Lyhyt katsaus kuivan maan kalastajakansojen lähihistoriaan

raatajat_rahanalaiset

Kaskiviljely oli suomalaisille rakas tapa hankkia elantonsa, vaikka Venäjän vallan aikaan siitä yritettiin päästä eroon, samoin kuin suunnilleen kaikista muistakin entisen johtamistaidon oireista, mikä oli sitten yksi syy sisällissodan syttymiseen.

Ensin suomalaisia sorrettiin siten, että kaskiviljely yritettiin saada loppumaan, koska metsät muka loppuisivat sen takia kesken, ja myöhemmin siten, että metsät loppuivat kesken ja kaskenpolttajille koitti pula-aika.

Suomalainen ei ole järin älykäs, mutta hänen kykynsä kantaa vastuuta omista virheistään on vieläkin kehittymättömämpi, joten perheriidat olivat tärkeä osa sisällissotaa, koska heille tuotti vaikeuksia päättää, keitä piti tappaa kostoksi siitä, että oma tyhmyys oli johtanut katastrofiin. Jotkut suosivat vihollisina venäläisiä, jotka olivat yrittäneet opettaa parempia tapoja, ja toiset niitä suomalaisia, jotka olivat oppineet paremmille tavoille eivätkä näin olleen köyhtyneetkään muiden mukana.

Sisällissotaa ei vieläkään olla onnistuttu käsittelemään, koska sen syitä ei haluta ajatella ja sen aiheuttamat mykkäkoulut jatkuvat tiettävästi vieläkin joissakin suvuissa. Rintamalinjat näkyvät yhä maaseudun äänestystilastoissa ja kaikki valittavat kokeneensa vääryyttä.

Suomessa valehdellaan paljon ja rutiininomaisesti, joten tilannetta on mahdollista pitää yllä vaikka loputtomiin, koska kummakin osapuolen jälkipolvet voivat uskoa sellaiseen versioon tapahtumista, mikä niitä sattuu miellyttämään. Historia pyrkii olemaan kaikissa muissakin asioissa jotain, mitä muualla ei tunneta, joten ulkomaalaisien mielenkiinto sekaantua juuri tähän asiaan ei ole niin voimakas, että siitä pääsisi aiheutumaan haittaa.

Seuraavissa sodissa suomalaiset houkuteltiin rintamalle lupaamalla heille maatiloja, mistä syntyi paljolti kaskeamista muistuttava maatalouden tukeminen, ja helvetinmoinen vitutus siinä vaiheessa kun oli pakko myöntää, etteivät rahat riitä sellaiseen.

Suomalaisien suhde politiikkaan on hyvin Mein kampf -henkinen sikäli, että heillä on muka aina ollut hirvittävän vaikeaa ja sen tähden heidän pitäisi saada se, mitä he ovat mankumassa. Tätä varten pitää usein lavastaa kärsimysnäytelmä ärsyttämällä muita kunnes voi heittäytyä uhriksi. Näin on tarkoitus luoda mielikuvaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen kaltaisesta tapahtumasta, mutta provokaatiot eivät kumminkaan muistuta Vuorisaarnaa, sillä typerä ja lapsenomainen silmille hyppiminen sopii paremmin suomalaiseen makuun.

Lähes kaikki ovat tietävinään, kuinka voitaisiin saavuttaa jotain suurta, mutta se on vain valehtelua ja vääristelyä, ja vääristelykin on sitä, että raivataan tilaa uusille valheille. Oikea totalitarismin henki puuttuu kokonaan, koska siihen tarvittaisiin ylin johto ja suorittava porras, jotka eivät kuulu suomalaisuuteen. Jos niitä saadaan ulkomailta, ne yritetään saada lähtemään pois.

Se, että tasavallassa suomalaisuus on sairaus ja politiikka ja sen seuraukset pelkkiä oireita, ei sovi lainkaan suomalaisiin mielenmaisemiin, vaan kaikki politiikalla pilattu on todiste siitä, että joku sortaa suomalaisia ja sen tähden valtaa olisi siirrettävä kansalle. Typerät poliitikot jatkavat tihutöitään vaalikaudesta toiseen ja suomalaisen puheissa ongelma näyttäytyy sellaisena, ettei hän pääse vaikuttamaan riittävästi johtajavalintoihin.

kartta1

Kansanluonteen takia nykyisen Suomen ja Ruotsin alueella oli vielä varsin myöhään vain pieniä ja kehittymättömiä kuningaskuntia, jotka sotivat tyytyväisinä keskenään. Noin tuhat vuotta sitten ruotsalaiset saivat vähän saksalaista perimää ja kykenivät lopulta melkein kehittämään yhtenäisen valtion, mutta yritys kaatui siihen, etteivät Itä-Ruotsi ja Länsi-Ruotsi kyenneetkään yhdistymään vaan yritys johti kruununperimyssotiin, jotka päättyivät siihen, että ruotsalaiset huomasivat, ettei heillä ollut puolustusta edes merirosvoja vastaan ja keplottelivat peloissaan maansa Tanskan maakunnaksi, ja vasta sitä seuranneen sadan vuoden aikana he oppivat elämään yhdessä valtiossa.

Nykyinen Suomi oli liittynyt Itä-Ruotsiin, koska sen väestö ei kyennyt omin avuin järjestäytymään kuten sen itäiset vihollisheimot, mutta sotimaan teki kuitenkin mieli. Ruotsalaiset ovat myöhemmin yrittäneet esitellä tämän valloitussotana, mutta heillä oli näihin aikoihin niin kiire sotia keskenään, ettei niin suuri muualle suuntautuva sotaretki ollut käytännössä mahdollinen.

Ruotsalaisien ajauduttua lopulta täydelliseen kaaokseen, valta siirtyi käytännössä saksalaisille kauppiaille, koska parempaakaan alan osaamista ei ollut tarjolla.

Itsenäistyttyään Ruotsi alkoi leikkiä suurvaltaa, mutta onnistui vain sotimaan paljon saavuttamatta mitään pysyvää, ja se päättyi siihen, että Suomi siirtyi Venäjälle kummallisessa sodassa, jossa keskityttiin perääntymistaktiikkaan joko siksi, ettei sotaa osattu johtaa ollenkaan, tai siksi, etteivät Ruotsin sodat enää kiinnostaneet nykyisen Suomen johtajia. Kumpikin vaihtoehto on täysin realistinen kun kippareista on kyse.

Venäläiset selvästi kyllästyivät sotimaan ruotsalaisien kanssa ja päättivät tehdä suomalaisista itsenäisen kansan itsensä ja näiden väliin, mutta tällainen kauaskantoinen suunnitelma, jolla ei ole tarkoituskaan päästä koskaan kehuskelemaan, on näkymätön kippareille, jotka mieluummin hosuvat ja hätiköivät siinä toivossa, että saisivat nopeasti jotain aihetta itsekehuun, ja siksi se on toiminut tähän saakka varsin mainiosti.

Ruotsalaisien alkuperä germaanien orjakansana näkyy heidän käyttäytymisessään selvästi, sillä yhteiskuntakelvottomat tapaukset pyrittiin saamaan asettumaan esisijaisesti orjuuden avulla ja tappaminen oli vasta viimeinen vaihtoehto. Vapaaksi päästyään ruotsalaiset sitten hankkivat mainetta merirosvoina, ja myöhemmin, kun järjestäytymisaste sen salli, he kiinnostuivat suuremmista ryöstöretkistä. Vaikka Venäjän aiheuttama pelko on pakottanut lopettamaan tällaiset harrastukset, he ovat ylpeitä menneisyydestään eivätkä häpeile kaunistella sitä mielensä mukaan.

Maailmanpolitiikassa heillä on omintakeinen rooli, sillä he asettuvat luonnostaan tukemaan kriiseissä niitä osapuolia, joiden toiminnasta on eniten haittaa rauhan rakentamiselle. Sisäinen hajaannus ja terrorismi ovat ruotsalaisille merkkejä siitä, että kansa on avun tarpeessa, ja ne ulkopuoliset tahot, jotka yrittävät rakentaa osapuolien välille rauhaa, yritetään saada poistumaan mustamaalaamalla niitä salaliittoteorioiden avulla. Ne ovat muka kulissien takana kriisin suurimpia syyllisiä.

Viime vuosikymmeninä tämä on ilmennyt lähinnä Yhdysvaltojen syyttelynä, koska se on ollut aktiivisin rauhanrakentaja, joten Ruotsi vaikuttaa tässä suhteessa lähinnä oudolta vasemmistolaiselta valtiolta, joka ei ihan tiedä, mitä se on tekemässä, mutta se ei ole totta vaan ruotsalaiset keksivät kyllä tarvittaessa keinon mustamaalata muitakin valtioita, jotka häiritsevät kriisien kehittymistä.

Tämä on heille peruskäyttäytymistä eikä siinä ole sen kummempaa suunnitelmallisuutta. Hyvä verilöyly täytyy vain yrittää saada kasvamaan eikä asiaa tarvitse miettiä sen kummemmin vaan riittää kun leimaa ja valehtelee teeskennellen viatonta.

Asekaupoissa ruotsalaiset ovat ovelampia, koska niistä on heille taloudellista hyötyä. He muka vastustavat kiivaasti aseiden myymistä kriisialueille, ja kun heidän aseitaan jotenkin päätyy niihin, he eivät ole olevinaan tietoisia asiasta. Jopa seikkaperäinen tilasto, joka ei vastaa lainkaan heidän puheitaan, on heille pelkkä ilmaa ja sen uskottavuutta yritetään heikentää sepittämällä salaliittoteorioita, jotka eivät muka liity asiaan millään tavalla. Kansainvälisen uutiskynnyksen ylittyminen hoidetaan syyttämällä aseteollisuutta ja antamalla ymmärtää, että päättäjät ovat vihaisia, mutta mikään ei kuitenkaan muutu koskaan.

Ruotsalaisien lahja kippareille onkin se, ette he kehittivät rantarosvon mielenmaisemat niin pitkälle, että niitä voidaan hyödyntää nationalismin luomisessa. Muut maat ovat saaneet sisäiset ristiriitansa asettumaan ottamalla heistä mallia, ja ulkopolitiikassakin löytyy helposti yhteinen linja kun huseerataan sitä mitä ruotsalaisetkin.

Ilmeinen heikkous tässä on se, että ruotsalaiset ovat vain epärehellisiä. Heillä on luontainen tarve käyttää muita omiin tarkoituksiinsa eivätkä he osaa epäillä, että älykkäämmät kansat voisivat olla ovelampia, joten he luottavaisia kun muut auttavat heitä saamaan lisää halpatyövoimaa, josta he pyrkivät muodostamaan köyhälistön, jonka avulla kantaväestö voi elää turvallisesti vauraudessa.

Se, että he pyrkivät parhaansa mukaan romuttamaan Yhdysvaltojen pyrkimykset rakentaa rauhaa kriisipesäkkeisiin, ei heidän mielestään liity mitenkään siihen, että Yhdysvallat auttavat heitä saamaan mahdollisimman paljon kriisipesäkkeiden ongelmaväestöä, koska heidän luontainen kieroutensa on jotenkin niin kehittynyttä, ettei Yhdysvalloissa olla huomattu heidän todellista rooliaan maailman kriiseissä. Näin heidän ei sitten tarvitse pelätä, että Yhdysvallat pyrkii muodostamaan heille uuden hallinnon kuten muillekin maailmanrauhaa uhkaaville roistovaltioille.

Ruotsi on helppo saalis, koska siellä on maahanmuuttoa varten apartheid-järjestelmä, jonka avulla ruotsalaiset poimivat vain sen, minkä he kokevat tarvitsevansa. Maahanmuuttajat asutetaan omiin lähiöihinsä kauas kaikesta, jolloin heistä on helpompi muokata kansanosa, joka tekee pätkätyöt ja alempiarvoisille ihmisille kuuluvat työt.

Rotujen sekoittuminen on valikoivaa, koska ruotsalainen kelpuuttaa puolisokseen vain sellaisen henkilön, jolla on ruotsalaiseen yhteiskuntaan sopiva mentaliteetti. Mikään ei varsinaisesti muutu, vaikka väestö kehittyy vähän erinäköiseksi.

Kannustamalla ruotsalaisia ottamaan runsaasti hämäräperäistä väkeä kriisipesäkkeistä maa on helppo saada kaaokseen, sillä näin ruotsalaiset saavat kansanluonteeseen sopivia vaikutteita, ja kun kaaos alkaa, maahanmuuttajat ovat turvassa omilla asuinalueillaan.

Maahanmuuttajalähiöt saavat kehittyä rauhattomammiksi kaikessa rauhassa, sillä ruotsalaisia ei oikeasti kiinnosta, mitä niissä tapahtuu, ja levottomuuksissa on oma viehätyksensä. Ruotsalaisien omakin kulttuuri on muuttunut levottomammaksi eikä sitä pidetä ongelmana muutenkin siinä mielessä, että osa väestöstä haluaisi lopettaa maahanmuuttajien tarhaamisen, koska siitä on liikaa haittaa.

Ongelmalliseksi tilanne koetaan vain siinä mielessä, ettei toimintaa olla saatu taloudellisesti kannattavalle pohjalle vaan karjan omistaminen maksaa enemmän kuin se tuottaa.

Wikileaksista tiedetään, että kun ruotsalainen poliitikko joutuu kohtaamaan totuuden tässä asiassa, hänelle tulee hätä ja hän pyytää apua Yhdysvalloilta. Tyhmä rosvo olettaa, että siltä suunnalta todella saa apua oman orjakansan muodostamiseen kaiken maailmanpolitiikassa aiheutetun vahingon jälkeenkin, koska hän on vain toteuttamassa itseään ilman sen kummempia taka-ajatuksia eikä hänen moraalinen tutkansa havaitse tilanteessa mitään tuomittavaa.

Hän on saavuttamassa jotain muiden kustannuksella ja se on vain hyvä asia.

Tarkempia tietoja tästä vuoropuhelusta ei ole saatavilla, mutta tilanteen kehittymisestä näkee selvästi, että ruotsalaiset uskovat vakaasti rikastuvansa tällaisella karjataloudella, sillä he ovat alkaneet ajatella, että nyt kannattaa ottaa velkaa, koska talouskasvun aiheuttama inflaatio syö velat pois. Mitään sen kummempia suunnitelmia ei tarvita vaan pitkä takaisinmaksuaika riittää, ja kansan moraalinen taso näkyy selvästi siinä, että epäonnistumisen riski pyritään siirtämään lapsenlapsille ja näiden jälkeläisille venyttämällä takaisinmaksuaikaa mahdollisimman paljon. Näin ruotsalaisella on varaa hankkia liian kallis asunto, jota ei olla suunniteltu kestämään sataa vuotta, vaikka lainan takaisinmaksuaika voi olla pitempikin.

Ajattelutapa on luonnollisesti samanlainen niissäkin maissa, joissa on otettu järjestäytymisessä mallia ruotsalaisista. Historia voidaan vääristellä uusiksi, joten nykyisyydenkin voi käsittää sillä tavalla kuin huvittaa, ja tulevaisuuteen voi sijoittaa jotain omahyväistä fantasiaa, jossa oveluudella saavutetaan pelkkää hyvää. Muiden hyväksi käyttäminen on sallittua kun sille keksitään jokin ylevä tekosyy, ja omaa elintasoa voi nostaa siten, että tulevat sukupolvet joutuvat maksamaan laskun.

Ruotsalainen kansankoti kehitettiin loppuun saakka Saksassa, ja ruotsalaiset mielellään peittelevät osuuttaan kansallissosialistisen liikehdinnän synnyssä maineen vaalimisen takia, mutta siihen vaikuttaa myös se, etteivät he halua vahvaa keskushallintoa, joka siihen Saksassa liittyi, sillä heidän järjestäytymiskykynsä ei riitä niin pitkälle. Pelkkä ajatus siitä, että olisi diktaattori pitämässä järjestystä, on painajaismainen, koska ruotsalaisen on saatava touhottaa omiaan seurauksista piittaamatta.

Ei ole mikään ihme, että suomalaiset kokevat heidät kaikkein läheisimmäksi kansaksi.

Ruotsalaiset vaikutteet ovat levinneet etenkin muihin Fennoskandian maihin ja Saksaan. Tanskalaisien perimässä on niin paljon keskieurooppalaisia vaikutteita, että he järjestäytyivät kansakunnaksi jo kauan ennen ruotsalaisia, eikä rotu ole pysynyt turhan puhtaana Baltian maissakaan.

Venäjä on kehittynyt toiseen suuntaan yhtäältä siksi, että se on niin suuri, että siellä asuu paljon muitakin kansoja, ja toisaalta siksi, että kippareiden takia siellä oli varsin ikävä vallankumous, jonka jälkeen häiriköiden määrää oli pakko vähentää tuntuvasti, jotta valtion säilyminen olisi ollut mahdollista.

Eräs Venäjän keisarikunnan kohtalokkaimmista virheistä oli se, että Tampere jätettiin punakapinallisille sen sijaan, että se olisi otettu heiltä pois kaikin tarvittavin keinoin, sillä Lenin kehitteli siellä näkemystään ihanneyhteiskunnasta, joka ei sitten toiminut käytännössä ollenkaan. Se oli vai sitä, että pienien veneiden kapteenit turisivat keskenään niitä näitä vaivautumatta perehtymään siihen, mitä he olivat johtamassa, kunnes oli pakko ottaa käyttöön tällaisia tilanteita varten kehitetyt vanhat valtiomiestaidot, koska muuten koko yhteiskunta olisi romahtanut.

lenin
Pakkomielle käyttää kipparilakkia ei ole hyvä merkki, koska se voi olla oire siitä, että soutuveneen kapteeni luulee olevansa johtaja-ainesta.

Venäjällä on runsaasti suomalais-ugrilaista geeniperimää ja sen tähden sinne ei kannattaisi päästää suomalaisia vaikutteita ollenkaan.

Myös venäläisien käsitys sortovallasta on suomalaisittain vääristynyt, koska sitä edustaa se, että jotkut ovat yrittäneet luoda sivistynyttä yhteiskuntaa. Mongolit ovat edustavinaan hirvittävää sortoa, vaikka heidän valtakuntansa oli itse asiassa hyvin turvallinen paikka elää ja heidän osuutensa Venäjän väestön geeniperimästä on noin prosentti, mikä todistaa kiistatta, että heidän suhteensa raiskauksiin oli aivan erilainen kuin venäläisillä silloin kun he painavat menemään suurien johtajiensa johdolla.

Venäläisille johtaja kuitenkin on viime kädessä isäntä, joka kykenee oikeastikin johtamaan jotain, joten siellä ollaan vähän fiksumpia kuin Pohjoismaissa. Vallankumouksessa saattoi olla pohjimmiltaan kyse siitä, että johtajilla oli liika pienveneen kapteenin geenejä, koska sitä edelsi liberalismikokeilu, joka muistuttaa nykyistä pohjoismaista ajattelutapaa, jolla pyritään saamaan jokaiselle venekerholle vähän erilainen kulttuuri, jotta kansakunnan hajoaminen lähtisi kunnolla käyntiin.

Suomalaisien tapa sotia on hyvin samanlainen. Silloin mennään eikä meinata ja lukuisat virheet selitellään myöhemmin uroteoiksi tai muiden syyksi.

Sisällissota oli luonnollisesti vain osa Venäjän vallankumousta ja siinäkin tarkoitus oli raivata lisää tilaa pienien veneiden kapteeneille, mutta se kaatui itsenäistymiseen ja siitä seuranneeseen johtajuuden puutteeseen. Punaiset murhasivat ja ryöstelivät luokkavihollisiaan ja valkoiset venäläisiä, kunnes keskushallinto onnistui lainaamaan Saksasta sen verran johtajuutta, että valkoiset käänsivät takkia ja unohtivat puheet kuningaskunnasta, minkä jälkeen punaiset saatiin asettumaan.

Neuvostoliiton ensimmäiset vuodet edustavat suomalaisuutta puhtaimmillaan ja sen takia Neuvostoliitosta kiinnostuivat vähitellen kaikki muut puolueet paitsi SKP, jolle neuvostoliittolaiset maksoivat hyvin siitä hyvästä, että se teki mitä käskettiin, ja samasta syystä suhtautuminen nykyiseen Venäjään on joka puolella hyvin negatiivinen, vaikka se itse asiassa perustuu Leninin luomaan lainsäädäntöön. Kaikki Tampereella opittu on jouduttu siivoamaan pois, koska se ei käynytkään yksiin nykyaikaisen ihmisoikeusvaltion kanssa, mikä sitten masentaa suomalaisia kovasti.

Myös kippareiden määrästä on tingitty venäjällä ja sen väestö on erilainen kuin ennen Neuvostoliittoa. Merkittävä rooli tässä kehityksessä oli Gulagilla, joka tunnetaan myös vankileirien saaristona.

Paras mahdollinen nimi suomalaisien ihannevaltiolle on neuvostoliitto, koska se kuvaa sen perusajatusta, jossa valta on kaikkialla pienillä venekerhoilla ja ne onnistuvat teorian mukaan paitsi suoriutumaan tehtävistään, myös tekemään yhteistyötä keskenään. Suomessa tällaiset neuvostot haaskaavat jäseniensä aikaa ja yhteisiä varoja tumpuloimalla omiaan järjestökentällä varsinaisen valtarakenteen ulkopuolella, mutta pyrkimys siirtää valta niille on olemassa ja valtarakenteen asioista päätetään aina mahdollisuuksien salliessa pienissä ryhmissä, jotka kokoontuvat töpeksimään ja yleensä myös ryyppäämään veneessä tai mökillä.

Suomen tasavalta on vain jotain, mitä Suomen neuvostoliitto on päättänyt pitää valtiomuotonaan ja lopullinen valta on venekerhoilla.

Suomi oli oikeastaan kehitysmaa kylmään sotaan saakka, ja sen aikana suurvallat yrittivät saada sen jaloilleen samoin kuin muunkin Euroopan, mutta sen jälkeen se on alkanut taas taantua kehitysmaaksi. Selvimmin tämä näkyy siinä, että talous yritetään muuttaa pelkäksi väliportaan johdoksi, joissa pienen veneen kapteeni tuntee olonsa mukavaksi. Ei tarvitse osata tehdä mitään eikä johtaa mitään vaan hän voi keskittyä narisemaan niistä, jotka tekevät ja johtavat.

Käytännössä suomalaiset tarvitsisivat jonkun johtamaan maan kehitysmaaksi, jotta muutos tapahtuisi siististi, mutta he eivät halua olla tietoisia päämäärästään vaan pyrkivät poimimaan nykyisestä yhteiskunnasta vain haluamansa ja luopumaan muusta, eli käytännössä kaikesta siitä, millä heidän haluamansa syntyy.

Yhteiskunnan kehittymisessä päämäärä on jossain 1700-luvun tienoilla, mutta siihen on lisätty mukavia väliportaan työpaikkoja ja nykyaikaiset, koska ne sentään kelpaavat suomalaisille. Se olisi kuin maatalousyhteiskunta, jossa ei tarvitsisi vaivautua polttamaan kaskea vaan voisi elättää itsensä lorvimalla mukavasti sisätiloissa. Työaika olisi lyhyt eikä kapteeneita rasitettaisi tehokkuusvaatimuksilla, mutta silti rahat jotenkin riittäisivät aina vain hienompien ulkomailta tuotujen lelujen ostamiseen ja siihen, että ulkomaalaisille maksettaisiin palkkaa siitä hyvästä, että he tarjoaisivat suomalaisille näiden tarvitsemia palveluita.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s