Kahvihammas

Suomalaiset pitävät kahvista, koska sen avulla voi sekoittaa päätään ilman, että tulisi puhetta päihteistä. Se on oikeaa kahvia, mutta kuitenkin siinä mielessä jäljitelmä, että se maistuu kummalliselta ja sillä on outoja vaikutuksia, jotka ovat sen arvoisia, ettei haittaa, vaikkei se ole kovin mahaystävällistä.

Kofeiini on olevinaan syy kahvin suosioon, koska suomalainen kokee, että hyvä luoda sellaista kuvaa, että hänellä on korkea vireystila, mutta se ei ole totta. Jokainen voi kokeilla tämän juomalla jonkin aikaa vain suomalaisien suosimia kahveja ja vaihtamalla sen jälkeen pelkästään ulkomaiseen kahviin. Tästä aiheutuu parikin päivää kestävä väsymys, johon voi liittyä hikoilua, vaikka joisi enemmän kahvia kuin aikaisemmin, ja oireilun jälkeen mieli on kirkkaampi kuin ennen.

Suomalainen pitää hapokkaasta vaaleasta paahdosta ja tumma paahto on hänelle aika vaaleaa ja senkin on oltava hapokasta. Tummuusaste viisi on kokonaan toisen maailman asioita.

Sokerihumala on todellisuudessa keskeisin osa suomalaista kahvinautintoa. Kahvin sekaan pannaan ruokosokeria, joka imeytyy elimistöön nopeammin kuin muut sokerit, ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja saadaan lisää leivonnaisista, joille on ominaista se, että ne ovat makeita ja niissä on vähän jotain aromeja, mutta täyteläistä makua niihin ei haluta. Valkaistut vehnäjauhot on kuin luotu niitä varten, koska ne täyttävät makuvaatimukset ja sisältävät nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja, jotka eivät tasoita sokerihumalaa samalla tavalla kuin hitaammin imeytyvät.

Näin saavutetaan tilanne, jossa veren sokeriarvot nousevat korkeiksi hyvin nopeasti, ja se on selvästi päämäärä, sillä jos suomalainen haluaa rajoittaa energiansaantia, hän panee kahviin rasvatonta maitoa tai kermaa. Moni myös käyttää tätä tekosyynä toisenkin leivonnaisen syömiselle.

Veren sokeriarvojen laskeminen aiheuttaa väsymystä siinä vaiheessa kun veren kofeiiniarvot ovat korkeimmillaan, ja suomalaiset tuskin huomaisivat mitään, jos heille alettaisiin myydä kofeiinitonta kahvia, kunhan se vain olisi riittävän hapokasta.

Muuallakaan maailmassa ei tunneta kofeiinin vaikutuksia kovinkaan laajalti vaan kahvi on enemmänkin tekosyy saada sokeria ja usein rasvojakin kerman muodossa ja niiden piristävät vaikutukset sitten selitetään kofeiinilla, jonka vaikutukset alkavat ehkä kolmen vartin kuluttua ja ovat voimakkaimmillaan parin tunnin päästä. Kuitenkin suomalaiset ottavat tekosyystä enemmän irti ja saavat elimistöönsä joitakin kemikaaleja, joiden vaikutuksia ei edes tunneta kovin hyvin, ja kärsivät kovin, jolleivät saa säännöllistä kahviannostaan, vaikka kofeiinin vieroitusoireet eivät ole kovin vakavia, minkä voi todeta juomalla ulkomaista tummaa paahtoa ilman sokeria. Päivä ei ole pilalla jos päättääkin olla ilman kahvia.

Koko aihe on tabu ja suomalaisien suosimien kahvien ja ulkomaisen tumman paahdon välinen ero on olevinaan vain siinä, että ulkomainen on pahaa, vaikka vieroitusoireita aiheuttavien kemikaalien päivittäisellä käyttämisellä on aivan varmasti terveysvaikutuksia pitkällä aikavälillä. Ehkä suomalainen kahvi vain tuhoaa aivosoluja, koska se ei ole niin vakava asia, että sitä kannattaisi ottaa huomioon sokerinkaan kohdalla, mutta jotenkin se vaikuttaa.

Sen sijaan henkisiä vaikutuksia ei tarvitse arvailla, koska suomalaiset pyrkivät löytämään keinoja, jotka auttavat elämään omissa maailmoissaan. Heidän täytyy jotenkin eriytyä pieniksi venekunniksi ja varsinkin kehittyneessä yhteiskunnassa tähän tarvitaan kemiallisia apuvälineitä, koska eriytyminen on saavutettava ilman eristäytymistä.

Hapokas kahvi sumentaa mielen, joten se on hyvä valinta.

Päihdekulttuuria leimaa tarve päästä eroon aivojen mielihyvää tuottavista kemikaaleista, jotta voitaisiin olla niin masentuneita, ettei tunnu hyvältä olla osa yhteisöä. Alkoholia juodaan mielellään paljon kerralla, koska sen jälkeen masentaa monta päivää, ja laittomissa huumausaineissa suositaan amfetamiineja, jotka tekevät saman tempun tehokkaammin.

Masennuksen hyviin puoliin kuuluu, että sen avulla teeskentely on helpompaa, koska täytyy pakottaa itsensä liikkeelle. Spontaania käyttäytymistä, joka voisi johtaa viihtymiseen, esiintyy vähän, joten sen saavuttaminen on ansio, josta kelpaa kertoa muillekin. Suuri yleisö on kovin kiinnostunut masentuneista julkisuudenhenkilöistä, sillä heitä jäljittelemällä voi saavuttaa tavoitteen itsekin.

Rauhoittaviin huumausaineisiin suhtaudutaan kielteisemmin siksi, että ne eivät auta teeskentelemisessä samalla tavalla. Masennuksen niilläkin saa, mutta niiden käyttäjien on vaikeampi pakottaa itsensä tekemään jotain, kun taas amfetamiinin käyttäjän on suorastaan vaikea pysyä paikoillaan.

Suomalaisien määritelmä humalatilalle on se tila, johon rappioalkoholisti pääsee melkeinpä nähdessään keskiolutpullon, koska aivoissa on niin vähän mielihyvän tunteeseen tarvittavia kemikaaleja. Sitä ei pidetä sairaalloisena tilana vaan sairaudesta johtuvana toleranssin alenemisena, minkä johdosta humalatilan saavuttaa helposti, ja siinä, että humalatila on lähinnä sitä, että riidellään ja räyhätään, koska on huono olo, ei ole mitään omituista, sillä muidenkin alkoholin käyttö johtaa helposti samaan lopputulokseen. Kun aivoissa ei ole enää mielihyvää tuottavia kemikaaleja ja laskuhumala painaa päälle, alkaa helposti sapettaa, joten alkoholin käyttöön sisältyy aina räyhäämisen puolelle menemisen, vaikka pyrkisikin jättämään sen vaiheen väliin.

Myös sokeria ja suklaata käytetään masennuksen hankkimiseen. Niitä ei mielellään syödä vain sen verran, että tulee hyvä olo, sillä liiallisuuksiin meneminen on helppo tapa voida huonosti. Kahvittelu suomalaiseen tapaa aiheuttaa ensin sokerihumalan, jonka jälkeen on voimaton olo pitkän aikaa, ja kahvin juomista mustana ja ilman pullaa pidetään omituisena käyttäytymisenä, vaikka siitä on apua vaikkapa silloin kun työpäivää on vielä jäljellä.

Kaikki, mikä auttaa kansaa hajaantumaan pieniksi ryhmiksi, on arvossaan, ja sen takia suomalaisuus kannattaa ymmärtää käänteismaailmaksi, jossa kaikki on toisin.

Teeskentelijää pidetään aitona ihmisenä, koska se ei voi johtaa muuhun kuin yhteisön pirstoutumiseen. Johtajaksi soveltuva luotettava henkilö ei osaakaan oikeasti mitään, ja kaikilla on voimakas taipumus luottaa huijareihin. Näin johtajien järjestäytymiskyky on alhainen ja muukalaisiin suhtaudutaan epäluuloisesti, koska heiltä voi saada liiankin paljon apua järjestäytymisen vaikeuttamiseen, mutta vaarallisia yksilöitä ei jotenkin vain osata tunnistaa.

Toisaalta suomalaiset eivät luota oivalluskyvyllä varustettuihin ihmisiin, koska he ovat liian spontaaneita, joten apua huijareita vastaan ei löydy mistään.

Jatkuva teeskentely pyrkii olemaan ikävää ja siksi huijarin on helppo toimia heidän keskuudessaan, koska heidät on helppo saada innostumaan jostakin uudesta. Täytyy vain osata huomata, että sen täytyy olla jotain hölmöä, mikä johtaa outoon suuntaan, ja loput hoituu teeskentelemällä.

Suomalaiset kykenevät järjestäytymään heimosotia varten ja siksi johtajahahmon on oltava suunsoittaja, jossa on runsaasti nyt näytetään niille -henkeä, eikä sellaista ole mahdottoman vaikea esittää. Riittää kun matkii suosittuja poliitikkoja ja keksii jotain, mikä vaikuttaa jotenkin mullistavalta, mutta ei luultavasti toimi käytännössä.

Suomalaiset innostuvat herkästi myös uusista keksinnöistä, mutta vaikka he pitävät sitä merkkinä älykkyydestä, se on todellisuudessa vain sivuseurausta siitä, että heillä on taipumus innostua lähtemään heimosotiin hölmöjen johtajien johdolla, koska se tuskin johtaa järjestyksen lisääntymiseen.

Ainoa kansaa yhdistävä tekijä ovat nykyaikaisen yhteiskunnan tarjoamat mukavuudet ja niitäkin on vahvistettava pitämällä tiedonvälitys totuuden kustannuksena sellaisena, että enemmistö kansasta haluaa säilyttää sen ja tarjoamalla lisäksi mahdollisimman paljon urheilua, joka toimii heimosotien korvikkeena. Myös johtaja-aines haluaa säilyttää kaiken tällaisen, mutta silti ei päästä sille tasolle, että yhteiskunta lepäisi vakaalla pohjalla ja huijarit osattaisiin tunnistaa muutenkin kuin kokemuksien hankkimisen kautta.

Huijareiden toimintaa helpottaa sekin, että suomalaiset yleensä ottaen ovat itsekin huijareita ja arvostavat tätä piirrettä myös johtajissaan. On normaalia vetää vähän välistä, joten on vaikeaa tunnistaa sellainen huijari, joka ei koekaan kuuluvansa yhteisöön millään tavalla eikä niin ollen ihmeemmin piittaa sen tulevaisuudesta. Kyse on vain aste-eroista, joiden arvioimista haittaa se, että johtajan on oltava myös typerä. Mistään ei voi tietää, onko johtajahahmolta vaikuttava henkilö vaarallinen hyväksytyllä tavalla vai ei tai herättääkö yhteisön hyvinvointi hänessä mielenkiintoa ollenkaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s