Suomalainen joulu

Suomalaiseen tapaan viettää joulua liittyy voimakas salailu. Peitetarinan mukaan silloin juhlitaan Jeesuksen syntymää, mutta sillä ei kuitenkaan vaikuta olevan paljonkaan tekemistä tämän asian kanssa, koska se näkyy lähinnä joulukoristeissa, jos niissäkään.

Mistään ei tiedä, mistä todella on kyse, ja on mahdollista, etteivät suomalaiset tiedä sitä itsekään.

Sen viettäminen aloitetaan jo aattona, jolloin lopetetaan valmistelut ja jaetaan lahjat. Joulupäivät ovat lähinnä lepäilyä varten, vaikka ne ovat se varsinainen juhla.

Television ohjelmatarjonnasta tiedetään, että suomalaiset möllöttävät jouluna paljon sen ääressä, koska silloin sieltä täytyy tulla runsaasti katsomisen arvoista ohjelmaa. Ennen televisiota väki kävi kirkossa ja keksi muuta tekemistä, mutta on vaikea tietää, onko televisio paljastanut joulun oikean luonteen vai ei, koska ennen sitä aikaa oli vaikeampi tappaa.

Ruokaa pitää olla paljon, jotta tulisi raukea olo, joka tekee möllöttämisen mukavammaksi. Ruokavalmistelut ovat tärkeitä ja myöhemmin valitellaan, että tuli syötyä liikaa, mutta yhdessäolon merkitystä mielellään vähätellään, vaikka siihen pitää varata aikaa juhlapyhien avulla.

Jouluvalmisteluista näkyy suomalaisen perheyksikön suhde ulkomaailmaan, ja keskeisellä sijalla tässä on julkisivun vaaliminen. Koristeita pitää olla naapureidenkin näkyvillä ja joulukuusi on melkein välttämätön hankinta, vaikka se on paras valinta joulupuuksi jos haluaa kotiinsa paljon neulasia.

Aivan erityisesti korostuu lahjojen merkitys, koska niiden valitseminen on suomalaisille vaikeaa. Joulun alla myydään tuhottoman paljon kirjoja, joita ei tulla koskaan lukemaan, ja kaikenlaista muuta tarpeetonta, koska toisen ihmisen asemaan asettuminen on liian vaikeaa ja asenne on muutenkin väärä.

Lapselle löytää lahjan muistelemalla, mistä lapset pitävät, ja kohtuullisen tuntemattoman ihmisen lahjan voi valita etsimällä jotain, mistä pitäisi itse, ja pohtimalla, olisiko jotain syytä, minkä takia saaja ei pitäisi siitä. Tutulle aikuiselle voi antaa jotain, mitä hän tarvitsee.

Suomalaiselle on kuitenkin tärkeintä miettiä, millaisen vaikutuksen hän itsestään antaa ja millaisen vaikutuksen lahja saajaansa ehkä tekee, eikä mieleen näköjään tule, että nämä asiat voisi tarkistaa muistelemalla, millaista on saada tällä tyylillä valittuja lahjoja, joten joulunalusaika koetaan yleisesti ahdistavaksi ja stressaavaksi.

Joulun keskeinen merkitys löytyykin perheyksikön yhtenäisyyden vahvistamisesta, ja tässä keskeisellä sijalla on joulurauhan julistaminen, mitä toimii merkkinä siitä, että valmistelut on aika lopettaa, jotta perheyksiköt voivat alkaa vetäytyä omiin oloihinsa.

Pyhäpäivien jälkeen aletaan vähitellen palata normaaliin rytmiin ja joulu päättyy uudenvuodenjuhlaan, joka on luonteeltaan yhteisöllinen. Siihen saakka möllöttämisen merkitys korostuu jopa työelämässä.

Kuitenkin juuri möllöttämisestä puhutaan vähän, koska joulun keskeinen salaisuus liittyy selvästi siihen, että silloin voi vetäytyä kuoreensa vain kaikkein välttämättömimpien ihmisien seurassa. Suomalainen vaikuttaa sammuttavat itsensä ja käynnistyvät sitten taas vähitellen uudelleen, joten vaikuttaa siltä, että suomalainen ikään kuin päivittää käyttöjärjestelmäänsä pohdiskelemalla kaikessa rauhassa.

Tämä selittäisi sen, että televisiosta on tullut tärkein osa joulua, koska se on käytännössä suomalaisien aivot. Viihde noudattaa mahdollisimman tarkkaan kansan makua ja siitä voi poimia mieleisensä, ja uutiset on laadittu siten, että ne tukevat viihdettä. Aika harvoin niistä saa mitään käsitystä siitä, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu, mutta suomalaiset luottavat niihin kuitenkin.

Näyttelijöistä on ylipäätään tullut tärkeitä roolimalleja, koska tällä tempulla saadaan aateliset näyttämään sellaista esimerkkiä kuin rahvas haluaa, mutta suomalaisilla tämä korostuu aivan erityisesti, sillä heille politiikka on lähinnä kokoelma elokuvien kuluneimpia kliseitä ja uudet kliseet pyrkivät tulemaan sieltä, mistä vanhatkin. Jopa poliittinen vastakkainasettelu on sitä, että suomalaiset ovat elokuvista nähneet, kuinka muut elävät, ja tästä syntyy runsaasti kateutta, koska elokuvien roolihahmot eivät elä tavallista elämää siksi, ettei yleisö viitsisi katsoa sitä.

Jouluna katsotaan mielellään kokoperheen elokuvia, jolloin viihteen asema järjen korvikkeena korostuu. Se on perinne ja lapset oppivat tietämään, minne voi palata jos eksyy johonkin outoon genreen ja alkaa voida pahoin.

Uudelleen käynnistymisen juhlan ilmeisin tarkoitus onkin luoda turvallisuuden tunnetta sillä, että on olemassa myös sellaisia elokuvia, joiden avulla voidaan olla yhteisöllisiä. Muisto kätketään jonnekin mielen sopukoihin ja sitten uskalletaan taas jatkaa seikkailuja omien makutottumusten mukaan valitun viihteen parissa.

Kriisitilanteissa on luultavasti tärkeintä varmista, että Yleisradion toiminta jatkuu, koska se edustaa suomalaisille todellista maailmaa. Sieltä tulee kaikille jotain eikä mitään, mikä häiritsisi liian monia.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s