhtään mitään kirjeenvaihdon avulla, vaikka yritys on ollut kova, sillä kippari ei pysty tajuamaan, että kaikilla kippariheimoilla on omat johtajahahmonsa ja Breivik kuuluu demareille.

Ilmiö näkyy myös haaveissa suuresta johtajasta, joka ylittäisi heimorajat, koska se on tie paratiisiin jos sellainen nousee omasta heimosta, mutta valtava uhka jos sellainen nouseekin toisesta heimosta, mikä on omiaan huonontamaan heimojen välejä, sillä kun yksi innostuu jostain johtajahahmosta, muita alkaa pelottaa.

Sitä mahdollisuutta, että mielenvikaista suurta johtajaa voitaisiin jotenkin estää nousemasta valtaan, askarruttaa kippareita kovasti, mutta sokean pisteen takia pohdiskelu tekee sen vain helpommaksi, koska mielenvikaisuudeksi koetaan se, että johtaja puhuu vieraan heimon liturgiaa, ja se, että johtaja voi ylittää heimorajat vain kuulumalla useampaan heimoon, on täysin käsittämätön ajatus.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s